Avun hakeminen ja oma jaksaminen

Turun yliopiston Mielen päällä -hankkeen tukiopiskelijakoulutuksen innoittamana minulle heräsi ajatuksia opiskelijoiden mielenterveyden tukemiseen liittyen. Meillä jokaisella on silloin tällöin mielen päällä muun muassa murheita erilaisista asioista, mutta erityisesti näin pandemian aikana etäopiskelun tuomat haasteet ovat kuormittaneet opiskelijoita entisestään.

Olisi todella tärkeää, että jokaisella olisi joku henkilö, jolle voisi puhua mieltä painavista asioista eikä tarvitsisi jäädä murehtimaan niitä yksin. Siksi yliopistomme tukiopiskelijatoiminta on mielestäni todella tärkeässä roolissa. Avun hakemisessa ei ole mitään väärää tai hävettävää. Emme häpeä avun hakemista fyysiseen terveyteemme liittyen, kun menemme esimerkiksi näyttämään nyrjähtänyttä jalkaa lääkärille, joten miksi meidän pitäisi hävetä mielenterveyteen liittyviä haasteita. Me kaikki haluamme kuitenkin luultavasti elää onnellisina. On okei, ettei aina voi hyvin, sitä varten apua on saatavilla.

Yliopistossa opiskellessa saattaa ilmaantua stressiä esimerkiksi tenteistä ja kurssien arvosanoista, varsinkin ennen opintojen vaikeustason nousuun tottumista. On tärkeää muistaa, että opintojen suoritukset eivät määritä arvoasi. On hyvä olla itselleen sopivia tavoitteita ja motivaatiota opiskelua kohtaan, mutta tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa kohtuus, jotta mielenterveys ei kärsisi. Yhteiskunnassamme korostuu ajattelutapa ”kun teet parhaasi, se riittää”, mutta mielestäni kohtalainenkin riittää eikä aina tarvitse tehdä parastaan. Kukaan ei ole täydellinen ja meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Omaa jaksamistaan kannattaa kuunnella.

Me tukiopiskelijat odotamme erittäin innolla sitä, että pääsemme auttamaan sekä tukemaan kanssaopiskelijoitamme matalalla kynnyksellä. Mikään huoli tai asia ei ole turha tai liian pieni.

Ihanaa syyslukukautta toivottaen ❤

Tukiopiskelija Emilia