Blogi | Kansalaisraadit muovaavat näkemyksiämme oikeudenmukaisuudesta

Tehdessämme toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, meidän tulisi varmistaa, että toimet ovat oikeudenmukaisia. Toisaalta vaikka halua oikeudenmukaisiin toimiin olisi, voi olla vaikea määrittää sitä, mikä kulloinkin on oikeudenmukaista ja mikä ei. Näin on huolimatta siitä, että oikeudenmukaisuudesta on kehitetty lukuisia teorioita liittyen niin ilmastonmuutokseen kuin yhteiskuntaan yleensäkin.

Kokeellisessa tutkimuksessa on havaittu, että yksilötasolla ihminen kokee päätöksen tai päätösprosessin oikeudenmukaisemmaksi, jos sen tulos on hänen omalta kannaltaan mieluisa. Yksilöllä on myös taipumus ajatella, että se mikä on hyväksi hänelle itselleen, on hyväksi myös muille. Sorvatessamme oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa meidän tulisi siis kyetä sovittelemaan yhteen näitä subjektiivisia näkemyksiä.

Ilmastotoimet puntarissa -hankkeen kansalaisraadeissa, Uudenmaan liikenneraadissa ja Lapin metsäraadissa, osallistujat keskustelivat siitä, miten toteuttaa erilaisia ilmastotoimia oikeudenmukaisesti. Uudenmaan liikenneraadissa teemana olivat tieliikenteen päästövähennystoimet, Lapissa puolestaan metsien ilmastoviisas käyttö. Kumpikin raati tuotti keskustelujensa päätteeksi julkilausuman, jolla otettiin kantaa ilmastotoimiin ja niiden oikeudenmukaiseeni toteuttamiseen.

Julkilausumia voi ajatella raatilaisten kollektiivisena näkemyksenä, joka on syntynyt oppimisen, keskustelun, argumentoinnin ja näkemysten yhteensovittamisen tuloksena. Pohjana tälle prosessille ovat osallistujien subjektiiviset näkemykset ilmastotoimista ja niiden oikeudenmukaisuudesta. Mutta onko julkilausuma vain pinnallinen kompromissi eri näkemyksien välillä, vai kehittyvätkö myös osallistujien henkilökohtaiset näkemykset oikeudenmukaisista ilmastotoimista keskustelun seurauksena enemmän toistensa kaltaisiksi? Tätä halusin tutkia kansalaisraatien yhteydessä.

Kuinka hahmottaa oikeudenmukaisuuden eri tekijöiden suhdetta toisiinsa?

Liikenne- tai metsäpolitiikan oikeudenmukaisuutta voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Haluammeko jakaa liikenteen päästövähennyksien kustannuksia sen mukaan, kuka saastuttaa eniten, vai sen mukaan, mikä on kullekin liikkumisen tarve? Entä onko metsien hiilinielujen kasvattaminen tärkeämpää kuin raaka-aineen saaminen metsäteollisuudelle? Kenellä pitäisi olla suurin päätösvalta metsien käytössä? Olin kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka raatilaiset suhteuttavat näitä oikeudenmukaisuuden eri painotuksia ja politiikan lopputuloksia toisiinsa. Siksi valitsin tutkimusmenetelmäkseni Q-analyysin.

Q-analyysissa tutkimuksen osallistujille esitetään joukko kortteja – yleensä 30–60 kappaletta – joissa voi olla esimerkiksi erilaisia väittämiä kiinnostuksen kohteena olevaa aihetta koskien. Osallistujaa pyydetään lajittelemaan kortit ruudukkoon järjestykseen, joka parhaiten vastaa hänen omaa näkemystään. Uudenmaan raadissa osallistujat lajittelivat kortteja sen mukaan, miten paljon olivat niiden kanssa samaa mieltä. Kortit sisälsivät erilaisia väittämiä liikenteen päästöjen vähentämiseen liittyen, esimerkiksi: ”Nuorten ja ikäihmisten tarpeiden huomioiminen liikenteen kehittämisessä on tärkeämpää kuin työikäisten.” ja ”Fossiilisen polttoaineen hinnan kallistuminen pitäisi kompensoida pienituloisille.”  Väittämät kuvastivat paitsi erilaisia politiikkavaihtoehtoja, myös erilaisia tapoja jakaa päästövähennysten haittoja ja kustannuksia. Lapissa korteissa puolestaan oli kuvattu erilaisia metsäpolitiikan ominaisuuksia, kuten: ”Metsien käyttöä koskevat päätökset tehdään nopeasti ja jouhevasti.” tai ”Metsät tuottavat taloudellista hyötyä metsänomistajille.” Lajitteluperusteena oli se, kuinka tärkeänä raatilainen piti asiaa metsien oikeudenmukaiselle käytölle. Kummassakin raadissa lajittelutehtävä tehtiin sekä ennen keskustelua, että sen päätteeksi.

Korttien lajittelulla osallistuja kertoo subjektiivisen näkemyksensä tieliikenteen päästövähennystoimista ja metsien oikeudenmukaisesta käytöstä – kuitenkin niin, että tämä näkemys on helposti verrattavissa muiden vastauksiin. Koko vastausjoukosta voidaan siten etsiä yhteneväisyyksiä ja eriäväisyyksiä tilastollisien menetelmien avulla. Q-analyysin tuloksena hahmotetaan yksilöllisten vastausten kokonaisuudessa piileviä laajempia näkemyksiä, eräänlaisia näkökulmatrendejä. Tutkijan vastuulla on tulkita näitä piileviä näkemyksiä suhteessa teoriaan ja aiempaan tutkimukseen.

Uudellamaalla kaksi visiota vähäpäästöisen tieliikenteen tulevaisuudesta

Uudenmaan raadin alussa osallistujien lajittelujen kokonaisuudessa korostui neljä näkökulmaa, jotka on kuvattu alla. Vaikka lajittelut eivät Uudenmaan tapauksessa suoraan kuvaa osallistujien näkemystä oikeudenmukaisuudesta, niistä nousevat näkökannat korostavat selvästi erilaisia periaatteita kustannusten ja hyötyjen jakamisessa.

• Ensimmäinen näkökulma alleviivaa joukkoliikenteen saatavuuden parantamista ja suhtautuu yksityisautoilun rajoittamiseen positiivisemmin kuin muut näkökulmat. Näkökulmassa korostuu saastuttaja maksaa -periaate päästöjen vähentämisessä.
• Toinen näkökulma painottaa oikeutta jatkaa liikkumista kuten tähänkin asti, ilman rajoituksia yksityisautoiluun. Suhtautuminen päästövähennyksiin ylipäänsä on kielteinen. Näkökulmasta esiin nousevaa näkemystä, jossa aiemmat suuret päästöt oikeuttavat suurempiin päästöihin myös jatkossa, kutsutaan grandfathering-periaatteeksi.
• Kolmas näkökulma korostaa päästövähennysten tarpeellisuutta, mutta samalla se kiinnittää huomiota ihmisten liikkumistarpeisiin, erityisesti niiden eroihin maaseudulla ja kaupungissa. Näkökulma korostaa siis tarpeita hyötyjen ja haittojen jakamisen perusteena.
• Neljäs näkökulma painottaa Suomen globaalia vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta ei juuri huomioi liikkumistarpeita. Näkökulma nostaa siis globaalin oikeudenmukaisuuden keskeisemmäksi resurssien jakoon vaikuttavaksi asiaksi kuin Suomen tai Uudenmaan sisäiset erot.

Raadin päätteeksi kerätyissä vastauksissa erottui selvästi enää kaksi päänäkökulmaa. Näitä näkökulmia erottaa toisistaan ennen kaikkea toivottu lopputulos eli se, millaiseksi kestävää liikennejärjestelmää pitäisi kehittää.

• Ensimmäinen korostaa ennen kaikkea joukkoliikenteen kehittämistä ja päästövähennysten tarpeellisuutta, ja vastaa pitkälti ennen raatia erottunutta ensimmäistä näkökulmaa.
• Toisessa näkökulmassa korostuu tarve kehittää yksityisautoilua vähäpäästöiseksi ja suunnata päästövähennystoimissa tukea erityisesti pienituloisille.

Merkillepantavaa on, että vastauksissa ei enää erottunut näkökulmaa, jossa harvaan asuttujen alueiden liikkumistarpeet olisi jätetty huomiotta. Tulosten ja raatilaisten keskustelujen perusteella vaikuttaakin siltä, että maaseudun liikkumisedellytyksistä tuli oleellinen tekijä päästövähennystoimien oikeudenmukaisuuden arvioinnissa niillekin raatilaisille, jotka aiemmin sivuuttivat asian.

Lapin raadissa ilmasto ja ympäristö sekä metsänomistajan oikeudet tärkeimpiä mittareita

Lapin metsäraadissa osallistujilta kysyttiin lajittelutehtävässä suoraan, mitä asioita he pitävät tärkeimpinä ja mitä merkityksettömimpinä oikeudenmukaisuudelle metsien käytössä. Näin ollen lajitteluista hahmottuvia näkökulmia voi käsitellä varsin suoraviivaisesti näkemyksinä oikeudenmukaisesta metsäpolitiikasta.

Raadin alussa oikeudenmukaisuuden keskeisimpänä mittarina korostui neljä näkökulmaa:

• ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuus
• metsien käytön taloudelliset hyödyt
• metsien tehokas käyttö epäekologisten materiaalien korvaajana
• paikallisten osallistumisoikeudet

Näistä viimeinen, paikallisten osallistumisoikeudet, kiinnittää huomiota päätöksenteon tapoihin eli niin kutsuttuun proseduraaliseen oikeudenmukaisuuteen, kun taas erityisesti ensimmäinen ja toinen näkökulma arvioivat oikeudenmukaisuutta lopputuloksen kautta. Huomionarvoista on, että ensimmäinen näkökulma arvottaa metsien käyttöä ei pelkästään ihmisten, vaan myös luonnon näkökulmasta.

Metsäraadin päätteeksi keskeisimmiksi tekijöiksi oikeudenmukaisuudelle nousi kaksi teemaa yli muiden:

• ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuus
• metsänomistajan oikeudet

Metsien taloudellisia hyötyjä korostava näkökulmakin oli yhä vastauksien kokonaisuudesta löydettävissä, mutta ei yhtä vahvasti. Sen sijaan paikallisdemokratia ei enää hahmottunut keskeisenä oikeudenmukaisuuden mittatikkuna. Tämä on kiinnostavaa, sillä raadin tekemässä yhteisessä julkilausumassa jokaisen oikeutta osallistua ja tulla kuulluksi päätöksenteossa kyllä tuotiin esiin. Kenties raadin kuluessa osallistujat tulivat yksimielisemmiksi paikallisten osallistumisoikeuksien tärkeydestä, jolloin suhtautuminen päätöksentekoprosessiin ei enää erotellut subjektiivisia näkemyksiä toisistaan.

Puntaroiva keskustelu lisää yhteisymmärrystä ja selventää erimielisyyksiä

Analyysin perusteella raatilaisten subjektiiviset oikeudenmukaisuuskäsitykset eivät ole kiveen hakattuja, vaan niissä tapahtui jonkinasteista yhdenmukaistumista keskustelun seurauksena. Tästä yhdenmukaistumisesta kertoo Uudenmaan raadin kohdalla se, että harvaan asuttujen alueiden liikkumistarpeet otettiin raadin lopussa kautta linjan huomioon. Lapissa näkemysten yhdenmukaistumisesta ei ollut yhtä selviä merkkejä, mutta sielläkin keskustelu auttoi kirkastamaan oikeudenmukaisuudelle merkityksellisimpiä tekijöitä. Täydellisen yhteisymmärryksen löytymisen sijaan puntaroivan keskustelun arvo voikin piillä myös siinä, että osallistujat ymmärtävät paremmin keskustelun aihetta koskevat keskeiset erimielisyydet.

On huomionarvoista, että eniten päästövähennyksiä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa korostaneet näkemykset säilyivät kummassakin raadissa muuttumattomimpina. Sen selvittäminen, miksi keskustelu vaikutti vähiten juuri näihin näkemyksiin, vaatisi lisätutkimuksia. Havainto kuitenkin muistuttaa, että ilmastotoimien toissijaisten vaikutusten lisäksi itse ilmastonmuutoksen torjunnan onnistuminen on oikeudenmukaisuuskysymys. Oikeudenmukaisesta siirtymästä käytävissä keskusteluissa onkin tärkeää muistaa se perimmäinen syy, miksi ilmastotoimia ylipäänsä tehdään.

Katariina Kulha on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa tarkastelee puntaroivien kansalaiskeskustelujen roolia oikeudenmukaisessa ilmastosiirtymässä.

Kansikuva: Kostas Papaioannou