Miten puhumme tai vaikenemme mielenterveyshaasteista? Sillä on merkitystä!
Turun yliopiston tutkijatohtori Harri Uusitalo toi kielihistoriallisen näkökulman mielenterveysaiheeseen Mieletöntä keskustelua! -kick off tilaisuudessa opiskelijoiden mielenterveyspäivänä 22.4.2021. Hän valotti puheenvuorossaan 1500-1700 –luvuille sijoittuvin aineistoesimerkein, miten mielenterveyteen liittyvä suomen kielen sanasto on muuttunut.
Uusitalo kertoo, että esimerkiksi ahdistaa on adjektiivista ahdas johdettu verbi, jolla on alun perin ollut hyvin konkreettinen, fyysiseen tilanpuutteeseen viittaava merkitys. Kun jokin muuttuu ahtaaksi, se ahdistuu. Myöhemmin sanalla on alettu viitata pään sisäiseen toimintaan: Kun mieli muuttuu ahtaaksi, alkaa ahdistaa.
Myös masentaa verbi on alun alkaen liittynyt hyvin konkreettiseen toimintaan. Sana on tarkoittanut konkreettista kaatumista ja lakoamista. Mieli masentuu eli lakoaa, lannistuu tai kaatuu.
Kyseisten mielenterveyskäsitteiden käyttöhistoriassa on hahmotettavissa fyysisen maailman ja pään sisäisen maailman yhteys. Tämä yhteys saattaa joskus jäädä nykykielenkäytössä katveeseen, sillä varsin usein on tapana erottaa fyysinen ja mentaalinen terveys toisistaan, vaikka tiedetään esimerkiksi, että fyysinen sairaus koettelee myös mieltä.
Lisäksi Uusitalo avasi tapahtuman kuulijoille mieletön sanan mielenkiintoista kehityskaarta. Tämä oli paikallaan, sillä Uusitalolla oli osuutensa tapahtuman nimen ideoinnissa.
Mieletön on viitannut ihmiseen, joka on ollut kanssaihmisten näkökulmasta mieltä vailla. Sana on viitannut siihen, että ihmisen mieli on ikään kuin kadonnut ja toiminta näyttää ulkopuolisen silmin järjen vastaiselta.
Nykyään sanaa kuitenkin käytetään positiivisena adjektiivina: mielettömät bileet, mieletön meno, mielettömän kova urheilusuoritus – esimerkkejä löytyy arkipuheesta. Alun perin negatiivisesta sanasta on siis vähitellen muodostunut nykyaikaiseen puhekieleen myönteinen ilmaus.
Mielen päällä –hankkeessa pyritään purkamaan opiskelijoiden mielenterveyden haasteisiin liitettyjä tabuja. Uusitalon puheenvuoro voi innoittaa meitä jokaista oivallukseen siitä, että kieli ei vain heijastele todellisuutta, vaan arkiset sanavalinnat myös rakentavat sitä. Arkisen kielen välityksellä vahvistamme mielikuvia siitä, mitä mielenterveys tarkoittaa.
Mielen päällä -hanke haastaa tulemaan tietoiseksi kielestä, jolla puhumme mielenterveydestä: vahvistammeko stigma-luonnetta vai purammeko sitä. Sanavalintoja kuulostelemalla ja muuttamalla voimme rakentaa mielenterveellistä opiskelukulttuuria.
Puhetavat luonnollistuvat eli muuttuvat normaaleiksi toistamisen kautta. Tämä lukukausi on hyvä hetki tehdä mielenterveellinen kokeilu: Millaista opiskelukulttuuria muutamme normaaliksi, jos valitsemme puhua tavalla, joka sallii mielenterveyden haasteet osaksi kaikkea inhimillistä elämää? Entä, jos valitsemme puhua tavalla, joka ottaa mielenterveyden yhtä vakavasti kuin fyysisen terveyden hoitamisen?
Kerro omat havaintosi kokeilusta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käyttäen hankkeen tilin tunnistetta!
IG: @mielen_paalla
Twitter: @MielenpaallaTku