Blogi | Rakentavaa metsäkeskustelua kansalaisraadin keinoin

Metsien käyttö Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa ja luontokadon hillinnässä puhuttaa juuri nyt hallitusneuvotteluissa ja julkisuudessa. Keskustelua kirvoittavia kysymyksiä on monia. Missä määrin metsien varaan pitää voida laskea hiilineutraalisuuden saavuttamisessa? Mitkä ovat parhaita metsien käyttötapoja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta? Mikä on Suomen metsien rooli globaalisti ilmastonmuutoksen hillitsemisessä?  

Metsiin liittyvät kysymykset ja painotukset vaihtelevat alueellisesti. Vahvoilla metsäteollisuusalueilla, kuten Kaakkois- ja Pohjois-Suomessa, metsät ovat aluetalouden ja työllisyyden kulmakiviä. Erityisesti Lapissa metsät linkittyvät teollisuuden lisäksi moniin alueellisen kehityksen ja maankäytön kokonaisuuksiin: matkailuun, poroelinkeinoon, saamelaiskulttuuriin ja tuulivoiman rakentamiseen – luonto- ja virkistysarvoja unohtamatta.  

On selvää, että Suomen metsävarat eivät riitä kaikkien toiveiden ja tavoitteiden täysimääräisen toteuttamiseen Lapissa sen paremmin kuin muuallakaan. Tällöin joudutaan tekemään valintoja, joissa yksi vaihtoehto voi sulkea toisen kokonaan pois.  

Ilmastonmuutoksen hillintään kytkeytyessään metsien käyttö nostaakin esiin alueellisen oikeudenmukaisuuden kysymykset sekä maailmanlaajuisesti että Suomen sisällä: miten metsiin liittyvät hyödyt ja haitat pitäisi jakaa, keitä pitää metsiin liittyvässä päätöksenteossa osallistaa ja kenen arvoja kunnioittaa? 

Lapin metsäraati lisäsi keskustelua metsien kestävästä käytöstä

Metsäpolitiikkaa tehdään Suomessa demokraattisen järjestelmän puitteissa ja ainakin lähtökohtaisesti tiedeperusteisesti. Metsien käytön kokonaisuus on kuitenkin niin laaja, että yksittäisellä asiantuntijalla ei voi olla kattavaa kuvaa koko järjestelmän dynamiikasta.  

Tästä seuraa, että tutkimukset ja asiantuntijoiden näkemykset metsävarojen riittävyydestä, metsien merkityksestä hiilensidonnassa tai tarvittavista metsänhoitotoimista eivät aina ole yhdenmukaisia. Lisäksi metsäkeskustelua, kuten muutakin demokraattista päätöksentekoa, haastaa mielipiteiden polarisaatio.  

Monimutkaisuus luo kuiluja päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja kansalaisten välille. Se on omiaan lisäämään vastakkainasettelua erilaisia metsän käyttötarpeita korostavien ryhmien keskuudessa.  

Kansalaisraati (engl. citizens’ jury) on tapa tuoda kansalaisnäkökulma osaksi keskustelua. Siinä kansalaiset voivat yhdessä pohtien rakentaa yhteistä näkemystä ajankohtaiseen, mielipiteitä voimakkaasti jakavaan asiaan.  

Yksi esimerkki menetelmän käytöstä on Luonnonvarakeskuksen yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Turun yliopiston kanssa toteuttama kansalaisraati, johon osallistui 33 satunnaisesti valittua Lapin asukasta. Mukana oli eri ikäisiä ja eri taustaisia osallistujia eri puolelta Lappia, niin metsänomistajia kuin henkilöitä, joilla ei omaa metsää ole. ”Metsäraadissa” osallistujat pohtivat neljän päivän ajan ohjatuissa keskusteluissa, millaista on oikeudenmukainen ja ilmastoviisas metsien käyttö Lapissa.  

Työnsä tueksi raatilaiset kuulivat monipuolisia asiantuntijaesityksiä ja saivat esittää kysymyksiä asiantuntijoille. Ennen kaikkea he saivat vaihtaa ajatuksia toistensa kanssa metsien käyttöön liittyvistä kysymyksistä.  

Työskentelynsä päätteeksi raati julkisti yhteisen kannanoton, jossa se antoi suosituksensa oikeudenmukaisen ja ilmastoviisaan metsäpolitiikan toteuttamiseksi Lapissa. 

Kansalaisraadilta tuli selkeä tuki moniarvoiselle, pitkäjänteiselle ja luonnon arvoja turvaavalle metsien käytölle. Keskustelussa painotettiin myös alueellisten arvojen ja tarpeiden parempaa huomiota; Lappia ei voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena.  

Kansalaisraadin viesti asiantuntijoille ja poliitikoille oli selkeä: tarvitaan ajantasaista ja luotettavaa tietoa metsää koskevista asioista ymmärrettävässä muodossa. 

Raadin kannanotto oli osoitettu Lapin vihreän siirtymän jaostolle, joka kannanoton myötä päättikin koota työryhmän tekemään kattavan tilannekatsauksen Lapin metsien tilasta. Samoin kannanoton suositukset antoivat lisää pontta sen selvittämiseen, miten matkailun ympäristölle aiheuttamia haittoja kompensoida paikallisesti. Selvitysten kirvoittamisen lisäksi kannanotto nosti paikalliseen metsäkeskusteluun kysymyksen siitä, missä kulkevat kestävän metsätalouden rajat ja pitäisikö hakkuita voida rajoittaa.  

Monimuotoisella keskustelulla parannetaan päätöksenteon laatua

Keskustelu osoitti, että kansalaisten on mahdollista jäsentää metsien käytön moniulotteista kokonaisuutta ja keskustella eri näkökulmista rakentavasti, kun tarjolla on riittävästi aikaa, tietoa ja jaettu tavoite päästä yhteisymmärrykseen.  

Yhdessä työskentely mahdollistaa eri osapuolten näkökulmien paremman ymmärtämisen. Lisäksi iso joukko erilaisista taustoista tulevia ihmisiä voi yhdessä keskustellen löytää ongelmakohtiin sellaisiakin ratkaisuja, joita asiantuntijat eivät ole tulleet aiemmin ajatelleeksi.  

Lapin metsäraadin kaltaiset kansalaiskeskustelut auttavatkin päättäjiä ja kansalaisia tekemään tietopohjaisia ja harkittuja päätöksiä. Päätöksentekoon hyvin kytketyt kansalaiskeskustelut voivat lisätä tietoon perustuvien argumenttien ja eri näkökulmien puntaroinnin merkitystä poliittisessa päätöksenteossa. Näin kansalaiskeskustelut voivat parantaa myös päätöksenteon laatua ja demokraattisen järjestelmän toimintaa. Tärkeä panos on myös puntaroidun kansalaisnäkemyksen tuominen osaksi julkista keskustelua. Erityisesti kiivaana käyvässä metsäpoliittisessa keskustelussa tälle näkemykselle lienee tilausta.