Tuntuma Dominicuksesta
Matkustin Toulouseen ja Albiin alun pitäen ihan muusta syytä, mutta kun kerran tilaisuus tarjoutui, näin mahdollisuuden tutustua dominikaanisääntökunnan alkujuuriin. Dominicus de Guzmánin (1170–1221) Languedocissa johtaman veljien yhteisön katsotaan perustetun vuonna 1216.
Dominicuksen kiertävän saarnatoiminnan lähtökohtana oli Languedocissa (Etelä-Ranskassa) kukoistanut harhaoppi, jonka kannattajia kutsutaan usein albigensseiksi. Albigenssi puolestaan juontuu nimenä Albin kaupungista, joka oli vahvaa kyseisen harhaopin tukialuetta.
Suomalaisen keskiajanhistorioitsijan Jarl Gallénin (1908–1990) mukaan Dominicuksen ensimmäinen ajatus oli jäädä saarnaamaan ja käännyttämään harhaoppisia Itämeren piiriin, kun hän vierai jossakin nykyisen Tanskan ja Saksan raja-alueilla 1200-luvun ensimmäisinä vuosina. Gallénin mukaan paavi Innocentius III kuitenkin eväsi Dominicuksen pyynnön, mutta antoi saarna- ja käännytysluvan koskien Etelä-Ranskaa.
Dominicus toimi vuosien 1206 ja 1219 välisenä aikana Toulousen lähiseuduilla, mutta kuoli Bolognassa, Italiassa vuonna 1221, missä hänen hautansa edelleen. Tästä huolimatta muisto Dominicuksesta elää edelleen vahvana Etelä-Ranskassa.
Kronologisesti varhaisin Dominicuksen muiston paikoista on Prouilhen dominikaaninen naisluostari, jonka Dominicus perusti vuonna 1206 harhaopista takaisin valtavirtaan kääntyneille naisille. Luostari toimii edelleen, joskin se on kokonaan uudelleen rakennettu Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen.
Ennen kuin Dominicus otti asemapaikakseen Toulousen, hän toimi veljineen Fanjeaux’sta käsin. Piskuinen Fanjeux on siten eräänlainen dominikaaniyhteisön epävirallinen alkukoti ja tärkeä merkkipaalu sekä kyläyhteisön että dominikaani-identiteetin näkökulmasta.
Fanjeaux’n pikkukaupunkiin ei ole julkista liikennettä, mutta kun kerroin Toulousessa halustani vierailla Dominicus-talossa Fanjeux’ssa, sain paikalliselta yliopistoväeltä numeron, johon minua neuvottiin soittamaan vierailun järjestämiseksi. Ei aikaakaan, kun olin saanut järjestettyä itselleni kyydin lähikaupungin juna-asemalta Fanjeux’on. Sana kiersi vielä vähän konferenssissa, johon osallistuin, ja pian dominikaani-isä Renaud painoi käteeni Dominicus-talon avaimen, että pääsisin sisälle asti.
Olin, ja olen edelleen, ällistynyt kaikkien tapaamieni ihmisten avuliaisuudesta ja luottamuksesta, kun järjestin retkeni Dominicuksen jalanjäljissä. Isä Renaud ei tehnyt avaimesta sen suurempaa numeroa, mutta totesi, että järjestely oli ”hieman erityinen”. Kiitollisena muistan.
Kiitokset avusta myös Madamet Paraire ja Chevillard-Maubuisson!
Blogin kansikuvassa näkemys Dominicuksen ja harhaoppisten kohtaamisesta