Etsimässä ihmeellistä voidetta

Päätin kokeilla onneani. Kirjoitin Pyhän Francesca Roomalaisen 1400-luvulla perustaman yhteisön sisarille (oblate) sähköpostia tiedustellakseni, voisiko vierailla heidän luonaan. Kerroin, että minua kiinnostaa astia, jossa Francescan kerrotaan elinaikanaan valmistaneen voidetta, jota hän käytti hoitaessaan sairaita. Samoin halusin nähdä, jos mahdollista, Francescan oman rukouskirjan ja mahdollisesti muita häneen liitettäviä reliikkejä, joita sisaret kenties säilyttivät.

Yhteisön kotisivut Internetissä eivät näyttäneet päivitetyiltä ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, joten en jäänyt kovin toivorikkaana odottelemaan vastausta.

Siitä huolimatta, vain muutamaa päivää myöhemmin (12.9.) kävin kutsuttuna vieraana sisään Tor de’ Specchin luostariin, Via del Teatro di Marcellolla Roomassa.

Francescan talo, monikerroksinen muisto pyhimyksestä

Alkuperäinen Francescan 1300-luvun talo, tyypillinen keskiaikainen torni, on kasvanut vuosisatojen kuluessa mittavaksi, puolikorttelia erilaisia aikakerrostumia sisältäväksi luostarikompleksiksi. Ystävälliset sisaret olivat valmistautuneet näyttämään minulle koko paikan, nykyisen 1600-luvulta olevan refektorion (eli ruokasalin, jossa on hienoja Rooma-aiheisia seinämaalauksia), Francescan tornin ja hänen cellansa (huoneensa), alkuperäisen rukoushuoneen ja vanhan refektorion (Antoniazzo Romanoon attribuoidut upeat seinämaalaukset), scala santan (pyhät portaat), 1700-luvun parlatorion, puutarhan, pitkät käytävät sekä SS. Annunziata ja Santa Maria de Curte (”alakirkko”) -kirkot.

Kierros ei ollut vain poikkeuksellisen hieno taidekävely vaan tutkijalle tavallista kehollisempi perehtyminen Francescaan, pyhimykseen, joka on sisarten päivittäisen elämän kiintopiste.

Parantava voide

Francescan voiteen valmistusastia on normaalisti piilossa, lukittuna rautaristikko-ovien taakse pieneen seinäkomeroon Santa Maria de Curte -kirkossa. Ovien yläpuolelle on maalattu teksti Uguento di Santa Francesca Romana (S. Francescan voide). Sisaret Maria-Rosa ja Gabriela olivat ottaneet laakean vatimaisen astian esille niin, että saatoin katsella sitä useasta kulmasta. Vihertävän värisen vadin pohjalla on halkeama.

Tässä astiassa Francesca Bussa dei Ponziani (1384–1440), roomalainen aatelisnainen, olisi valmistanut voiteitaan, joita käytti hoitaessaan Rooman köyhien ja sairaiden erilaisia vaivoja. Francescan aikalaisten mukaan pyhimys keräsi tarvitsemansa yrtit kaupungin joutomailta ja teki esimerkiksi voidetta, jossa oli tuoksuruutaa ja maustemeiramia pienessä tilkassa öljyä.

Francescan kuoleman jälkeen sisaret jatkoivat voiteen valmistamista Francescan reseptillä. Voiteessa käytetyt yritit olivat Välimeren kulttuureissa tavallisia rohdosaineksia mutta voiteen katsottiin parantavan sairaudet ennen kaikkea siksi, että se oli pyhää: voiteeseen tarttui Francescan pyhyyttä hänen käyttämästään astiasta. Astia on yksi luostarin tärkeimmistä pyhäinjäännöksistä, reliikki, jota pyhimyksen maineeseen nopeasti kuolemansa jälkeen noussut Francesca oli kosketellut.

Pyhäinjäänteenä rukouskirja

Toinen erityisen arvokas Francesca-reliikki on hänen käyttämänsä rukouskirja. Francescan kerrotaan lukeneen kirjasta ennen kaikkea Marian hetkipalvelujen tekstit. Sisaret Maria-Rosa ja Gabriela näyttivät minulle myös tämän pikkuruisen, ruskeisiin nahkakansiin sidotun hienostuneen 1300-luvulla valmistetun käsikirjoituksen. Koska käsikirjoitus on reliikki, myös se on tarkoin sisarten varjelema, kauniiseen pitsireunaiseen pellavaliinaan kääritty ja renessanssihenkiseen pieneen intarsiakoristeiseen puulaatikkoon suljettu.

Saan koskettaa nahkakansia, käännellä käsikirjoituksen pergamenttisia folioita ja tutkailla hetken aikaa rukouskirjan alussa olevaa kalenteriosaa. Kysyn, voinko ottaa voiteen valmistusastiasta tai rukouskirjasta kuvia mutta kuulen, että se on valitettavasti mahdotonta. Sisarilla ei ole tapana näyttää näitä luostarin kaikkein kallisarvoisimpia reliikkejä kenellekään. He painottavat, että olen saamassa aivan erityisen suosionosoituksen sisaryhteisön jäseniltä nähdessäni ja voidessani koskettaa kyseisiä esineitä.

Reliikkien runsaus

Lisäksi näen vielä arkun, jossa Francescan ruumis kerran lepäsi, samoin lasisen arkun, jossa ruumista voidaan kuljettaa, jotta sen pyhyydestä kielivä ulkomuoto voitaisiin nähdä vuosittain 9. maaliskuuta pidettävässä pyhimyksen juhlassa.

Francescan cellassa on lasinen vitriini, johon on koottu pellavaisia ja silkkisiä vaatteita sekä hienostuneita kenkiä tiettävästi Francescan nuoruuden päiviltä ja aikuisuuden varrelta, ajalta, jolloin hänen tuli näyttäytyä aatelissäätynsä edustajana. Yhteen suureen lasiseen maljaan on joskus kerätty tomua Francescan haudasta.

Vaikuttava on myös kertomus, jonka mukaan Francesca olisi elinaikanaan osoittanut nöyryyttä seuraajiensa, Tor de’ Specchin sisarten edessä, kulkemalla heidän jäljessään kapeat rukoushuoneen kiviportaat aina viimeisenä, kontaten. Portaat, Scala santa, täytyy ymmärtää Francescaan liitettäväksi pyhäinjäänteeksi. Luostarikierroksen päätteeksi laskeudumme jyrkät portaat, kävellen, keskiaikaisen tallin kautta pihalle.

Tor de’ Specchin sisaret valmistavat parantavaa pyhäinjäännösvoidetta edelleen Francescan astiassa. Nykyinen voide sisältää terästyksenä kynttilän vahaa 1600-luvulta periytyvän reseptin mukaan. Voidetta voi saada sitä tarvitseva, Francescaa rukoileva ja hänen apuunsa luottava pyhiinvaeltaja samaan tapaan kuin ne ensimmäiset roomalaiset, jotka kuulivat voiteen ihmeellisestä parantavasta tehosta 1440-luvulla.

Kiitän lämpimästi Tor de’Specchin yhteisöä ja erityisesti sisaria Maria-Rosa, Gabriela ja Luiza sekä maallikkoveli Giuliota vierailusta.

Tutkimus Francescan voiteen tehon sanallistamisesta ja sen käytöstä keskiajan ja uuden ajan alun kontekstissa kuuluu osaksi Akatemiatutkijan projektiani Rethinking the Late Medieval Relic (c. 1200–1550)

*

Artikkelikuva: Tuoksuruuta Maulbronnin sisterssiläisluostarin yrttitarhassa Saksassa. Kuva kesältä 2022.