Uuteen vuoteen sensaation kera: Tuomas Akvinolaisen kaksi päätä

Teksti ja kuvat: Marika Räsänen

Vuoden vaihteessa 1586 Fossanovassa tehtiin sensaatiomainen löytö: Tuomas Akvinolaisen pää löytyi luostarikirkon muurissa olleesta kätköstä. Löydön sensaatiomaisuus oli siinä, että kyseessä oli väitetysti jo toinen Tuomaan pääkallo. Ensimmäisen oli paavi Urbanus V määrännyt siirrettäväksi Toulouseen, Ranskaan, jo vuonna 1368. Paavin mahtikäskyn mukaan jokainen, joka olisi pyrkinyt estämään siirron tai joka olisi auttanut estäjää, olisi langetettu kirkonkiroukseen.

Mutta jos pää oli siirretty Toulouseen, miten reliikki saattoi löytyä Fossanovasta? Kumpiko päistä oli aito, Toulouseen reilu 200 vuotta sitten lähetetty vai Fossanovasta 29.12.1585 löydetty? Kysymys oli tärkeä – ja kiireellinenkin – ratkaistavaksi. Tuomaan päästä ja ruumiista luopuminen aikanaan ja niiden menettäminen Ranskaan ei ollut ollut helposti sulatettavissa Fossanovan lähitienoon tai laajemminkaan italialaisten keskuudessa. Vain neljä päivää toiveita herättäneen löydön jälkeen, 1. tammikuuta 1586, Terracinan piispa määräsi asian julkisesti tutkittavaksi ja asetti työhön kahden privernolaisen kaniikin muodostaman tutkimuskomission.

Vuoden vaihteen tapahtumat

Tutkimuksissa selvisivät vuodenvaihteen tapahtumat luostarissa: Fossanovan luostarin priori Johannes Vièle – syystä, jota hän ei kerro – saarnasi ja luki elämäkertaa Tuomas Akvinolaisesta englantilaisen piispapyhimyksen Thomas Canteburylaisen juhlapäivänä 29. joulukuuta. Tuomas oli toki pyhimyksen, jonka juhlapäivää vietettiin, kaima, mutta Canteburylaiselle olisi olleet omatkin juhlatekstit olemassa. Todennäköisesti Johannesta inspiroi Akvinolaisen hauta, joka oli jäänyt luostariin materiaaliseksi muistoksi ja kunnioituksen kohteeksi ajalta, jolloin Tuomas Akvinolaisen pyhä ruumis oli ollut luostarissa, kirkon pääalttarin läheisyydessä (1274– n. 1350).

Johannes kertoi, että hänelle tuli siinä pyhimystekstejä lukiessa mieleen, aivan kuin luonnostaan, ajatus, että haudassa saattaisi olla vielä jäljellä joitakin Tuomas Akvinolaisen reliikkejä. Tuumasta toimeen: hauta avattiin, mutta se oli aivan tyhjä.

Kaksi luostariyhteisön jäsentä lohdutti Johannesta. He kertoivat suullisesta, luostarissa vahvana eläneestä, joskin salaisesta traditiosta, jonka mukaan munkit eivät suinkaan olleet luovuttaneet kaikkia himoittuja Tuomas Akvinolaisen reliikkejä paaville. Aarteet vain olivat paremmassa piilossa kuin pääalttarin läheisessä haudassa.

Perimätiedon mukainen, kirkon seinään muurattu kätköpaikka avattiin yhdessä tuumin. Kätköstä paljastui pää, pieniä ihon palasia, vähän aivoja ja jotain muuta pienikokoista. Ihmetys löydöstä oli valtava. Se nosti esille myös ilmeisen kysymyksen: kuinka luottaa suulliseen traditioon? Miten löytäjät voisivat tietää, olivatko kätketyt esineet todella Tuomas Akvinolaisen reliikkejä?

Aitoustutkimus

Asian selvittäminen oli Terracinan piispan nimeämien tutkijoiden työ. Tammikuun 1. päivälle päivätyssä kirjeessä piispa kehotti komissiota tarkastelemaan päätä ja muuta ilmi tullutta todistusaineistoa sekä kuulustelemaan kaikkia asiasta mahdollisesti jotakin tietäviä tahoja reliikkien aitouden selvittämiseksi.

Tutkimukset kestivät kaikkiaan neljä vuotta ja niistä laadittiin asianmukaiset juridiset asiakirjat. Monsigneur Douais tutki materiaalia 1900-luvun alussa ja tuli siihen tulokseen, ettei Terracinan piispa lopulta tehnyt varsinaista päätöstä reliikkien aitoudesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ilman virallista aitousjulistustakin reliikit olivat paikallisille Tuomaan kallisarvoisia pyhäinjäännöksiä. Osa vuonna 1585 löydetyistä reliikeistä, tärkeimpänä pääkallo, on esillä ja uskovien kunnioitettavana tänäänkin Privernon Santa Maria Assunziata -kirkossa. Toinen pää, joka mm. kertaalleen katosi hugenottisodissa, on puolestaan Toulousen dominikaanien hallussa.

Juhlahumua 2023–2025

Tuomas Akvinolainen on yksi parhaiten tunnettuja keskiajan oppineita – hän oli kuuluisa ja haluttu opettaja elinaikanaan ja hänen oppinut maineensa on vain kasvanut vuosisatojen kuluessa. Vuosina 2023–2025 katolinen kirkko ja ennen kaikkea domikaanisääntökunta juhlivat Tuomasta erilaisin tavoin ja tapahtumin: Vuosi 2023 on 700-vuotisjuhla Tuomaan kanonisaatiosta, vuotta 2024 juhlitaan ennen muuta 750-vuotisjuhlana Tuomaan kuolemasta ja vuotta 2025 800-vuotisjuhlana hänen syntymästään.

Ossa gloriosa -blogi pyrkii pysymään juhlahumussa mukana julkaisemalla eri ajankohtiin sopivia tekstejä liittyen Tuomaan pyhimyskulttiin ja hänen reliikkiensä kunnioitukseen.

**

Artikkelikuva: Yksityiskohta Santa Sabina -kirkon lattiasta Roomasta