Tiedätkö mitä tapahtui 800 vuotta sitten?

Teksti: Marika Räsänen

Dominicus Guzman (s. 1170) kuoli dramaattisissa olosuhteissa 6. elokuuta 1221 Bolognassa. Tänään siitä on kulunut päivälleen 800 vuotta. Miksi myös meidän Suomessa olisi syytä olla kiinnostuneita tapauksesta edes sen verran, että silmäisimme yhden uutisen asiasta, tai vaikka tämän blogitekstin loppuun?

Kuolema

Viittaamani dramatiikka liittyy aikalaiskertomuksiin, joiden mukaan Dominicus oli ennen kuolemaansa sairastellut jo jonkun aikaa. Hän hakeutui hieman Bolognan kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Santa Maria del Monten benediktiiniluostariin lepäämään. Ilmaston kyseisellä vuorella uskottiin olevan terveellisempää kuin kaupungissa. Kun luostarin priori totesi Dominicuksen nopeasti heikkenevän terveydentilan, hän ilmoitti – varsin varomattomasti, jos ajatellaan Dominicuksen pyhyyttä ja hänen ruumiinsa arvoa pyhäinjäänteinä – että hän ei antaisi viedä pois hurskaan miehen ruumista luostarista tämän kuoltua. Ventura Veronalainen raportoi Dominicuksen reaktiosta kanonisaatiokuulusteluissa: Dominicus vaati saattajiaan välittömästi kantamaan itsensä takaisin omiensa pariin, dominikaanien San Niccolòn kirkkoon. Veljet tottelivat ja saivat vaivoin siirrettyä sääntökunnan perustajaisän tämän toivomaan paikkaan ennen kuin hänen elämänliekkinsä kokonaan sammui.

Dominicus ja Suomi

Dramaattiseksi voi luonnehtia myös tulkintaa, jonka Jarl Gallén antoi Dominicuksen vaikutukselle suomalaiseen kirkolliseen elämään ja kulttuuriin keskiajalla. Dominicus vieraili Tanskassa saakka mutta hänen askeleensa eivät jouduttaneet häntä Itämeren toiselle puolelle, vaikka hänen tulkitaankin innostuneen ajatuksesta käännyttää alun perin juuri pohjoisen kansoja (eikä niinkään taistella eteläisen Euroopan kerettiläisyyttä vastaan kuten todellisuudessa kävi). Dominicuksen seuraajat, dominikaaniveljet, asettuivat ensimmäisenä uskonnollisena järjestönä Turun hiippakuntaan 1249 (ensin Turkuun, ja myöhemmin Viipuriin) ja olivat ainoa veljestö maassa noin 150 vuoden ajan. Tälle taustalle Gallén rakensi tulkintansa Suomesta ”pyhän Dominicuksen maana” Pohjolassa.

Gallénin Suomelle antama nimitys on romantisoiva mutta sen pohjana on totuuden siemen: dominikaaneilla oli keskeinen rooli Turun hiippakunnan kiinnittämisessä latinalaiseen kulttuuripiiriin samalla kun he keskittyivät hengelliseen ohjaukseen ja arkiseen kanssakäymiseen suomalaisten kanssa.

Juhlapäivän historia

Paavi Gregorius IX kanonisoi Dominicuksen juhlallisesti 3. heinäkuuta 1234. Kanonisaation yhteydessä paavi määräsi Dominicuksen pyhimysjuhlan (dies natalis) vietettäväksi vuosittain 5. elokuuta, joka oli tämän kuolinpäivää edeltävä päivä, aatto. Kaikkinensa Dominicuksen juhlapäivän historia on hieman tavallisesta poikkeava: ensinnäkin dies natalis oli keskiaikaisessa kalenterissa tavallisesti juuri kuolinpäivä eli päivä, jolloin pyhimys siirtyi, tai pikemminkin syntyi, taivaalliseen elämä. Myöhemmin, vuonna 1558 Dominicuksen juhlapäivää siirrettiin vielä päivä aikaisemmaksi – tosin dominikaanisääntökunnassa siirto hyväksyttiin vasta 1600-luvun alussa. Vuodesta 1969 alkaen Dominicusta on juhlittu yleisesti katolisessa kirkossa ja dominikaanisääntökunnassa vasta 8. elokokuuta.

Kuva: Dominikaaniveljeä esittävä puuveistos (yksityiskohta). Veistos on valmistettu Turun hiippakunnassa n. 1460 ja se on lehmusta. Veistos kuuluu Suomen Kansallismuseon kokoelmiin ja kuva perustietoineen löytyy Finnasta (ks. www.finna.fi). Kiitokset veistosta koskevista tarkemmista tiedoista taidehistorian dosentti Elina Räsäselle.