Talven kutsumattomat vieraat

Vaikka talvipakkaset tulivat myöhässä, niin jokavuotiset vieraamme RS-, rino- ja influenssavirus, saapuivat ajallaan Varsinais-Suomeen. Ne ovat flunssan eli nuhakuumeen (infectio respiratoris acuta) yleisimpiä aiheuttajaviruksia. Näiden virusten lisäksi eri flunssaviruksia tunnetaan alatyypit mukaan lukien useita kymmeniä.

Erityisen hankala virus pienimpien lasten kannalta on RS-virus (respiratory syncytial), joka voi aiheuttaa flunssan lisäksi vakavan alempien hengitysteiden tulehduksen: keuhkokuumeen tai ilmatiehyiden tulehduksen eli bronkioliitin. RS-viruksesta esiintyy joka toinen vuosi vaikeampi epidemia ja nyt valitettavasti on vaikeampi vuosi. RS-virusinfektion oireina on yleensä kuume, hengityksen vinkuminen ja syömisongelmat. Keuhkokuume ja bronkioliitti voivat johtaa hengitysvaikeuksiin ja osa lapsista tarvitseekin sairaalahoitoa.

Syksy merkitsee yleensä flunssakauden alkua entero- ja rinoviruksineen. Miksi talvi puolestaan tuo mukanaan RS-viruksen ja influenssaviruksen? Kausivaihtelu ei liity kylmään tai sateiseen säähän, kuten usein ajatellaan. Samanlainen vuodenaikavaihtelu on todettavissa lämpimissäkin maissa. Useiden virusten vuodenaikarytmin syitä ei tunneta. Syksyn flunssakauden ajatellaan johtuvan ihmisten ahtautumisesta samoihin sisätiloihin, kuten kouluun tai päiväkotiin. Näissä paikoissa viruksilla on oiva mahdollisuus levitä lapsista toisiin.

Flunssa tarttuu yleensä suoraan ihmisestä toiseen. Flunssapotilaalla on runsaasti aiheuttajavirusta erityisesti nenäeritteessä. Nenästä se kulkeutuu käsien kautta herkästi toisen lapsen käsiin ja edelleen nenään. Käsien pesu on tärkein yksittäinen keino ehkäistä flunssan leviämistä niin kotona kuin päivähoidossakin. Flunssa tarttuu myös ilmateitse pisaratartuntana. Reipas niistäminen sisätiloissa aiheuttaa tartuntavaaran kahden metrin säteelle, aivastamisesta puhumattakaan. Käytännön kannalta kiusallinen tosiseikka on se, että flunssapotilas alkaa tartuttaa jo ennen oireiden alkamista.

Lasten sairastelun syynä on runsas tartuntojen määrä ja oman puolustusjärjestelmän kehittymättömyys. Pieni lapsi ei ole ennättänyt hankkia vastustuskykyä kymmeniä eri viruksia vastaan, ja niin tartunta johtaa herkästi oireiden kehittymiseen. Kouluikään mennessä vastustuskykyä on jo ilmaantunut niin, että “jokainen pöpö” ei aiheuta enää oireita. Tutkimusten mukaan suomalainen alle 3-vuotias lapsi sairastaa vuodessa keskimäärin vajaa kymmenen hengitystieinfektiota. Kun jokainen niistä kestää 1–2 viikkoa, kertyy oireilua vuodessa noin kolme kuukautta.

Toistuvia infektioita todetaan suurella osalla lapsista päiväkotiin mennessä, mutta noin kymmenellä prosentilla ne aiheuttavat merkittävää haittaa ja voidaan sanoa, että nämä lapset kärsivät infektiokierteestä. Infektiot ovat yleensä virusten aiheuttamia flunssia tai vatsatauteja eli gastroenteriittejä. Toistuvat flunssat taas voivat aiheuttaa korvatulehduksia ja keuhkokuumetta. Osalle lapsista voi kehittyä pitkäaikainen korvatulehdus ja he voivat tarvita tärykalvotuubit. Sairaalahoitoa nämä lapset tarvitsevat kuitenkin harvoin. Näin ollen infektiokierteisistä lapsista on kertynyt tutkimustietoa vasta vähän.

Kun koulut ja päiväkodit syksyllä alkavat, infektiokierteet kuormittavat perheitä aiheuttaen vanhemmille töistä poissaoloja, väsymystä ja jopa fyysistä uupumusta. Vanhemmat usein sairastuvat itsekin samoihin ylähengitystieinfektioihin kuin lapsensa.

FinnBrain-tutkimuksessa on tavoitteena saada vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miksi toiset lapset sairastavat tavallisia virusinfektioita enemmän kuin toiset? Mikä osa on lapsen omaa ominaisuutta ja mikä ympäristöstä johtuvaa? Saamistamme tutkimustuloksista pyrimme luomaan toimintatapoja, joilla voitaisiin ehkäistä infektiokierteen syntymistä.

Flunssaa voi yrittää vastustaa syömällä C- ja D-vitamiinin sekä sinkin yhteiscocktailia flunssan alla. Sinkkiä suositellaan nautittavaksi imeskeltävinä tabletteina. Eri vitamiinipurkkien suositteleminen johtuu siitä, että flunssa on usein 5−15 eri viruksen aiheuttama ja eri viruksiin vaikuttavat eri aineet. Maitohappobakteerien säännöllisestä käytöstä infektioiden ehkäisyssä on jonkin verran tutkimusnäyttöä. Lapsille suositellaan yskänlääkkeeksi hunajaa.

Ihminen on innovatiivinen ja monin keinoin pystymme jo nyt vastustamaan virusvieraitamme. Olemme hyödyntäneet elinympäristömme antimia ottamalla maitohappobakteerit osaksi jokapäiväistä ravintoa ja ymmärtämällä vitamiinien arvon. Toivottavasti lumet peittävät maan vielä muutaman viikon, niin pääsemme parantamaan vastustuskykyämme hiihtämällä auringossa paukkupakkasista huolimatta. Säännöllinen liikuntakin parantaa elimistön puolustusta viruksia vastaan.

Väitöskirjatutkija, lastentautien erikoislääkäri Laura Korhonen
Lähteet: Duodecim terveyskirjasto