Blogi | Luottavatko suomalaiset ilmastotietoa tuottaviin toimijoihin?
Ilmastonmuutos puhuttaa kaikkialla. Juttelitpa työkaverin, vanhemman tai ystävän kanssa ilmastonmuutoksesta, on keskustelussa usein eri mielipiteitä ja jopa eriäviä käsityksiä ilmastonmuutokseen liittyvistä faktoista. Mistä sitten suomalaiset saavat ilmastotietonsa? Entä kuinka hyvin eri lähteisiin luotetaan?
Lokakuussa 2022 FACTOR-tutkimushanke keräsi valtakunnallisen kyselytutkimusaineiston Kansalaisten ilmastonmuutosasenteet, ilmastohuoli ja toimintahalukkuus, jossa tiedusteltiin vastaajilta, kuinka usein he seuraavat ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia eri tietolähteistä sekä lisäksi, missä määrin he luottavat eri toimijoihin ilmastotiedon tuottajina. Kyselyyn vastasi lähes 4000 täysi-ikäistä eri puolilta Suomea.
Mistä ja kuinka usein suomalaiset seuraavat ilmastonmuutosta koskevia uutisia?
Ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia seurataan eniten nk. perinteisestä mediasta, TV- ja radiouutisista sekä sanomalehdistä. Esimerkiksi lähes puolet vastaajista (48 %) kertoo seuraavansa ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia TV:stä tai radiosta vähintään viikoittain ja lähes yhtä moni (44 %) viikoittain joko sanoma- tai aikakausilehdistä. Lisäksi reilu viidennes vastaajista (22 %) kertoo seuraavansa viikoittain ilmastonmuutokseen liittyviä uutisia sosiaalisesta mediasta. Kansallisista tai kansainvälisistä selvityksistä tai tutkimusraporteista ilmastonmuutosta koskevia uutisia seuraa huomattavasti harvempi. Esimerkiksi IPCC-raportteja tai muita tieteellisiä julkaisuja kertoo kuluttavansa vähintään viikoittain vain viisi prosenttia vastaajista ja vähintään pari kertaa kuukaudessa vain viidennes (20 %). Kaksi viidestä (41 %) ei lue niitä koskaan.
Jos tietolähteiden kulutusta vertaillaan vastaajien iän mukaan, huomataan, että nuorimmassa ikäryhmässä (18–34-vuotiaissa) sosiaalinen media on huomattavasti muita ikäryhmiä suositumpi tietolähde. Noin kolmannes (34 %) 18–34-vuotiaista kertoo käyttävänsä sosiaalista mediaa ilmastonmuutosta koskevien uutisten seurantaan vähintään viikoittain, kun vastaava osuus yli 65-vuotiaissa vastaajissa on vain 13 prosenttia. Yli 50-vuotiaat sen sijaan seuraavat TV- ja radiouutisista sekä sanoma- ja aikakausilehdistä ilmastoaiheisia uutisia nuoria huomattavasti useammin.
Suomalaisten luottamus ilmastotietoa tuottaviin tietolähteisiin
Suomen kansallisten Eduskuntavaalitutkimusten mukaan kansalaisten luottamus tiedotusvälineisiin on ollut yleisesti 2010-luvulla verrattain matalaa. Asteikolla 0–10, jossa 0 tarkoittaa ”en luota lainkaan” ja 10 ”luotan täysin”, kansalaisten luottamus tiedotusvälineisiin on pysynyt alle kuuden. Sen sijaan luottamus yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin on ollut huomattavasti korkeampaa (>7) ja luottamus Euroopan unioniin yhteiskunnallisista instituutioista kaikista matalinta 2010-luvun Eduskuntavaalitutkimusten mukaan. FACTOR-kyselytutkimuksessa pyydettiin samalla 0–10-asteikolla vastaajia arvioimaan, missä määrin he luottavat eri tahojen tarjoavan heille luotettavaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Luotettavimpana tahona listan kärjessä on Ilmatieteen laitos (luottamuksen keskiarvo: 8,15), toisena ovat yliopistot ja muut riippumattomat tutkimuslaitokset (7,93) ja kolmantena Suomen ympäristökeskus (7,56). Myös ministeriö- ja viranomaislähteisiin, kuten esimerkiksi ympäristöministeriöön (6,81), Euroopan unioniin (6,43) sekä maa- ja metsätalousministeriöön (6,41), luotetaan ilmastotiedon tarjoajina melko paljon.
Mielenkiintoista on, että luottamus erilaisiin ympäristöjärjestöihin ja -liikkeisiin ilmastotiedon tuottajina on matalampaa verrattuna tutkimuslaitoksiin ja viranomaislähteisiin, mutta myös hyvin vaihtelevaa. Järjestöistä WWF:ään (6,94) ja Suomen luonnonsuojeluliittoon (6,82) luotetaan ilmastotiedon tarjoajina selvästi enemmän kuin Greenpeaceen (5,86) tai Elokapinaan (4,42). Aineisto ei kuitenkaan tarjoa tietoa luottamuserojen syistä tai eri tahojen tarjoaman tiedon laadusta.
Mitä tulokset kertovat?
Vastauksien suuri hajonta saattaa kertoa luottamuksen polarisoitumisesta. On mahdollista, että ilmastonmuutosaiheiset asiakysymykset jatkavat politisoitumistaan julkisessa keskustelussa ja keskustelun ääripäät loittonevat kauemmaksi toisistaan. Tästä syystä kansalaiset voivat herkemmin turvautua sellaisiin tietolähteisiin, joita he jo lähtökohtaisesti pitävät luotettavina, mikä myös kasvattaa heidän luottamustansa näihin tietolähteisiin entisestään. Jonkinasteista luottamuksen valikoitavuutta onkin tuloksista jo havaittavissa, mutta se ei näytä kohdistuvan yhtä lailla tiede- ja tutkimuslaitoksiin. Tulokset osoittavatkin, että tiede- ja tutkimuslaitosten tärkeä rooli ilmastotiedon tuottajina voi korostua tulevaisuudessa entisestään, mikäli ilmastonmuutos aiheena jatkaa politisoitumista.
Tuloksia voidaan pitää jokseenkin huolestuttavina, sillä ne kertovat, ettei tieteellisiä julkaisuja ilmastonmuutoksesta lue melkein puolet kansalaisista koskaan. Toisaalta tärkeimmistä tutkimusraporteista kuten IPCC-raportista uutisoidaan aktiivisesti valtamediassakin, josta tietoa on myös mahdollista saada. Jos tiede- ja tutkimuslaitoksiin luotetaan eniten ilmastotiedon tuottajina, miksi heidän tuottamaa tietoa kuitenkin kulutetaan verrattain vähän? Tulosten nojalla voisi olla syytä jäädä pohtimaan sitä, miten tuoda tieteellistä tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta saavutettavammaksi kansalaisille.
Aino Tiihonen, erikoistutkija Turun yliopistossa ja on vastannut FACTOR-hankkeessa valtakunnallisen kyselytutkimusaineiston suunnittelusta sekä keruusta.