Kokemuksia konventtielämästä

Vietin huhtikuun lopussa neljä päivää konventtielämää Vesuviuksen juurella, Napolissa Sant’Anastasian kunnassa. Madonna dell’Arco -konventtia, suomalaisessa arkikielessä voisi sanoa luostaria, ovat pitäneet yllä dominikaaniveljet aina vuodesta 1594 alkaen.

Veli Mario oli minua vastassa Napolin asemalla. Kaapu hulmuten hän kiidätti minut sakkopaikalla olleeseen autoon, jolla huristelimme parkkipirkkojen nenän alta karkuun. Saapuminen Napoliin vastasi kaikkia odotuksiani.

En ollut konventin ainoa vieras, vaikkakin kaukaisin, niin maantieteellisesti kuin todennäköisesti kulttuurisestikin. Olin paikalla kutsuttuna puhujana Tuomas Akvinolaisen juhlaseminaarissa, jonka järjesti dominikaanien Etelä-Italian hallintoalue, Provincia San Tommaso d’Aquino. Kansainvälinen konferenssi ”San Tommaso d’Aquino, uomo del Mediterraneo, uomo del dialogo” muisti Tuomaan, joka itsekin oli ollut napolilainen, kuolemaa 750 vuotta sitten. Konferenssi ei ollut ensimmäinen Tuomaan juhlavuosien tapahtuma, johon osallistuin, mutta sen järjestäminen konventissa teki asiasta erityisen.

Ensimmäisen konferenssipäivän aamu

Aloitin aamuni osallistumalla veljien lausumiin Marian ylistyslitanioihin puoli kahdeksalta konventin kirkossa. Litanioita seurasi lyhyt hetkipalvelu, josta livahdin kesken kaiken refektoriumiin (ruokasaliin).  Aloin tarvita normaalisti päiväni aloittavaa aamukahvia.

Konferenssipäivä oli omistettu Tuomaan elämälle ja kuolemalle sekä keskiaikaiselle vaikutushistorialle. Kuulin ensin mainiot esitelmät Tuomaksen opetuksesta ja hänen saarnoistaan Napolissa. Oma esitelmäni käsitteli Tuomaan reliikkien keskiaikaista muistoa ja merkitystä Etelä-Italiassa otsikolla ”Il Culto di Tommaso in Italia meridionale”. Esitelmän jälkeiset kysymykset ja keskustelu kiertyivät reliikkien poliittisuuden ja niiden autenttisuuden ympärille.

Ruokailut refektoriumissa

Lounas alkoi refektoriumissa vanhan luostaritradition mukaisesti lyhyellä lukukappaleella ja ruokarukouksella. Konventin pitkiä pöytiä peittivät napolilaiseen tapaan punavalkoruutuiset pöytäliinat. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, puna- ja valkoviini, vesi ja lopulta kahvi seurasivat toisiaan ripeässä tahdissa.

Konventin kokit, kaksi napolilaista rouvaa, loihtivat joka päivälle erilaisen ruokalistan, yksinkertaisen ja herkullisen. Erityisesti mieleeni jäivät sesongin mukaiset vihannekset, kuten artisokat ja Napolinlahden kuulu friarirelli sekä cannelloni napoletani, margherita-pizza ja erään veljen omatekoinen limoncello Sorrenton sitruunoista, suvun puutarhasta.

Konventin vetonaula

Lounaan jälkeen jäi lepohetki, jonka saattoi käyttää nokosiin, rukoushetkeen tai pieneen kävelyyn kuten tein itse. Tutustuin hieman lähemmin siihen, mistä konventti on kuuluisa: ihmeitä tekevään Maria ja lapsi -maalaukseen.

Kuva houkuttaa satoja tuhansia pyhiinvaeltajia vierailemaan kirkossa ja konventissa vuosittain. He rukoilevat kuvan edessä apua ja suojelua, tai esimerkiksi hierovat kuvan takana olevaa marmorilaattaa nenäliinalla, jolla puolestaan sivelevät kasvonsa ottaakseen vastaan Madonnan suojelevan tai parantavan ”kosketuksen”.

Näin pyhiinvaeltajista hyvän otoksen sunnuntaina, jolloin kirkossa oli käynnissä lähes loppumaton messujen ketju. Veljillä ei ollut aikaa omiin litanioihin tai hetkipalveluksiin hoitaessaan vierailijoiden sielunhoidollisia tehtäviä. Eivätkä he ennättäneet saattaa konferenssivieraitaan kuten minua tai ranskalaista virkaveljeään asemalle, joten paluu oli saapumista rauhallisempi, Pasquale-nimisen naapurin kyydissä.

Iltapäivän sessiot

Ensimmäisenä päivänä konferenssi jatkui lyhyillä puheenvuoroilla Tuomaksen näkemyksistä astronomiasta, hänen ottamistaan vaikutteista Augustinukselta, inhimillisestä ja jumalaisesta tiedosta Tuomaksen mukaan ja hänen pyhyytensä markkinoinnista osana Napolin kuninkaan politiikkaa. Tieteellinen ohjelma päättyi kuuden maissa.

Vesper, illallinen ja iltaohjelma

Konferenssiosallistujat maallikoista papistoon saattoivat liittyä dominikaaniveljien seuraan iltapalveluun, vesperiin, kirkon kuoriin. Lyhyen vesperin jälkeen refektoriumissa toistuivat samat rituaalit kuin lounaankin yhteydessä. Jokainen ateria oli herkullinen ja veljet vitsailivat mielellään toteamalla, että keittäjättären taidot näkyivät heidän ulkomuodossaan (kirjoittajan huomio: he olivat hoikkia, eivät lainkaan sellaisia, kuin Bocaccio mielellään kuvasi teoksessaan Decamerone).

Iloisen illallisen jälkeen siirryimme konventin kapitulisaliin. Salin perusmerkitys on toimia luostari- tai konventtiyhteisön tärkeänä kokoontumis- ja erilaisten päätösten keskustelu- ja toimeenpanopaikkana. Meille kapitulisaliin oli järjestetty Tuomaan elämästä, työstä ja kanonisaatiosta tekeillä olevan dramatisoidun dokumenttielokuvan esikatselu. Elokuvaa on kuvattu Tuomaan synnyinseuduilla Roccaseccassa ja muualla Etelä-Italiassa, ja se tuntui sopivan mainiosti matkailumarkkinoinnin tarpeisiin.

Ohjelmarikas päivä päättyi klo 23 kieppeillä ja se toistui päällisin puolin samanlaisena kaikkina kolmena konferenssipäivänä. Yön hiipiessä vetäydyin omaan selliini konventissa. 1700-luvulla rakennetun neliönmuotoisen konventin pihan ja sitä ympäröivän ristikäytävän yläpuolelle rakennetut veljien huoneet, sellit, tarjosivat pelkistetyn mutta muistoihin jäävän yösijan Tuomas Akvinolaisen perinnön tutkijoille.

***

Convegno di studi San Tommaso d’Aquino. Uomo del Mediterraneo, uomo del dialogo, 25-27 aprile 2024, linkki konferenssiin ja juhlavuoden tapahtumiin https://www.thoma24.it/