Vanhempien masennus- ja ahdistusoireet odotusaikana

Raskausaika ja lapsen odotus on yksi elämän merkittävimmistä muutoskohdista sekä miehille että naisille. Raskausaikaan liittyy useimmiten paljon myönteisiä odotuksia ja tunteita, mutta uuteen rooliin ja lapsen tuloon valmistautuminen herättää usein myös hankalia oloja kuten epävarmuutta, huolta ja pelkoakin. Onkin ymmärrettävää, että raskausaika voi herkistää tulevia vanhempia myös psyykkiselle oireilulle.

Äidin raskaudenaikaista psyykkistä oireilua ja sen vaikutusta vanhemmuuteen ja lapsen hyvinvointiin on tutkittu paljonkin viime vuosien aikana. Isien psyykkistä hyvinvointia odotusaikana on tutkittu vasta vähän siitäkin huolimatta, että tiedämme isän tasavertaisen merkityksen sekä vanhemmuudessa että lapsen hyvinvoinnin ennustajana.

Vuoden 2019 alussa julkaisimme FinnBrainissä tutkimuksen, jossa tutkimme isien ja äitien ahdistus- ja masennusoireiden esiintyvyyttä ja kulkua raskauden aikana. Linkki tutkimukseen löytyy jutun jälkeen.

Tutkimus osoitti, että 67-71 prosenttia miehistä ja naisista eivät raportoineet masennukseen viittaavaa oireilua missään raskauden vaiheessa ja vastaavasti 85-89 prosenttia vanhemmista eivät raportoineet ahdistusoireilua missään raskauden vaiheessa. Valtaosa suomalaisista miehistä ja naisista voivat vauvan odotusvaiheessa psyykkisesti hyvin.

Tutkimus osoitti myös, että noin 30 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa vähintäänkin lievää masennusoireilua ja vastaavasti 10-15 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa ahdistusoireilua. Oireiden kulkua tarkasteltaessa huomasimme, että osalle vanhemmista masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät kohti loppuraskautta, kun taas osalla vanhemmista oireet olivat kohollaan raskauden alkuvaiheessa ja vähenivät raskauden edetessä.  Pieni ryhmä miehiä ja naisia kokivat merkittävää masennus- tai ahdistusoireilua tasaisesti koko raskauden ajan. Lisäksi oli nähtävissä ryhmä vanhempia, jotka raportoivat tasaisesti lievää tai kohtalaista masennusoireilua koko raskauden ajan.

Emme tiedä, mitkä tekijät selittävät erilaista oireiden kulkua raskauden aikana. Psyykkisen oireilun lisääntymistä raskauden loppua kohden voi selittää erityisesti synnytykseen tai lasten hoitoon liittyvät huolet ja epävarmuus. Vastaavasti raskauden alkuvaiheeseen kohdistuva psyykkinen oireilu saattaa heijastella raskauden alkuun liittyvää epätietoisuutta ja hämmennystä. Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun taustalla voi olla myös raskaudesta ja vanhemmuudesta riippumattomia syitä. Olisikin tärkeää, että kunkin vanhemman kohdalla mietitään yksilöllisesti oireilun taustalla olevia tekijöitä. Hoito ja tuki tulisi kohdentaa nämä yksilölliset tekijät huomioiden.

Tulokset osoittivat sen, että psyykkisessä oireilussa ja sen kulussa ei ollut juurikaan eroa miesten ja naisten välillä. Perheiden palveluiden näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että molempien vanhempien psyykkistä hyvinvointia arvioitaisiin raskauden alkuvaiheesta lähtien ja molemmille vanhemmille olisi tarjolla asiaan kuuluva hoito ja tuki. Erityisesti läpi raskauden psyykkisesti oireilevien miesten ja naisten tulisi saada apua oireisiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Psyykkisen huonovointisuuden kanssa ei tulisi jäädä yksin. Asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolakäynnillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös omaisten ja ystävien on hyvä olla tukena ja kannustaa herkästi avun hakemiseen.

Linkki tutkimukseen:
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0207856

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti