Sukupuolierot – biologian vai kulttuurin tuotetta?

Tämä teksti perustuu FinnBrain-seminaarissa kesäkuussa 2024 pidettyyn esitykseen. Tässä kirjoituksen ensimmäisessä osassa kerron evoluution logiikasta, ja sukupuolieroista yleisesti.

Biologit määrittelevät sukupuolen sukusolujen perusteella: miehet ovat se sukupuoli, joka tuottaa siittiöitä, ja naiset puolestaan munasoluja. On tärkeää tunnistaa, että noin 2% ihmisillä biologinen sukupuoli ei ole näin yksinkertaisesti määriteltävissä: esimerkiksi ulkoiset sukupuoliominaisuudet eivät vastaa geneettistä taustaa, tai ominaisuuksissa on molempien sukupuolten piirteitä. En syvenny tässä kirjoituksessa sukupuolten monimuotoisuuteen, josta on puhunut ansiokkaasti esimerkiksi evoluutiobiologi Tuomas Aivelo ”Tätä et oppinut koulussa” -tapahtuman minioppitunnilla.

Kuten muillakin nisäkkäillä, myös ihmisillä on koko joukko sukupuolisidonnaisia ominaisuuksia, jotka liittyvät lisääntymiseen ja sukupuolihormonien vaikutuksiin kehossa. Sukupuolihormonit, kuten testosteroni, ovat keskeinen osa kehitystä ja elimistön ohjelmointia sekä elintoimintojen säätelyä jo ennen syntymää, ja useat fyysiset ominaisuudet ovat suoraan riippuvaisia sikiökautisesta altistuksesta sukupuolihormoneille. Sukupuolihormoneja tuottavat ennen kaikkea yksilön omat sukurauhaset, mutta esimerkiksi kaksoset altistuvat kohdussa myös toistensa tuottamille hormoneille.

Hiirillä, joilla naaraat kantavat tavallisesti useita poikasia samanaikaisesti, sukupuolihormonien vaikutusta on tutkittu paljon ja näiden tutkimusten perusteella tiedetään, että altistuminen testosteronille sikiökehityksen aikana voi maskulinisoida ulkoisia sukupuolielimiä ja aiheuttaa muutoksia hermoston rakenteessa myös naarailla, johtaen esimerkiksi heikentyneeseen glukoosinsietokykyyn ja hyperinsulinemiaan. Tämänkaltaiset tutkimukset auttavat ymmärtämään miten sukupuolihormonit vaikuttavat fyysisiin ominaisuuksiin, ja miksi esimerkiksi jotkut sairaudet ovat toisella sukupuolella yleisempiä, tai ilmenevät naisilla ja miehillä eri tavoin.

Mutta missä määrin sukupuolten välillä on biologiasta johtuvia eroja psyykkisissä ominaisuuksissa, ja miten nämä erot syntyvät?

Biologiset sukupuolierot

Jotta voitaisiin ymmärtää mitä biologisilla sukupuolieroilla tarkoitetaan, täytyy ymmärtää miten ominaisuudet muuttuvat evoluution seurauksena. Evoluutio voi muokata ominaisuutta, kuten pituutta tai vaikkapa yksilön stressiherkkyyttä vain, jos ominaisuus liittyy kelpoisuuteen, eli jälkeläisten määrään tai yksilön selviytymismahdollisuuksiin, ja jos yksilöiden välillä on perinnöllisiä eroja tässä ominaisuudessa. Luonnonvalinnan vaikutuksesta seuraavassa sukupolvessa on silloin ominaisuuden kantajia enemmän, mikä voi johtaa eliöiden sopeutumiseen ja piirteiden muuttumiseen pitemmällä aikavälillä.

Evoluutiobiologian logiikan mukaan sukupuolten välille voi kehittyä eroja luonnonvalinnan vaikutuksesta silloin, jos miesten ja naisten ominaisuuksiin kohdistuu erilaisia valintapaineita, eli lisääntymismenestys riippuu ominaisuuksista sukupuolisidonnaisella tavalla. Lisääntymisen fysiologiaan liittyvissä ominaisuuksissa sukupuolierot ovatkin suurimmillaan.

Psyykkisiin ominaisuuksiin pätee sama periaate. Jos esimerkiksi kilpailuhenkisyys, riskinotto ja aggressiivisuus lisäisivät nimenomaan miesten lisääntymismenestystä, vaikkapa sen takia, että naiset valikoisivat puolisonsa näillä perusteilla, evolutiiviset valintapaineet suosisivat näitä ominaisuuksia erityisesti miehillä. Vastaavasti naisellisiksi mielletyt ominaisuudet, kuten empatia ja yhteisöllisyys, olisivat voineet kasvattaa naisten kelpoisuutta lastenhoidon ja parinvalinnan seurauksena.

Jos sukupuolierojen taustalla on sukupuolivalinta, evolutiivinen logiikka edellyttää, että miehet ja naiset kiinnittäisivät parinvalinnassa huomiota erilaisiin asioihin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että sekä naiset että miehet arvostavat pitkäaikaisissa kumppaneissa ennen muuta avuliaisuutta ja luotettavuutta, sekä muita prososiaalisia ominaisuuksia. Ihminen onkin paitsi erityisen yhteistyökykyinen, myös nisäkkääksi hyvin tasa-arvoinen eläin, ja käyttäytymistä säätelevään aivotoimintaan ja neurologisiin prosesseihin liittyvät valintapaineet ovat evolutiivisessa historiassamme todennäköisesti olleet hyvin samanlaisia naisilla ja miehillä.

Kuinka paljon sukupuolten välillä on eroja?

Tutkimukset tukevat ajatusta sukupuolten samankaltaisuudesta psyykkisten ominaisuuksien suhteen. Janet Shibley Hyde (2005) havaitsi laajassa meta-analyysissä, että pysyvät erot sukupuolten välillä olivat harvinaisia, ja tulokset vaihtelivat huomattavasti mittaustilanteesta toiseen: erojen suuruus ja jopa suunta muuttui sen mukaan missä ja miten tutkimus oli tehty, ja minkäikäisiä ihmisiä tarkkailtiin. Silloinkin, kun ominaisuuksissa oli johdonmukaisia eroja, ne olivat hyvin pieniä verrattuna esimerkiksi fyysisiin eroihin (Kuva 1). On tärkeää huomata, että vaikka ominaisuudessa olisi tilastollisesti merkitsevä ero sukupuolten välillä, suurimmalla osalla yksilöitä tällainen ominaisuus on samanlainen miehillä ja naisilla, ja erot tulevat näkyviin vain suurten joukkojen keskiarvoja tarkastellessa. Sukupuolen perusteella ei siis voida tehdä päätelmiä yksittäisen ihmisen ominaisuuksista, ja yksilöiden väliset erot ovat käytännössä paljon merkittävämpiä kuin sukupuolten väliset erot.

Kuva 1. Laajan analyysin mukaan (Hyde 2005) suurimmassa osassa psyykkisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi itsetunto tai matemaattinen päättelykyky, ei havaittu eroja sukupuolten välillä. Silloin kun ne olivat merkitseviä, keskimääräinen sukupuolten välinen ero oli pieni (Cohenin d eli efektikoko oli 0.22). Kuvaaja havainnollistaa tilannetta verrattuna pituuteen, jossa sukupuolten välinen ero on kertaluokkaa suurempi (d = 1.85).

Tutkimuksen konteksti ja koeasetelma vaikuttavat suuresti siihen, havaitaanko ominaisuudessa sukupuolieroja ensinkään vai ei. Aggressio on tästä hyvä esimerkki: koska naisten aggressio on jossain määrin kulttuurillinen tabu, erot tutkimusten välillä voivat johtua paitsi todellisesta erosta aggressiivisuudessa, myös siitä, miten herkästi naiset ja miehet ilmaisevat aggressiivisia taipumuksia eri tutkimustilanteissa. Koska ihmisten käyttäytyminen riippuu keskeisesti muiden odotuksista, oletetuista sukupuolieroista voi tulla itseään toteuttava ennustus, ja ne voivat kertautua kulttuurillisten vaikutusten takia. Biologiseen sukupuoleen keskittyminen jättää huomiotta sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset sekä motivaatio- ja psykologiset tekijät, jotka ohjaavat toimintojamme ja valintojamme arjen tilanteissa.

“Naiseksi tai mieheksi ei synnytä, vaan tullaan.” – Simone de Beauvoir

Sukupuolierojen tutkimuksessa toisiinsa kietoutuneiden tekijöiden – biologian ja kulttuurin – erottaminen on erityisen haastavaa, koska ympäristö muokkaa yksilöä syntymästä alkaen. Esimerkiksi aivorakenteissa nähtävät sukupuolierot voivat johtua sukupuolihormoneista, tai aivojen erilaisesta käytöstä ja harjaantumisesta kehityksen myötä. Tyttöjen ja poikien kasvatus on sukupuolittunutta, ja sosiaalinen ympäristö ja sen odotukset erilaisia: jo vastasyntyneitä kohdellaan eri tavoin oletetun sukupuolen perusteella. Vanhemmat voivat leikkiä poikavauvojen kanssa rajumpia leikkejä kuin tyttöjen kanssa, käyttävät heille puhuessaan erilaisia äänensävyjä, ja saattavat lohduttaa itkevää lasta eri lailla ja eri tilanteissa sukupuolen mukaan. Lapset voivat myös sisäistää jo yllättävän nuorena ympäristöstä saamiaan vihjeitä ”oikeasta” sukupuolenmukaisesta käyttäytymisestä.

On ehdotettu, että sukupuolierojen biologiaa voitaisiin tutkia kulttuurista riippumatta tarkastelemalla esimerkiksi lähimpiä sukulaisiamme simpansseja. Sabi ym. (2021) osoittivat paljon huomiota saaneessa tutkimuksessaan tyttösimpanssien suosivan ”nukkemaisia” leluja, kun taas pojat valitsivat useammin mekaanisia leluja. Näitä tuloksia on tulkittu todisteeksi siitä, että vastaavanlaiset erot olisivat myös ihmislapsilla biologiseen sukupuoleen sisäänrakennettuja ja sen määräämiä, eivätkä kasvatuksen tulosta.

Muutkin eläinlajit kuitenkin oppivat käyttäytymistä esimerkkien voimalla, ympäristön vaikutuksesta, ja sosiaalisten odotusten muokkaamina. Esimerkiksi juuri simpansseilla uroksia kohdellaan pienestä asti eri tavalla kuin naaraita: muut lauman jäsenet ovat aggressiivisempia niitä kohtaan ja ne saavat äideiltään vähemmän ja erilaista huolenpitoa kuin naaraat. Lisäksi vankeudessa elävät simpanssit saavat vaikutteita hoitajilta, jotka myös saattavat kohdella niitä eri tavoin sukupuoleen liittyen. Näin ollen emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että käyttäytymisessä havaitut sukupuolierot liittyvät myös muilla lajeilla siihen, minkälaista hoivaa ja kohtelua yksilö saa. Tulisikin suhtautua varauksella sellaiseen evoluutiopsykologiseen tutkimukseen, joka yrittää (joskus jopa tarkoitushakuisesti) selittää eroja pelkästään biologisina sopeumina, ottamatta kulttuurisia vaikutuksia huomioon.

On tärkeää huomata, että sukupuoleen kohdistuvilla oletuksilla ja stereotypioilla on joka tapauksessa todellisia vaikutuksia, jotka puolestaan muokkaavat käyttäytymistä, ja sitä kautta aivojen plastisuuden ja kehityksen kautta niiden toimintaa ja rakenteita. Poikien tunteiden kehitystä ei välttämättä tueta samalla tavalla kuin tyttöjen, eikä heiltä odoteta aina samanlaista sensitiivisyyttä toisten tunteita kohtaan. Joissain tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi ammattilaisten, kuten lääkäreiden sukupuolittuneiden asenteiden vaikuttavan jopa potilaiden kohteluun: tyttöjen ja naisten koetaan valittavan herkemmin, joten heidän kokemaansa kipua saatetaan vähätellä tai hoitaa eri lailla kuin miesten kipua (esimerkiksi rauhoittavilla lääkkeillä kivunlievityksen sijaan, Pieretti 2016).

Johtopäätökset

Kaiken kaikkiaan sukupuolierot ovat monimutkaisten vuorovaikutusten tulos, jossa sukupuolihormonit, kehitysbiologiset prosessit ja ympäristö yhdessä vaikuttavat siihen, miten sukupuolierot ilmenevät. Silloinkin, kun erot ovat tilastollisilla menetelmillä havaittavissa, voi niiden käytännön merkitys olla pieni, ja yksilöiden väliset erot suurempia kuin sukupuolten väliset erot. On tärkeää välttää yksinkertaistavia selityksiä ja biologista essentialismia, jossa sukupuolten välisiä eroja ylikorostetaan ilman kontekstin ja kulttuurillisten vaikutusten huomioimista.

Emma Vitikainen, FT, ekologian ja evoluutiobiologian dosentti
Erikoistutkija, FinnBrain

Lähteet:

Hausmann, M., Schoofs, D., Rosenthal, H. E. S., & Jordan, K. (2009). Interactive effects of sex hormones and gender stereotypes on cognitive sex differences—A psychobiosocial approach. Psychoneuroendocrinology, 34(3), 389–401. https://doi.org/10.1016/j.psyneuen.2008.09.019

Hyde, J. S. (2005). The gender similarities hypothesis. American Psychologist, 60(6), 581–592. https://doi.org/10.1037/0003-066X.60.6.581

Sabbi, K. H, M. Emery Thompson, Z.P. Machanda, E. Otali, R.W. Wrangham, M.N. Muller, Sex differences in early experience and the development of aggression in wild chimpanzees, Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. 118 (12) e2017144118, https://doi.org/10.1073/pnas.2017144118(2021).

Pieretti, S., Di Giannuario, A., Di Giovannandrea, R., Marzoli, F., Piccaro, G., Minosi, P., & Aloisi, A. M. (2016). Gender differences in pain and its relief. Annali dell’Istituto superiore di sanita, 52(2), 184–189. https://doi.org/10.4415/ANN_16_02_09