(Tieto)murto keskiaikaiseen tapaan

Teksti ja kuvat: Marika Räsänen

Jos keskiajalla halusi suojella arvotavaraa, voiman ja vallan välineitä – olivatpa ne pyhäinäänteitä tai asiakirjoja – varmin tapa näyttää olleen sulkea ne vähintään kolmen avaimen taakse. Olkoon seuraava Etelä-Italiaan sijoittuva tapaus esimerkkinä niin suojaamisesta, varastamisesta kuin kiinnijäämisen pelostakin.

Eräänä talvisena yönä 1368 Fondin dominiaanikonventin läheisessä talossa tapasivat kuusi miestä, kolme heistä edusti Fondin kreiviä ja kolme dominikaanisääntökuntaa. Tapaamiseen olivat johtaneet kreivi Onorato I:n tunnontuskat: hän haluisi pois omatunnoltaan tekemänsä pyhäinjäännösvarkauden läheisestä, nyt lakastuneesta mahtiluostarista, Fossanovasta. Varkaus oli tapahtunut kymmenisen vuotta aikaisemmin.

Pyhäinjäänteet, joita Onorato oli pitänyt kuin omiaan ja käyttänyt tarkoitusperiinsä vuosikausia, olivat yhtäkkiä muuttuneet ”kuumiksi”. Syynä oli paavin paluu pitkän Avignonin periodin jälkeen Roomaan. Kun paavit hallitsivat kaukana, olivat kyvykkäät aatelismiehet Italiassa, sellaiset kuin Onorato, täyttäneet voimatyhjiötä ja toimineet paaviuden nimissä myös omaan laskuunsa. Kun paavi Urbanus V asteli Roomaan vuonna 1367, tunsi Onorato oletettavasti olonsa tukalaksi. Hän saattaisi joutua tilille tekemistään rötöksistä. Murto kunnianarvoisaan Fossanovan luostariin ei tekisi benediktiinimunkista paavin istuimelle kohonneeseen Urbanukseen erityisen positiivista vaikutusta. Onoratolle näyttää tuleen kiire hoitaa reliikit pois käsistään ennen kuin paavi huomaisi varkauden ja varastettujen pyhäinjäänteiden väärinkäytön.

Kyseiset pyhäinjäännökset olivat Tuomas Akvinolaisen ruumiinosia. Fondilaisessa talossa, yön syleilyssä, kreivin luottomiehet antoivat pyhäinjäännökset dominikaanijärjestön johtajan mestari Eliaksen ja hänen kumppaneittensa tutkittaviksi. Arvokkaisiin kankaisiin käärittyjä nyyttejä oli viitisenkymmentä ja ne aseteltiin dominikaanien mukanaan tuomaan arkkuun. Jotta arkku toimisi mahdollisimman turvallisena säilytyspaikkana, se suljettiin kolmella avaimella, joita tuli käyttää yhtä aikaa arkkua avatessa. Avaimet annettiin kolmelle eri henkilölle säilytettäviksi. Arkun kannen kiinnityskohdat sinetöitiin kolmella sinetillä. Murtoyrityksistäkin jäisi siis jälki. Lisäksi arkun ympärille kierrettiin moneen kertaan paksua köyttä ja köysi sinetöitiin kolmella sinetillä. Viimeisenä silauksena arkku kätkettiin dominikaanikonventin kirkkoon, salaiseen paikkaan. Näin reliikit ja niissä piilevä voima olivat varmassa turvassa.

Kolmen avaimen käyttö voidaan mainita keskiaikaisissa teksteissä silloin, kun halutaan kertoa, että jokin säilytysastia oli ehdottoman turvallinen. Priverno, Fossanovan luostarin naapurikaupunki (eikä kovin kaukana Fondista) sai täysin rehellisesti luostarin munkeilta, ennen kreivi Onoraton tihutöitä, lahjoituksena yhden Tuomas Akvinolaisen pyhäinjäänteistä, hänen päänsä. Lahja nähtiin kaupungissa mittaamattoman arvokkaana. Reliikkisäiliö, johon pää asetettiin, suljettiin viidellä avaimella. Näistä avaimista kolme annettiin kolmen kunniallisen kaupunkilaisen hallintaan siten, että jokainen avaimenhaltija vaihdettiin kerran kuukaudessa.

Tuomaan pääkallo ei suinkaan ollut ainoa Privernon kaupungin yhteisen itseymmärryksen kannalta tärkeä asia vaan tällainen oli myös kaupungin arkisto. Arkisto, ja sen mukana tärkeät asiakirjat, oli suljettu kolmella avaimella ja avaimet olivat annettu kolmen eri arvovaltaisen kaupunkilaisen haltuun.

Tieto oli voimaa ja voimaa uhkuivat myös Jumalan tahtoa välittävät reliikit. Useat avaimet ja avainten jakaminen eri henkilöiden haltuun oli tapa korostaa suljettujen lukkojen takana olevien esineiden ja asioiden arvoa. Joskus kyseessä oli kirjallinen konventio, joskus tositarina.

Ollakseni aivan rehellinen keskiaikainen yhteiskuntakaan ei luottanut sokeasti pelkkiin lukkoihin, köysiin ja sinetteihin. Privernossa Tuomaan päätä kerrotaan suojanneen vähintään 40 aseistettua miestä silloin, kun pää otettiin esille ja kaupungin turvana oli aina 300 jalkamiestä. Entä mitä tapahtui Fondin kreiville? Onoraton pelisilmä osoittautui lyömättömäksi: hän pääsi rötöksistään kuin koira veräjästä. Paaville tiliä joutui tekemään varastetun tavaran vastaanottaja, mestari Elias, joka loppujen lopuksi sai pitää reliikit ja siirtää ne Toulouseen, Ranskaan.

Artikkelikuva: Privernon Santa Maria Annunziata -kirkko, jossa Tuomas Akvinolaisen pääkalloreliikkiä yhä säilytetään