Blogi | Liikenneraadin oppeja kansalaisraadin järjestämiseksi

Puntaroivien kansalaiskeskustelujen käyttö ilmastopolitiikassa

Ilmastopolitiikkaa koskeva keskustelu usein kärjistyy mediassa ja some-kuplissa. Sen sijaan kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on helpompi ymmärtää, miksi tietyt asiat ovat toisille tärkeitä ja miten voidaan löytää kaikille toimivia ratkaisuja. Tämä on yksi monista syistä, miksi puntaroivia kansalaiskeskusteluja on hyödynnetty ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävien toimien tarkastelussa.

Puntaroivat foorumit kuten kansalaisraadit kokoavat yhteen demografisesti edustavan joukon tavallisia kansalaisia, jotka kuulevat asiantuntijoita ja muodostavat yhteisen kannanoton perusteellisen keskustelun pohjalta. Taustalla on ajatus, että hyvin informoidut ja asiaan perehtyvät kansalaiset voivat tuottaa harkitumpia ja tasapuolisempia ehdotuksia kuin poliittiset päätöksentekijät, jotka ovat usein huolestuneempia kannatusluvuista ja seuraavien vaalien tuloksesta kuin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävistä pitkän aikavälin ratkaisuista.

Liikenneraati Uudenmaan päästövähennystoimien tukena

Uudenmaan liiton ja FACTOR-hankkeen koolle kutsuma kansalaisraati tarkasteli liikenteen päästövähennystoimenpiteitä. Toimenpiteet ovat osa Hiilineutraali Uusimaa -tiekarttaa, jonka tavoitteena on hiilineutraali Uusimaa vuonna 2030. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vähennyksiä erityisesti liikenteen päästöihin, sillä ne muodostavat maakunnan kaikista päästöistä noin kolmasosan. Liikenteessä suurin päästölähde on yksityisautoilu. Tämän vuoksi Uudenmaan liitto oli kiinnostunut kuulemaan asukkaiden näkemyksiä siitä, miten autoliikenteen päästöjä voisi leikata tehokkaalla ja oikeudenmukaisella tavalla.

Liikenneraatiin osallistui 32 eri ikäistä henkilöä Uudenmaan eri kunnista siten, että he edustivat mahdollisimman hyvin sekä alueen väestöä että erilaisia näkökulmia ilmastopolitiikkaan. Raati kokoontui yhteensä neljänä päivänä, joiden aikana osallistujat kuulivat asiantuntijoita ja laativat yhteisen kannanoton liikenteen päästövähennystoimenpiteistä.

Raati kannatti liikenteen päästövähennystoimenpiteitä mutta muistutti, että henkilöautoliikenteen rajoittamiseen tähtäävät toimet edellyttävät toimivaa joukkoliikennettä. Raadin jäsenten kokemusten mukaan auto on usein ainut mahdollinen liikkumismuoto taajamien ulkopuolella. Tämän vuoksi raati katsoi, että autoliikenteen sähköistäminen on tehokkain keino liikenteen hiilipäästöjen leikkaamiseksi siten, että samalla säilytetään oikeus liikkumiseen. Konkreettisena toimenpiteenä sähköautoilun tukemiseksi raati ehdotti sähköautojen hankintatuen ehtojen muuttamista siten, että tuki kohdistetaan aiempaa edullisempien sähköautojen hankintaan—kalliiden autojen ostajat eivät tukea tarvitse, kun taas korotettu tuki edullisemmille sähköautoille mahdollistaa niiden oston myös pienituloisimmille ihmisille.

Osallistujilla positiivisia kokemuksia liikenneraadista

Osallistujat pitivät kokemusta pääsääntöisesti myönteisenä. Kaikki raadin jäsenet kokivat, että raadin jäsenet edustivat hyvin erilaisia näkökulmia asiaan, osallistujat kuuntelivat toisiaan ja että raadin kannanotto vastaa hyvin heidän näkemyksiään. Valtaosa raadin osallistujista koki oppineensa sekä päästövähennystoimista että toistensa näkemyksistä. Kuten yksi osallistujista kiteytti raadin lopussa: ”Asiat olivat aiemmin paljon helpompia, kun ne olivat mustavalkoisia. Nyt näen niissä paljon enemmän harmaan sävyjä.”

Kriittistä palautetta tuli lähinnä siitä, että asiantuntijoita ei kuultu riittävän laajasti ja että aikaa oli liian vähän yhteiskeskusteluun viimeisenä raatipäivänä.

Liikenneraadin oppeja kansalaisraatien järjestäjille

Kokemusten perusteella neljä päivää on sopiva tapaamiskertojen määrä, mutta raatipäivän pituus voisi olla pidempi kuin viisi tuntia. Lisäksi olisi tärkeää varata toinen raatipäivä pelkästään asiantuntijakuulemisille, mielellään kasvokkain.

Raadin jäsenillä pitäisi myös olla mahdollisuus päättää kuultavista asiantuntijoista tai ainakin asiantuntemusaloista. Käytännön haasteena raadin järjestäjille on, että riittävän monipuolista asiantuntijajoukkoa on vaikea saada koolle hyvin lyhyellä varoitusajalla. Toisaalta raadin jäsenet eivät voi aikataulusysistä sitoutua kovin pitkään raatiprosessiin. Liikenneraadin kokemusten pohjalta toimiva malli olisi kuukauden mittainen prosessi, jossa ensimmäisen ja toisen tapaamisen välillä on kaksi viikkoa aikaa, ja kolmas ja neljäs tapaaminen ovat perättäisinä päivinä. Näin asiatuntijapuheenvuorojen varmistamiseen jää aikaa prosessin alussa ja intensiivinen kahden päivän jakso lopussa tukee kannanoton laatimista.

Aikataulupaineita vähentää myös riittävän hyvin rajattu kysymyksenasettelu. Liikenneraati otti kantaa yhteensä 14 toimenpiteeseen koskien henkilöautojen liikennesuoritteen vähentämistä, joukkoliikennettä, pyöräilyn ja kävelyn edistämistä sekä liikenteen käyttövoiman muutosta. Listalta olisi voinut karsia monimutkaisia aiheita, kuten tietullit ja liikennepolttoaineiden päästökauppa, joihin osallistujat eivät ehtineet perehtyä kunnolla. Kumpikin näistä kysymyksistä ansaitsisi oman kansalaisraadin tilanteessa, jossa päätökset ovat ajankohtaisia.

Liikenneraadissa kokeiltiin kiertävää ryhmätyömenetelmää (World Café), jossa kaikki raadin jäsenet pääsivät työstämään kannanottoa kunkin toimenpidekokonaisuuden osalta. Raadin jäsenten vastuuttaminen tekstin kirjoittamisesta varmisti sen, että kannanotto heijasti aidosti raadin näkemyksiä sen sijaan, että raadin järjestäjät olisivat osallistuneet sanamuotoiluihin. Raati ei myöskään äänestänyt kannanoton sisällöstä vaan erimielisyydet ratkaistiin kirjaamalla erilaiset näkökulmat avoimesti esille. Tämä toimintatapa säilytti moniäänisyyden ja toi esille sen, mistä kysymyksistä oltiin aidosti yksimielisiä ja mitkä asiat jakoivat mielipiteitä.

Lopuksi

Liikenneraadista saadut kokemukset osoittivat, että puntaroiva kansalaiskeskustelu voi tuottaa rakentavia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuehdotuksia monimutkaisiin ympäristöongelmiin. Uudenmaan liiton näkökulmasta raadin keskeisin anti oli siinä, että se nosti selkeästi esille niitä käytännön arkielämään liittyviä ongelmia, jotka hidastavat vähäpäästöiseen liikenteeseen siirtymistä, ja toisaalta niitä edellytyksiä, joilla liikenteen kestävyysmurros on mahdollinen. Tämä tieto auttaa tehokkaiden ja oikeudenmukaisten ilmastotoimenpiteiden suunnittelussa ja kohdentamisessa.