Hammashoitopelkotutkimus FinnBrainissä
Sydän tykyttää, kädet hikoavat. Nenässä tuntuu desinfiointiaineen tuoksu, kirkkaat valot häikäisevät. Naistenlehdet ja uusi taulu-tv seinällä yrittävät viedä ajatuksia muualle. Katson kelloa, kauanko vielä pitää odottaa. Samalla hetkellä odotushuoneeseen aukeaa ovi ja minua kutsutaan. Maskin yli kurkkii kaksi hymyilevää silmää. Kyllä tästä selvitään.
Hammashoitopelko on tuttu monelle. Hammashoitoa pelkää noin joka kolmas suomalainen, ja voimakasta pelkoa on noin joka kymmenennellä. Naiset raportoivat jo teini-iästä lähtien enemmän pelkoa kuin miehet. Pelko voi estää pahimmillaan hammashoitoon hakeutumisen kokonaan. Tästä voi olla seurauksena suunterveyden huononeminen, häpeä pelosta ja jopa elämänlaadun huonontuminen.
Pelon syntyyn vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat omat tai vaikkapa muilta kuullut ikävät hammashoitokokemukset. Sisäsyntyiset tekijät taas liittyvät ihmisten erilaiseen alttiuteen saada hammashoitopelko. Pelon tiedetään myös välittyvän perheen sisällä, mutta mekanismia ei tarkkaan tunneta.
FinnBrain-tutkimuksessa pyritään selvittämään, miksi sama kokemus voi aiheuttaa yhdelle kovan pelon, toiselle lievää pelkoa mutta kolmas ei ole kokemuksesta moksiskaan. Tiedon avulla pyritään keskittymään hammashoitopelon osalta tärkeimpään asiaan eli pelon syntymisen ehkäisemiseen.
Tietoa hammashoitopelkotutkimukseen on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Myös esimerkiksi hiusnäytteistä mitattua kortisolia on hyödynnetty. Tietojen avulla on kirjoitettu jo useita artikkeleita ja yksi väitöskirja. Tärkeimmät löydökset ovat toistaiseksi koskeneet aikuisia.
On havaittu, että raskauden edetessä pelko pysyi pääosin useimmilla samantasoisena. Kuitenkin naisilla pelot useimmiten hiukan lievenivät, kun taas miesten hiukan voimistuivat. Synnytyksen jälkeen tilanne kääntyi sukupuolten välillä toisinpäin. Suurin osa vastaajista ei kokenut voimakasta pelkoa hammashoitoa kohtaan, mutta noin joka viidennellä tapahtui muutoksia hammashoitopelossa tutkimusjakson aikana. Tulokset viittaavat siihen, että hammashoitopelko voi muuttua lyhyelläkin aikajänteellä. Siihen saattavat vaikuttaa erilaiset elämäntapahtumat kuten lapsen saanti, erilaiset stressitekijät tai jopa raskaudenaikaiset hormonaaliset muutokset.
On myös havaittu, että hammashoitopelko, aleksitymia, masentuneisuus ja ahdistuneisuus ovat yhteydessä toisiinsa, mutta yhteys on ollut lievä. Olemme julkaisseet alustavia tutkimustuloksia siitä, että pitkäaikaista stressiä kuvaava hiuskortisolipitoisuus on yhteydessä hammashoitopelkoon. Seuraava tutkimuksemme selvittää aikuisten temperamenttipiirteiden yhteyttä hammashoitopelkoon.
Tulevaisuudessa pääsemme pureutumaan lasten hammashoitopelkoon; tutkimme pelon esiintymistä perheen sisällä ja toisaalta lapsen omien hammashoitokäyntien vaikutusta terveydenhuollon rekistereistä saatavien käyntitietojen avulla. Hienoa olisi havaita, että pelkoa ei kehittyisikään lapsille, vaikka vanhemmilla sitä olisi saattanut esiintyäkin.
Outi Hagqvist, HLT ja Satu Lahti, professori