Blogi | Kansalaisraadit virkatyön tukena: Virkahenkilöiden näkemyksiä raatien käytöstä ja vaikuttavuudesta

Puntaroivat kansalaiskeskustelut, kuten kansalaisraadit ja kansalaispaneelit, tarjoavat mahdollisuuksia tukea kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.  Kansalaisraadit laajentavat osallistujien joukkoa, tarjoavat uusia näkökulmia sekä voivat edesauttaa sosiaalisesti hyväksyttävää kestävyysmurrosta. Raatien toteuttaminen ja vaikuttavuus kuitenkin riippuu julkisen vallan edustajien kuten kuntien ja ministeriöiden virkahenkilöiden asenteista raateja kohtaan. Tuovatko puntaroivat kansalaisraadit lisäarvoa nykyisiin osallisuusmuotoihin vai vain lisätyötä virkahenkilöille? Miten raadit voisivat vaikuttaa päätöksentekoon?  

Politiikkojen näkemyksistä on jo olemassa aiempaa tutkimusta, joten olimme Ilmastotoimet puntarissa -hankkeessa erityisen kiinnostuneita selvittämään virkahenkilöiden näkemyksiä. Tutkimuksessamme kysyimme kuntien, maakuntaliittojen ja ministeriöiden asiantuntijoilta ja johtavilta virkahenkilöiltä, mistä ympäristöön- ja ilmastoon liittyvistä aiheista kansalaisraateja haluttiin järjestää, ja miten raatien tuloksia voitaisiin hyödyntää?  

Kansalaisraati – hyvä täydennys nykyisiin osallistumismuotoihin 

Ajatus kansalaisraadista herätti kiinnostusta, sillä se voisi lisätä keskustelun moniäänisyyttä. Nykyinen keskustelu- ja osallistumiskulttuuri nähtiin polarisoituneena, jossa osallistujilla on ennalta muodostetut ja vahvat mielipiteet asioista. Kunnan tai ministeriön ehdotusta joko vastustetaan tai kannatetaan eikä rakentavalle vuoropuhelulle ole tilaa. Kansalaiset, joilla ei ole valmiita ja vahvoja näkemyksiä, eivät tyypillisesti osallistu tai ilmaise mielipiteitään.  Moni virkahenkilö piti erittäin hyvänä, että kansalaisraati laajensi aktiivisten osallistujien joukkoa ja toi esiin muitakin kuin ääripäiden näkemyksiä. Myös panelistien välillä tapahtuva asioiden puntarointi ja asiantuntijatiedon tarjoaminen olivat tärkeitä. Kansalaisraati täydentäisikin hyvin nykyisiä osallistumisen muotoja, kuten kyselyjä, asukkaiden kuulemistilaisuuksia ja ota kantaa- lausuntopalvelua.  

Kansalaisraadin hyödyt virkatyön kannalta liittyivät parantuneeseen tietopohjaan. Monet virkahenkilöt korostivat, että he tarvitsivat työssään monenlaista tietoa, ja kansalaisraati voisi tuottaa lisätietoa tai jopa kokonaan uutta tietoa kansalaisten näkemyksistä, kuten politiikkatoimien hyväksyttävyydestä tai missä järjestyksessä niitä tulisi toteuttaa. Tällaista tietoa valmistelija pystyisi käyttämään hyväksi omassa suunnittelutyössään tai tehdessään esityksiä politiikoille. 

Vaikuttava kansalaisraati vaatii soveltuvan aiheen ja ajoituksen 

Suhtautuminen kansalaisraatien käyttöön virkatyön tukena oli pääsääntöisesti myönteistä, mutta niiden käyttöön liittyi myös haasteita. Kansalaisraadin järjestämisen tarvittava aika ja raha huolettivat, sillä virkahenkilöt kamppailevat kiireen ja riittämättömien resurssien kanssa.  

Merkittävä haaste liittyi myös raatien vaikuttavuuteen. Vaikuttavuuden kannalta tunnistettiin oleelliseksi sopiva aihevalinta ja oikea ajoitus. Virkahenkilöt olivat kuitenkin erimielisiä siitä, millaisia sopivat aiheet olivat. Osa kannatti laaja-alaisia kestävyyskysymyksiä, koska päätöksenteko hyötyisi laajan mittakaavan käsittelystä (esim. kevyenliikenteen edistäminen kaupungissa). Toisten mielestä suppeat ja konkreettiset teemat olivat parempi valinta, koska niissä kansalaisten omat näkemykset ja kokemuspohjainen tieto pääsi paremmin esiin (esim. tietyn asuinalueen liikennejärjestelyt). Rajatun aiheen uskottiin tukevan myös kokemusta hyvästä osallisuudesta, ja suppeassa aiheessa olisi helpompi osoittaa kansalaisraadin lausunnon merkitys päätöksentekoon (esim. kansalaisraadin lausunto auttaa poliitikkoja tekemään päätöksen liikennejärjestelyistä keskustassa).  

Sopivan aiheen lisäksi kansalaisraadin kannanotto tulee ajoittua oikein päätöksentekoprosessiin nähden. Sopivampana ajankohtana pidettiin ‘ei-liian-aikaisin-ei-liian-myöhään’, jotta tärkeät kysymykset olisivat hahmottuneet ja päätöksiin pystyttäisiin vielä vaikuttamaan. Tämä tarkoittaisi myös, että kansalaisraati sopisi hyvin prosesseihin, jotka ovat hyvin ennakoitavissa, ja joita ei ylenpalttinen kiire ei leimaa.   

Kohti vaikuttavampia puntaroivia kansalaiskeskusteluja  

Tutkimuksestamme kävi selvästi ilmi, että kansalaisraatien vaikuttavuus perustuu ennen kaikkea siihen, että ne täydentävät sitä tietopohjaa, jota viranhaltijat käyttävät tehdessään suunnitelmia ja päätöksiä. Tämän tarkemmin eivät viranhaltijat vaikutuksia pystyneet tunnistamaan, sillä päätöksiin vaikuttavat tietopohjan ohella monet muut tekijät, kuten annetut resurssit ja poliittiset arvot. Tunnistimme kuitenkin mahdollisuuksia lisätä ja laajentaa kansalaisraatien vaikuttavuutta. Viestinnän lisääminen kansalaisraadeista on erittäin tärkeää, jotta kansalaisraatia ja sen tekemää työtä tehdään tunnetuksi. Tämä voisi myös lisätä raatien yleistä hyväksyttävyyttä ja näkemystä, että kansalaisia on kuultu ja heidän näkemyksillään on merkitystä päätöksentekijöille. Viestintä auttaisi myös jakamaan kokemuksia ja neuvoja raatien järjestämisestä. Kansalaisraateja voitaisiin myös järjestää useammin, esimerkiksi niin, että jo valittua kansalaisraatia (tai raatiin ilmoittautuneita) hyödynnettäisiin uusissa teemoissa ja kysymyksissä. Toisin sanoen, vaikuttavuutta voisi lisätä, jos kansalaisraatien asema vakiintuisi ja niistä tulisi toistuvia ja pysyviä osallistumistapoja.  Kansalaisraadin asemaa voitaisiin vahvistaa myös kirjaamalla se lakiin.  

 Miten kansalaisten osallisuutta voidaan parantaa? 

Tutkijana jäin aineistoa tarkastellessani miettimään, miten kansalaisten osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon voitaisiin parantaa. Menetelmiä on tarjolla paljon, mutta milloin ne ovat hyödyllisiä ja merkityksellisiä? Puntaroiva kansalaiskeskustelu on aineistomme perusteella yksi mahdollisista menetelmistä, eli osa osallisuuden “työkalupakkia”.  Sen lisäksi, että mietitään kansalaisraatien vaikutuksia päätöksentekoon, on hyvä myös ymmärtää, mitä hyvä ja merkityksellinen osallisuus tarkoittaa kansalaisille.  Seuraavassa tutkimuksessamme haastattelemmekin kansalaisraatien osallistujia ja syvennymme heidän näkemyksiinsä.    

Kysymysten lisäksi tarjoan myös konkreettisempia ehdotuksia. Osallisuuden vahvistamisen voisi aloittaa ottamalla laajemmin käyttöön puntaroivien kansalaiskeskustelujen hyviä piirteitä.  Kuntatasolla tämä voisi tarkoittaa, että kunnan järjestämissä asukaspaneeleissa hyödynnettäisiin satunnaisotantaa internet-sivun ilmoittautumislomakkeen sijaan. Tällaista satunnaisotantaa on hyödynnetty esimerkiksi  Helsingin liikennepaneelissa . Raatien tulisi olla myös riittävän suuria ( > 30 henkilöä), jotta mukaan saadaan enemmän moniäänisyyttä. Moniäänisyyttä voi myös tukea käyttämällä ositettua otantaa, jossa osallistujien valinnassa hyödynnetään taustatietomuuttujia (esim. Ikä, sukupuoli, autonomistus) puhtaan arvonnan sijaan. 

Ministeriöt tarvitsevat tukea kansalaisosallistumisen vahvistamisessa, sekä kansalaisraatien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tutkimusyhteistyö on yksi mahdollisuus, ja tutkijoilla olikin keskeinen rooli Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman kansalaisraadin toteutuksessa. Ministeriöiden työhön vaikuttaa suuresti poliittinen ohjaus. Jos esimerkiksi hallitusohjelma sisältäisi kirjauksen kansalaisraadeista, niitä myös ministeriöissä toteutettaisiin. Tämä vaatisi kuitenkin poliitikoilta parempaa ymmärrystä kansalaisraatien arvosta ja merkityksestä.

Kokemuksia jakamalla ja toteutetuista kansalaispaneeleista oppimalla menetelmää voidaan kehittää eteenpäin, niin että paneelit vastaavat parhaiten niihin tarpeisiin, mitä päätöksenteossa ja osallistumisessa kulloinkin on.

Maria Ojanen on Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija, joka tutkii kansalaisten osallistumista ympäristöaiheiseen päätöksentekoon. Hän on ollut mukana järjestämässä Uudenmaan liikenneraatia ja on kiinnostunut raatien vaikuttavuudesta.