Myöhäiskeskiaikaiset reliikit: uudelleen arviointia (1200–1550)

Pyhäinjäännökset tarjosivat keskiajan ihmisille mahdollisuuden kokea Jumalan voiman ja läsnäolon maan päällä. Vielä nykyäänkin pyhäinjäännökset eli reliikit ovat erottamaton osa katolilaisten uskonnollista elämää, ja ne voivat olla myös haluttuja. Reliikin käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, eikä niiden historia suoraviivainen. Reliikkien merkityksen ja niihin liittyvien käytäntöjen ymmärtämisen kannalta myöhäiskeskiaika osoittautui käänteentekeväksi aikakaudeksi.

Myöhäiskeskiajan eurooppalaisia yhteiskuntia koettelivat monet muutosvoimat sodista kulkutautiepidemioihin, mikä heijastui myös tapoihin, joilla ihmiset pyrkivät aktiiviseen vuorovaikutukseen pyhän kanssa. Uudet, nousevat yhteiskuntaluokat, kuten kauppiaat ja käsityöläiset, etsivät vaikutusvaltaa myös hengellisen elämän alueelta, ja tässä he saivat apua uudenlaisilta uskonnollisilta mendikantti- eli kerjäläisveljien yhteisöiltä, erityisesti dominikaaneiksi kutsutulta saarnaajien sääntökunnalta. Painopisteen muutos suhteessa pyhään oli joissain tapauksissa konkreettisesti käsinkosketeltava, sillä ristiretkiltä takaisin läntiseen kulttuuripiiriin palaavat armeijat toivat sotasaaliinaan valtavia määriä arvokkaita kristillisiä pyhäinjäännöksiä. Samaan aikaan reliikkien opillinen väärinkäyttö oli yleistymässä, ja suuret määrät uusia pyhiksi koettuja esineitä vain kiihdytti tätä kehitystä. Kaikki tämä ravisteli virallista pyhäinjäännösoppia.

Kanonisen oikeuden ja reliikkejä koskevien arkikäytäntöjen välinen kuilu kasvoi niin suureksi, että kirkon oli reagoitava tilanteeseen. Vuoden 1215 Lateraanikonsiilin julistuksilla paavi Innocentius III pyrkikin saamaan kirkolle yksinoikeuden reliikkien määrittelyyn ja käyttöön. Seuraavina vuosisatoina paavit lanseerasivat useita reliikkihartauden suitsimiseen tähdänneitä määräyksiä. Vaikka Trenton kirkolliskokous 1545–1563 pyrki karsimaan kirkon näkökulmasta väärät tai yhtään arveluttavat reliikkikäytänteet, sen menestys jäi varsin heikoksi.

Aiempi tutkimus on synnyttänyt olettaman, että katolisen kirkon pyhäinjäännöksille asettamien tiukkojen rajoitusten, syvällisten yhteiskunnallisten muutosten ja tiettyjen historiallisten tapahtumien seurauksena pyhäinjäännösten rooli ja merkitys heikkenivät radikaalisti sekä poliittisessa keskustelussa että ihmisten elämässä myöhäiskeskiajan Länsi-Euroopassa. Rethinking the Late Medieval Relic -hanke haastaa nämä vanhemmat tulkinnat ja katsoo, että tämä myrskyisä aikakausi ei suinkaan rajoittanut pyhäinjäännösten merkitystä, vaan synnytti uutta moninaisuutta pyhään materiaalisuuteen samalla, kun kirkko yritti rajoittaa reliikkien käyttöä. Lopulta reliikkien olemassaolon muodot kyseenalaistettiin monin tavoin, mutta niiden olemassaolon oikeutuksen perusta ei ollut vaarassa: reliikki oli merkki maallisen ja taivaallisen maailman yhdistymisestä, todistus Kristuksen ylösnousemuksesta ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta aikojen lopulla. Ihmiset reagoivat muuttuvien olojen tuottamiin äärimmäisiin paineisiin omaksumalla hartausvälineistöön uudenlaisia reliikkejä tai reliikkimäisyyttä ja uudenlaisia reliikkikäytäntöjä. Tutkimuksessani tuon esiin materiaalisuuden merkityksen ja arkisten esineiden ja hartauselementtien rajojen hämärtymisen myöhäiskeskiaikaisessa eletyssä uskonnossa, erityisesti dominikaanien kulttuurivaikutuksessa. Tutkin myös keskiaikaisen liturgian ja sen synnyttämien mielikuvien mahdollisuuksia pyhimyksiin ja yliluonnolliseen liittyvissä hartauskäytännöissä.

Tutkimushanke on Suomen Akatemian rahoittama (Akatemiatutkija Marika Räsänen) 2022–2027 (päätösnumero 349210) ja sijoittuu Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle / Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies

Projektin (osa) järjestämiä tapahtumia:

Konsertti liittyen Tuomas Akvinolaisen juhlavuoteen ja hänen reliikkiensä siirtoon 1369-69, Turun tuomiokirkko, 28. tammikuuta 2024 Thomas ab Italia, tibi Tolosa -konsertti

Round table discussion, University of Turku, 8 Dec 2023 Marvels of the Premodern Forest

Kirjoitustyöpaja TiTaRa-projektin kanssa, Turun yliopisto, 10. marraskuuta 2023 https://koneensaatio.fi/hanke/titara/

International Symposium ”City of Trees” at the Finnish Institute of Rome, 22 Nov 2022 https://irfrome.org/en/21-11-international-seminar-city-of-trees/