Uusi menetelmä alakouluikäisten lasten ruokavalion ravitsemuslaadun mittaamiseen

Ruokavalion ravitsemuslaadun tutkimista pidetään yksittäisten ravintoaineiden saannin selvittämistä tärkeämpänä menetelmänä, kun tavoitteena on selvittää ruokavalion terveyttä edistäviä vaikutuksia ja sairauksien riskin vähentämistä. Ravinnonsaannin mittaaminen on haastavaa, sillä perinteiset menetelmät, kuten ruokapäiväkirja, ovat työläitä ja kalliita toteuttaa. Suomalaisille aikuisille (Leppälä ym. 2010) ja pienille lapsille (Röytiö ym. 2015) on kehitetty ruokavalion ravitsemuslaatua selvittävät mittarit, mutta vastaava työkalu alakouluikäisten lasten ruokavalion laadun mittaamiseen on puuttunut.

Turun ja Kuopion seudulla toteutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 266 alakouluikäistä lasta perheineen, kehitimme indeksin alakouluikäisten lasten ruokavalion ravitsemuslaadun selvittämiseksi validilla, helppokäyttöisellä menetelmällä (Koivuniemi ym. 2021b). Lasten ruokavalio selvitettiin yksityiskohtaisesti viiden päivän ruokapäiväkirjan ja ruoankäyttökyselyn avulla.

Tutkimuksessa tunnistimme tieteellisten menetelmien avulla 15 ruoankäyttöön liittyvää kysymystä, jotka parhaiten mittasivat lapsen ruokavalion ravitsemuslaatua. Kysymykset pisteytettiin tieteellisin menetelmin ja muotoiltiin indeksiksi, jota voidaan käyttää sellaisenaan eikä pisteiden laskemiseen tarvita toista menetelmää, kuten ruokapäiväkirjaa, tueksi. Pisteytyksen perusteella ruokavalion ravitsemuslaatu voidaan jakaa kahteen kategoriaan: hyvä ja heikko laatu.

Lapsista puolet kuului hyvään ruokavalion laadun ryhmään. Hyvän ruokavalion laadun ryhmään kuuluvilla lapsilla oli vähäisempi sokerin, kokonaisrasvan, tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin saanti sekä suurempi proteiinin, ravintokuidun ja useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti verrattuna lapsiin heikon ruokavalion laadun ryhmässä. Alemmilla luokilla olevilla lapsilla (1- ja 2-luokkalaiset) ravinnonlaatu oli todennäköisemmin hyvä verrattuna korkeammilla luokilla oleviin lapsiin (5- ja 6-luokkalaiset).

Tutkimuksessa kehitetty lyhytmenetelmä on validi ja varteenotettava työkalu alakouluikäisen lapsen ruokavalion laadun mittaamiseen. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi ravitsemustutkimuksessa ja kouluterveydenhuollossa tunnistamaan ne lapset, joilla on heikko ruokavalion laatu ja siten erityisen suuri tarve ravitsemusohjaukselle.