Blogi | Kansalaisten kuulemiset apuna kriisinhallinnassa

Monimutkaiset ja yhteen kietoutuneet globaalit kriisit, kuten pandemiat, sodat ja ilmastonmuutos, koettelevat demokraattista päätöksentekoa. Kriiseille on tunnusomaista välittömäksi koettu uhka ja tähän vastaamisen kiireellisyys. Samalla epävarmuus ja ennakoimattomuus niin kriisin kuin sen hallinnan mahdollisuuksista ja vaikutuksista on laajaa. Silloin julkiselta päätöksenteolta odotetaan ennen kaikkea nopeita ja vaikuttavia ratkaisuja, vaikka päätösten vaikutuksia tai niiden jakautumista ei edes täysin tunneta.

Samalla kriiseihin vastaamista voidaan pitää esimerkkinä siitä, miten teknokraattiset ratkaisut ja asiantuntijavalta dominoivat demokraattista päätöksentekoa. Vaikeissa tilanteissa erityisesti korkea-arvoiset asiantuntijat voivat monopolisoida asiaan liittyvän julkisen keskustelun, vaihtoehtoisia näkemyksiä ja erilaisia ratkaisuehdotuksia esitetään vähemmän.

Tiede, hallinnollinen asiantuntijuus tai nopeat päätöksentekomenettelyt eivät voi täysin ratkaista kriisien ratkaisemisen pohjana toteutettavia arvoja; sitä mitkä vastaukset kriisiin ovat normatiivisesti toivottavampia kuin toiset. Tieteelliset asiantuntijat ja viranhaltijat voisivat hyötyä kansalaisten osallistumisesta näiden päätöksien tekemiseen. Siksi jotkut tutkijat ovat ehdottaneet osallistavampia ja demokraattisempia toimitapoja kriisien aikana, joissa kansalaiset nähdään mieluummin yhteistyökumppaneina kuin päätösten kohteina.

Puntaroivat kansalaiskeskustelun hyödyt kriiseihin vastaamisessa

Puntaroivat kansalaiskeskustelut ovat demokraattisia innovaatioita, jotka koostuvat satunnaisesti valituista tavallisista kansalaisista. Osallistujat oppivat asiantuntijoilta ja toisiltaan ja osallistuvat ohjattuun ja osallistavaan pienryhmäkeskusteluun annetusta aiheesta. Tämä inklusiivinen ja tasa-arvoinen lähtökohta erottaa kansalaiskeskustelun esimerkiksi asiantuntijoiden välisistä neuvotteluista, jotka ovat lähtökohtaisesti eksklusiivisia.

Kansalaiskeskustelujen tärkein vahvuus on niiden tarjoama mahdollisuus kansalaisille löytää yhteisiä intressejä ja tavoitteita sekä tehdä ehdotuksia, jotka voidaan syöttää päätöksentekoon. Tästä vahvuudesta on erilaisia hyötyjä kriisinhallinnan eri vaiheissa.

Yksi kokonaisvaltaisimmista kriisinhallinnan käsityksistä on ns. kriisinhallintasykli. Sen sijaan, että kriisiä pidettäisiin ajallisesti rajoitettuna ilmiönä, joka vain hetkellisesti katkaisee ”normaalin” asioiden tilan, kriisin syklinen lähestymistapa pitää kriisinhallintaa päättymättömänä prosessina, jolla ei ole selkeää alkua tai loppua. Syklinen lähestymistapa käsittelee tilannetta ennen akuuttia kriisivaihetta, kriisin aikana ja sen jälkeen luoden siten pohjan kattavammalle kriisinhallinnalle, joka vastaa kunkin kriisivaiheen vaatimuksiin. Kuitenkin on syytä huomioida, etteivät muutokset yhdestä vaiheesta toiseen ole selkeitä tai tarkkarajaisia.

Kriisiä edeltävä kriisinhallinta keskittyy tunnistamaan mahdollisia haavoittuvuuksia nykyisessä yhteiskunnallisessa järjestelmässä tai ulkoisia uhkia, jotka voisivat mahdollisesti kärjistyä suuriksi kriiseiksi. Puntaroivat kansalaiskeskustelut voivat auttaa tässä vaiheessa yhdistämän erilaisia tulevaisuuskuvia ja visioita, mikä auttaa luomaan monimuotoisempia ja rikkaampia kuvauksia. Lisäksi tämä voi auttaa nostamaan tietoisuutta tulevaisuuden eri kehityskuluista ja potentiaalisista uhista käynnistämällä julkista keskustelua aiheesta. Tämä puolestaan auttaa ihmisiä käsittämään ja suosimaan eri toimintamahdollisuuksia. Samalla voidaan varautua kriisin puhkeamiseen esimerkiksi tunnistamalla kansalaisten tiedontarpeita ja keskeisiä prioriteetteja.

Kriisin aikana puntaroinnilla voisi olla useita rooleja, esimerkiksi neuvoa-antava tai nykyisiä toimia arvioiva tai haastava. Kansalaiskeskustelun kautta voisi esimerkiksi kerätä kokemuksia kriisioloista ja erilaisista siihen liittyvistä toimista ja välittää näin puntaroidun kansalaismielipiteen päättäjille. Tämä voisi mahdollistaa aiempaa responsiivisemman päätöksenteon sekä tilanteeseen ja ympäristöön räätälöidyt ratkaisut. Kansalaisten mukaanotto päätöksentekoprosesseihin voisi myös rakentaa yhteistyötä ja lujittaa luottamusta päätöksentekijöiden ja kansalaisten välillä.

Kriisien jälkihoito koostuu toipumisesta ja tehtyjen toimenpiteiden arvioinnista. Kansalaiskeskustelujen suorittama arviointi voisi pyrkiä kehittämään demokraattisten järjestelmien valmiutta tuleviin hätätilanteisiin, sillä se voisi paljastaa toimenpiteissä ilmenneitä puutteita, kansalaisten perusoikeuksien loukkauksia ja tiettyjen ryhmien laiminlyöntiä tai huonoa kohtelua kriisinhallinnan aikana. Kansalaiskeskustelu voi myös auttaa oikeudenmukaisista kompensaatioista päättämisessä. Puntaroiva keskustelu, johon kuuluvat kokemuksien ja näkemyksien jakaminen sekä tulevaisuuden ennakointi, voi lisäksi auttaa keskinäisen luottamuksen ja tulevaisuudenuskon jälleenrakentamisessa.

Taulukko. Kansalaiskeskustelun mahdollisuudet kriisinhallinnan eri vaiheissa.

Miten puntaroivia kansalaiskeskusteluja voidaan hyödyntää kriisinhallinnassa?

Puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin liittyy kuitenkin myös heikkouksia, jotka voivat nousta esiin äkillisissä hätätilanteissa. Heikkoudet ovat kuitenkin ratkaistavissa oikeanlaisilla valmisteluilla.

Osa ongelmista liittyy logistisiin haasteisiin; esimerkiksi siihen, että kasvokkain toteutettavat ja satunnaisotannan avulla kootut tapahtumat ovat vaativia ja aikaa vieviä järjestää. Kriisitilanteessa kansaiskeskustelut voitaisiin kuitenkin siirtää verkkoympäristöön tai voidaan käyttää muita keinoja prosessin sulavoittamiseksi. Osallistujien rekrytoinnissa voisi esimerkiksi hyödyntää valmiiksi valittuja paneeleita, jotka ovat ikään kuin odottamassa toimeksiantoa jonkin ongelman ratkaisemiseksi.

Merkittävin puntaroiviin kansalaiskeskusteluihin liittyvä heikkous on se, että suurin osa niistä järjestetään neuvoa-antavina ja niiden yhteys edustuksellisen demokratian muihin vakiintuneihin instituutioihin on heikko. Siksi on mahdollista, että kriisinhallinnassa niiden ehdotukset jäävät huomiotta tai niitä käytetään hyvin valikoivasti. Yksi tapa vähentää näitä riskejä olisi jo etukäteen osoittaa tuotokset tietylle vastaanottajalle, kuten nimetylle parlamentin valiokunnalle tai ministeriölle. Myös päättäjien ja kansalaisten väliseen yhteistyöhön perustuvat puntaroivat prosessit voivat edesauttaa ehdotusten huomioimista.

On selvää, että puntaroivien kansalaiskeskusteluiden kytkeminen edustuksellisen demokratian instituutioihin ei tule tapahtumaan kriisien aikana – siis silloin kun politiikkaan liittyy merkittävää epävarmuutta ja koko päätöksentekojärjestelmä voi olla shokissa. Siksi puntaroivien kansalaiskeskustelujen merkitys tulisi tunnistaa ja niiden rooli kriisinhallinnassa määrittää ennakoivasti. Viime vuosina kriisit ovat seuranneet toisiaan.  Puntaroivilla kansalaiskeskusteluilla voi olla merkittävä rooli tulevien kriisien ennakoinnissa sekä ratkaisemisessa.

Mikko Leino työskentelee erikoistutkijana Turun yliopistossa. FACTOR-hankkeessa hän osallistuu kansallisen kyselytutkimuksen sekä puntaroivien kansalaiskeskustelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja analysointiin.

Mikko Värttö toimii erikoistutkijana Turun yliopistossa Oikeudenmukainen toipuminen pandemiasta (JuRe) -hankkeessa.