Blogi | Mistä ilmastoerimielisyys kumpuaa: tunnistammeko uskomukset ja arvot kiistojen taustalla?

Suurin osa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta uhkana, mutta ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, kuinka vakava ja haitallinen uhka on. Ihmiset ovat usein erimielisiä myös siitä, mitä uhkan torjumiseksi tulisi tehdä ja mitkä keinot ovat reiluja.

Ihmisten erilaiset käsitykset perustuvat sekä heidän uskomuksiinsa ilmastomuutosta koskevista tosiasioista että heidän moraalisiin arvoihinsa ja asenteisiinsa. Tämä tekee usein vaikeaksi tunnistaa, mistä ilmastonmuutosta koskevissa erimielisyyksissä pohjimmiltaan on kyse. Onko kiistassa pääasiassa kyse siitä, kenen arvot ja eettiset periaatteet ovat oikeassa? Vai onko taustalla pikemminkin erilaiset tiedolliset ympäristöt, jotka johtavat erilaisiin uskomuksiin ilmastomuutoksesta ja keinoista tehokkaasti torjua sitä?

Vaikeuksista huolimatta erimielisyyden syitä ja taustalla vaikuttavia uskomuksia ja moraalisia arvoja on tärkeää pyrkiä tunnistamaan. Tosiasioita ja arvoja koskevat erimielisyydet synnyttävät erilaisia reaktioita ja väärin tunnistettu erimielisyys voi johtaa vääränlaiseen reaktioon. Tämä puolestaan johtaa erimielisyyden kärjistymiseen yhteensovittamisen sijaan.

Mitä ovat empiiriset ja moraaliset uskomukset ilmastonmuutoksesta?

Uskomukset voidaan tyypillisesti jakaa empiirisiin ja moraalisiin. Ilmastonmuutosta koskevat väitteet, kuten ”ilmastonmuutos voi aiheuttaa merkittäviä haittoja minulle tai seuraaville sukupolville” ilmaisevat empiirisen uskomuksen. Ne koskevat ilmastonmuutoksen empiirisiä, periaatteessa todennettavia tosiasioita. Usein empiiriset uskomuksemme ilmastomuutoksesta on muodostettu tukeutumalla tarjolla oleviin ilmastotutkimuksen tuloksiin ja raportteihin.

Moraaliset uskomukset sen sijaan viittaavat siihen, mitä tulisi tai ei tulisi tehdä; niiden todentaminen empiirisesti ei ole yksiselitteistä, koska ne nojaavat osittain arvoihin ja moraalisiin näkemyksiin oikeuksista ja velvollisuuksista. Esimerkiksi väitteet ”Suomalaisten pitäisi ottaa nykyistä enemmän huomioon kulutuksensa ja elintapojensa vaikutukset maailman muihin ihmisiin” ja ”Ilmastopolitiikan ei tulisi aiheuttaa muutoksia minun elämäntapaani” ilmaisevat moraalisia uskomuksia.

Erot moraalisissa uskomuksissa perustuvat usein eroihin ihmisten arvoissa, vaikka ihmiset olisivat yhtä mieltä ilmastomuutoksen empiirisistä seikoista. Ihminen, joka uskoo, ettei hänellä ole velvollisuutta muuttaa elintapojaan voi silti uskoa, että ilmastonmuutos on totta ja aiheuttaa kärsimystä köyhien maiden asukkaille. Hän vain pitää tätä omaa hyvinvointiaan vähäarvoisempana seikkana, mikä ilmaisee moraalisen arvostelman.

Joistain väitteistä on kuitenkin vaikea sanoa, ilmaisevatko ne empiirisen vai moraalisen uskomuksen. Esimerkiksi hyväksymällä väitteen: ”Minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa toimintaani ilmastoystävällisemmäksi” henkilö voi tarkoittaa empiiristä uskomustaan, että hänen elämäntapansa todella on jo karsittu minimiin. Useammin vastaus voi kuitenkin kertoa tasapainottelusta eri arvojen välillä: esimerkiksi lasten harrastuksia ei haluta karsia, vaikka ne vaatisivat autoilua useita kertoja viikossa, koska omien lasten harrastukset katsotaan ilmastotoimia tärkeämmiksi.

Erimielisyys tosiasioissa ja arvoissa saa meidät reagoimaan eri tavoin

Vaikka uskomusten empiiriset ja moraaliset taustaoletukset ovat usein kietoutuneet toisiinsa, auttaa niiden erottaminen ymmärtämään ja arvioimaan muiden uskomuksia, etenkin silloin kun olemme eri mieltä jostain asiasta. Kun olemme erimielisiä, tyypillisesti oletamme, että toinen osapuoli on väärässä ja hänen uskomuksensa on jollain tapaa virheellinen. Usein meillä on myös taipumus reagoida erimielisyyteen voimakkaastikin, pitämällä vastapuolta irrationaalisena tai suorastaan moraalittomana.

Ero empiiristen ja moraalisten uskomusten välillä näkyykin selvästi siinä, miten tyypillisesti reagoimme virheellisiin uskomuksiin – ja mitä pidämme oikeutettuina reaktioina. Moraalisesti väärinä pitämämme uskomukset nostavat tyypillisesti tietynlaisia tunnereaktioita, kuten moraalinen närkästys, suuttumus, syyttäminen tai syyllisyydentunto. Tällaisia reaktioita ei kuitenkaan yleensä pidetä oikeutettuina kun kyseessä virheellinen empiirinen uskomus. Ne saavat meidät tyypillisesti vähentämään luottamusta toisen sanomisiin ja nolostumaan.

Mutta on tärkeää huomata, että erilaiset reaktiot ovat suhteessa erilaisiin ”virheisiin” vastapuolen uskomuksissa. Irrationaalisuus viittaa tiedolliseen virheeseen vastapuolen kyvyssä muodostaa luotettavia empiirisiä uskomuksia tarjolla olevan informaation perusteella. Hänen uskomuksensa ei mielestämme perustu rationaaliseen ajatteluun ja luotettaviin lähteisiin. Kun vastapuolta syytetään moraalittomaksi, löytyy vika puolestaan yleensä hänen arvoistaan. Hänen uskomuksensa joko poikkeaa oikeina pitämistämme eettisistä normeista tai se ilmaisee moraalisia arvoja, joita emme hyväksy.

Erimielisyys ja virheelliset uskomukset ovat inhimillisiä ja reaktiomme niihin auttavat usein meitä korjaamaan niitä. Toisaalta väärin kohdistettu tai ylimitoitettu reaktio johtaa helposti vain erimielisyyden kärjistymiseen entisestään. Jos reaktiomme erimielisyyteen toisten kanssa on lähes aina moraalinen syytös ja suuttumus, keskustelu ei pääse edes alkuun. Yhtä lailla perusteetonta on toisten pitäminen tiedollisesti epäluotettavina ainoastaan sen vuoksi, että on eri mieltä moraalisista arvoista.

Empiiriset uskomukset vaikuttavat moraalisiin uskomuksiin

Koska tapamme suhtautua empiirisiä ja moraalisia uskomuksia koskeviin erimielisyyksiin poikkeaa toisistaan, olisikin tärkeää ymmärtää, mistä erimielisyys pohjimmiltaan kumpuaa. Päällepäin ei kuitenkaan välttämättä näe, minkälaisesta erimielisyydestä on kyse, sillä osapuolten moraalisissa uskomuksissa voi esiintyä tiedollisia virheitä ja empiirisissä uskomuksissa moraalisia virheitä, sekä tietysti toisin päin. Onkin tärkeää katsoa pintaa syvemmälle.

Tyypillinen tiedollinen virhe ilmastonmuutosta koskevissa moraalisissa uskomuksissa liittyy esimerkiksi siihen, että tarjolla olevan informaation perusteella kieltää ilmastonmuutoksen olemassaolon kokonaan tai pitää sitä huomattavasti pienempänä uhkana kuin se todellisuudessa on. Virheellinen empiirinen uskomus ilmastonmuutoksesta tai sen vakavuudesta heijastuu yleensä suoraan siihen, millaisia ilmastoon liittyviä moraalisia uskomuksia henkilöllä on. Todennäköisesti hän ei usko, että ilmastonmuutoksen torjuminen on moraalinen velvollisuus tai että hänen itsensä tulisi muuttaa omaa toimintaansa sen vuoksi.  Toisaalta, jos hänen empiiriset uskomuksensa ilmastonmuutoksesta onnistutaan korjaamaan, se vaikuttaisi todennäköisesti myös hänen moraalisiin uskomuksiinsa ilmastonmuutokseen liittyvistä velvollisuuksista.

Arvot ja asenteet ohjaavat myös empiirisiä uskomuksia

Ilmastoon liittyvien empiiristen uskomusten korjaaminen on kuitenkin usein osoittautunut vaikeaksi. Moraaliset arvot, asenteet, odotukset ja taustauskomukset ohjaavat uskomuksenmuodostusprosessia jopa aivan arkipäiväisissä empiirisissä uskomuksissa. Ihmisen tekemä havainto ei ole neutraali eikä objektiivinen: vaikka tarkkaavaisuus kiinnittyykin herkemmin voimakkaisiin ärsykkeisiin, kaiken takana ovat kuitenkin havaitsijan edeltävät intressit, suunnitelmat, taustauskomukset, odotukset ja tehtävät. Ihmiset kiinnittävät huomiota seikkoihin, jotka sopivat yhteen heidän uskomustensa, arvojensa, ja muiden intressiensä kanssa (Kahan, Peters, Slovic 2017; Nurse & Grant 2020). Siten kaksi ihmistä, joilla on eri arvot ja kiinnostuksen kohteet, havainnoivat ympäristöään eri tavoin, koska he poimivat siitä itselleen kiinnostavaa informaatiota. Näin he voivat päätyä myös eri uskomuksiin, vaikka jakaisivat saman informaatioympäristön.

Ilmastonmuutoksen kontekstissa on esimerkiksi osoitettu silmän liikkeitä tutkimalla, että Yhdysvaltain republikaanien ja demokraattien kannattajat kiinnittävät huomionsa eri kohtiin katsoessaan samaa käyrää ilmaston lämpenemisestä. Tulos viittaa taipumukseen poimia omaan maailmankuvaansa sopivaa informaatiota silloinkin, kun kokonaisuus olisi helposti hahmotettavissa (Luo & Zhao 2019). Moraaliset arvot voivat siis vaikuttaa myös empiiristen uskomusten muodostumiseen ohjaamalla havaintoa poimimaan ympäristöstä informaatiota, joka sopii yhteen taustalla olevien arvojen kanssa.

Kun teemme arvioita siitä, onko toisen uskomus moraalisesti arveluttava vai ei, kyse on oikeastaan siitä, pidämmekö taustalla vaikuttavia asenteita moraalisesti arveluttavina. Osa näistä asenteista on tosiasiassa täysin neutraaleja. Esimerkiksi on täysin perusteltua, että maanviljelijä kiinnittää huomiota omalle elinkeinolleen olennaisiin asioihin. Toisaalta huoli perheen toimeentulosta on myös moraalisesti perusteltu. Irrationaalisia näistä tulee vasta, jos lyhyen aikavälin huolet estävät näkemästä suurempaa uhkaa, ja moraalittomia, jos oma elintapa painaa enemmän kuin miljoonat ilmastopakolaiset. Oman toimialan toimintaedellytyksiin keskittyminen voi siis johtaa kapeakatseisuuteen ja sen kautta aiheuttaa tietämättömyyttä ilmastonmuutoksesta. Moraalinen virhe tästä tulee kuitenkin vasta, jos taustalla vaikuttavat eri ihmisiä eritavoin arvottavat asenteet.

Pitääkö meidän sitten vain nostaa kädet pystyyn erimielisyyden edessä? Ei onneksi. Etsimällä erimielisyyden taustalla vaikuttavia asenteita, uskomuksia ja arvoja voimme pureutua erimielisyyden syihin. Silloin avautuu myös tie keskustelulle ja näkökulmien perustellulle arvioimiselle ja yhteensovittamiselle.