Pyhä risti osa Moskvan varustusta?

Kotimainen media on pitänyt meidät hyvin ajan tasalla sotatapahtumista Ukrainassa. Se uutisoi varsin tarkasti kansainvälisten uutistoimistojen sekä Ukrainan ja Venäjän puolustusministeriöiden antamiin tiedotteisiin nojaten ensin Venäjän Mustanmeren lippulaivan Moskvan kärsimistä vaurioista kiirastorstaina 14.4. ja myöhemmin aluksen uppoamisesta pitkäperjantaina 15.4. Lehdet ja uutissivustot ovat korostaneet Moskvan uppoamisen suurta symbolista tappiota Venäjälle sekä menetetyn aseistuksen, lähihistorian että laivaston kunnian näkökulmista. Suomalainen media ei kuitenkaan ole viitannut sanallakaan aluksen mahdolliseen hengelliseen turvaan, pyhän ristin reliikkiin ja sen menetykseen. Pyhän ristin reliikki aluksella ja sen menetys olisi symboliarvoltaan Venäjälle kenties korvaamattomampi kuin uponneet ohjukset. Reliikin tärkeydestä kertonee se, että Venäjä ei ole tiettävästi tiedusteluista huolimatta kommentoinut vielä pyhän ristin palan kohtaloa.

Välinpitämättömyys pyhän ristin reliikkiin liittyen kotimaisessa uutisoinnissa on kiinnostavaa erityisesti, jos tarkastelee internetin tarjoamaa kansainvälistä uutisvirtaa. Reliikki mainitaan kansainvälisten lehtien pääotsikoissa laajalti. Jutuissa pohditaan reliikin mahdollista uppoamista Moskvan mukana. Mahdollista siksi, että Venäjän virallisen uutistoimisto Tassin 26.2.2020 julkaiseman uutisen mukaan kyseinen reliikki oli tuntemattomana pysytelleen taidekeräilijän lahjoittama, ja se oli määrä sijoittaa Mustanmeren laivastoon. Edelleen Tassin haastattelema Sevastopolin ortodoksikirkon edustajan Segei Khalyuta korostaa uutisessa reliikin harvinaislaatuisuutta ja tärkeyttä kaikille kristityille, sekä katolilaisille että ortodokseille, ja hän toteaa pyhän ristin reliikin saavan pian kodin nimenomaan Moskvasta, koska laivassa sijaitsi kappeli eli sopiva pyhä tila reliikille.

Ristiinnaulitsemiskuvaus. Keskiaikaisen alttarikaapin osa Saltvikin kirkossa Ahvenanmaalla

Pieni pala pyhää ristiä

Tassin uutisessa kerrotaan kyseisen pyhän ristin palan oleva hyvin pienen, vain muutamia millimetrejä pitkän. Tällaisia pieniä puuristin paljoja on paljon kirkoissa, luostareissa ja yksityiskokoelmissa. Tradition mukaan risti, jolle Kristus oli ristiinnaulittu pitkäperjantaina, piilotettiin, tai se katosi, kunnes ristin löysi Rooman keisari Konstantinuksen äiti Helena matkallaan pyhällä maalla (vuosina 327–328). Helenan kerrotaan keränneen matkaltaan muitakin Kristus-reliikkejä ja toimittaneen ne Konstantinopoliin (nyk. Istanbul) ja Roomaan. Reliikkien uudet haltijat lahjoittivat edelleen osia reliikeistä eteenpäin. Yksi kristillisen historian jaetuimmista reliikeistä lieneekin juuri pyhä risti: puisena ja suurena esineenä sen voi ajatella olleen helppoa ja tuottoisaa jakaa. Vaikka kuinka pieni siru puuta, on juuri siihen, ristiin ja sen osiin, kilpistynyt valtava arvo historian saatossa. Kristus-reliikkeinä ristin osien uskotaan tarjoavan paljon inhimillistä voimaa suuremman avun ja suojan uskovalle. Tämän ajattelutavan mukaan ei voi pitää mitenkään tavattomana sitä, että juuri sotalaivasto olisi seilannut lippulaivansa Moskvan, jonka varustuksen kärkenä olisi pyhän ristin reliikki, suojissa Mustallamerellä.

Inventio sancti crucis, Pyhän ristin löytymisen juhlaa juhlittiin myös keskiaikaisessa Suomessa. Kuvassa Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluva kalenterifragmentti F.m.VIII.1, jossa juhla on merkitty toukokuun 3. päivälle

 

Emme vielä tiedä, oliko reliikki Moskvassa tämän uppoamishetkellä ja upposiko se aluksen mukana. Jo keskiajalta periytyvän ajatuksen mukaan aito reliikki kuitenkin pelastuisi jumalaisen voiman ansiosta ihmisten aiheuttamista koettelemuksista. Ei siis olisi ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun pyhän ristin reliikki löytyisi vahingoittumattomana, selittämättömällä tavalla jossakin sopivassa tilanteessa.

 

Artikkelikuva: Uuden Valamon vanhasta kirkosta