Blogi | Ulkomaalaisen fossiiliriippuvuuden vähentäminen lisää tieliikenteen päästökaupan hyväksyttävyyttä – tuloksia kokeellisesta kyselytutkimuksesta

Ilmastopolitiikan on pelätty jäävän toissijaiseksi viime vuosina tapahtuneiden kriisien, kuten koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan kasvatettua talouskysymysten painoarvoa ilmastopolitiikkaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Edellä lueteltuihin kriiseihin liittyy kuitenkin myös mahdollisuuksia kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. Selvitimme kokeellisessa kyselytutkimuksessa, kuinka erilaiset kriiseihin liittyvät perustelut vaikuttavat ilmastopolitiikan hyväksyttävyyteen – tulosten perusteella etenkin ulkomaalaisen fossiiliriippuvuuden vähentäminen voi lisätä ilmastotoimien hyväksyttävyyttä kansalaisten mielissä.

Ympäristöongelmien priorisointi näyttää vähentyneen

Suomessa ja Euroopassa tehdyt mielipidemittaukset ovat antaneet viitteitä siitä, että kansalaisten halukkuus tinkiä omasta elintasostaan ympäristöongelmien vähentämiseksi ja priorisoida ympäristöpolitiikkaa ovat laskeneet viime vuosina, joskaan eivät dramaattisesti. Sama trendi on näkynyt myös ulkomailla, ja sitä on pyritty selittämään sillä, että sekä ihmisten huoli että huomio ovat rajallisia – pitkäkestoiset ympäristöongelmat saavat väistyä välittömiltä tuntuvien kriisien tieltä ihmisten mielissä ainakin toistaiseksi. Muutoksen vahvuuteen vaikuttaa tapa, jolla teemoja käsitellään mediassa ja julkisessa keskustelussa. Lisäksi ilmastoasenteiden on katsottu olevan ns. postmateriaalisia arvoja, joiden kannatus voimistuu tyypillisesti taloudellisen tilanteen ja poliittisen ilmapiirin ollessa vakaa. Toisin sanoen kansainväliset konfliktit, energiakriisit, merkittävä inflaatio ja poikkeuksellisen alhainen kuluttajien luottamus horjuttavat ihmisten myönteisiä asenteita ilmastotoimia kohtaan.

Ilmastopolitiikan rinnakkaishyödyt ja hyväksyttävyys

Viime vuosien yhteiskunnallisista kriiseistä huolimatta kiire toteuttaa tehokasta ilmastopolitiikkaa ei ole kuitenkaan väistynyt. Parhaassa tapauksessa ilmastotoimet voivat edesauttaa muiden kriisien lieventämistä. Tämän on tutkimuksissa havaittu lisäävän myös ilmastotoimien hyväksyttävyyttä sellaisissa väestöryhmissä, joissa ilmastonmuutos ei ole ensisijainen huolenaihe.

Yksi viime vuosina vakiintunut argumentti fossiilisten polttoaineiden vähentämiselle on ollut riippumattomuuden lisääminen EU:n ulkopuolelta ja etenkin Venäjältä saapuvasta energiasta. Argumenttia ovat painottaneet muiden muassa YK:n pääsihteeri, Suomen ympäristöministeriö ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA. Tässä tekstissä esiteltävää tutkimustamme motivoi myös hankkeessamme syksyllä 2022 toteutettu kansallisen kysely, jossa suomalaisten suosituin syy vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Energiariippumattomuuteen vetoaminen lisäsi tieliikenteen päästökaupan hyväksyttävyyttä – muut perustelut saattoivat jopa heikentää sitä

Onko energiariippumattomuus toimiva perustelu fossiilisten polttoaineiden vähentämiselle? Tutkimme tätä kysymystä kokeellisella kyselyllä keväällä 2024 (n=1504), jossa tarkastelimme erilaisten perusteluiden vaikutusta tieliikenteen päästökaupan hyväksyttävyyteen. Ensimmäiselle ryhmälle päästökauppaa perusteltiin energiariippumattomuudella, toiselle ryhmälle sen taloudellisilla hyödyillä mahdollisten tulevien energiakriisien aikana, kun taas kolmannelle ryhmälle painotettiin päästökaupan kykyä hillitä ilmastopäästöjä tehokkaasti. Kontrolliryhmälle ei tarjottu perustelua. Oletimme myös, että hillintäperustelu toimisi paremmin niille vastaajille, jotka kokevat ilmastonmuutoksen suurena riskinä.

Saamamme tulokset olivat osin yllättäviä. Kontrolliryhmään verrattuna ainoastaan energiariippumattomuudella perusteleminen lisäsi päästökaupan hyväksyttävyyttä hieman, kun taas päästövähennysten ja taloushyötyjen korostaminen jopa laskivat sitä. Sen sijaan, että korkeat sillä ei ollut juuri heihin merkittävää vaikutusta – perustelu vaikutti ainoastaan vastaajiin, joilla oli riskikäsitys ei ollut korkea tai matala.

Mitä tuloksista voidaan päätellä?

Tulokset kertovat, että hyvin erilaiset perustelut ilmastopoliittisissa kysymyksissä voivat aiheuttaa jopa vastakkaisia reaktioita. Toisaalta ihmisten poliittisiin mielipiteisiin ei ole ylipäätänsä helppoa vaikuttaa yksinkertaisilla perusteluilla.

Tuloksemme kertovat myös, että perustelujen vaikuttavuutta eivät lisänneet aikaisemmat vahvat näkemykset vaan pikemminkin vahvojen näkemysten puute. Ilmastonmuutoksen korkeana riskinä kokevat raportoivat jo valmiiksi korkeaa hyväksyttävyyttä, ja matalana riskinä kokevat alhaista hyväksyttävyyttä, eikä perusteluilla ollut merkittävää vaikutusta heidän asenteisiinsa. Kenties matalia ja korkeita riskikäsityksiä raportoivat perustivat mielipiteensä aikaisempiin poliittisiin näkemyksiin. Politiikkatoimen hyväksyttävyyttä selittää usein myös lopputuloksen suotuisuus yksilölle (engl. outcome favourability). Tämä voi kummuta yhtäältä arvoista ja maailmankatsomuksesta tai toisaalta materiaalisista intresseistä. Esimerkiksi yksityisautoilu oli yksi päästökaupan vastustusta lisäävä tekijä.

On tärkeää ymmärtää kriisien vaikutukset kansalaisten poliittisiin prioriteetteihin sekä se, mitä erityispiirteitä näihin vaikutuksiin liittyy. Ensinnäkin taloudellisesti haastavina aikoina halukkuus tehdä taloudellisia uhrauksia ympäristön hyväksi saattaa heikentyä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kansalaisten tuki ilmastopolitiikalle katoaisi kokonaan. Toiseksi kansalaisten mielipiteisiin saattaa vaikuttaa se, mitä politiikkatoimen rinnakkaishyötyjä kulloinkin korostetaan. Hyväksyttävän ja oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan suunnittelu, viestintä ja toimeenpano edellyttävät, että kansalaiset ymmärtävät ilmastotoimien vaikutukset ja päättäjät tuntevat kansalaisten näkemykset sekä huolenaiheet. Näistä on mahdollista saada yleiskuva laajoilla mielipidemittauksilla, kun taas innovatiiviset kyselytutkimusmenetelmät auttavat selvittämään asenteiden monisyisempiä vivahteita.

Sami Ahonen toimii tutkijana Ilmatieteen laitoksella ja tekee väitöskirjaa Turun yliopistossa. Hän oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa hankkeessa järjestettyjä kyselytutkimuksia, joissa kartoitettiin kansalaisten ilmastoasenteita.

Mikko Leino työskentelee erikoistutkijana Turun yliopistossa. FACTOR-hankkeessa hän osallistuu kansallisen kyselytutkimuksen sekä puntaroivien kansalaiskeskustelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja analysointiin.

Aino Tiihonen työskentelee erikoistutkijana Tampereen yliopistossa ja on vastannut FACTOR-hankkeessa valtakunnallisen kyselytutkimusaineiston suunnittelusta sekä keruusta.