Aleksitymia, vanhemmuus ja mielenterveys

Tammikuun toisena perjantaina saimme kuulla mielenkiintoisen väitöksen aleksitymiasta ja sen suhteesta mielenterveyteen pienten lasten vanhemmilla COVID-19 pandemian aikana. Tämä on sarjassaan kolmas väitös FinnBrain tutkimusaineistosta, joka käsitteli aleksitymian piirteistön yhteyksiä terveyteen.

Aleksitymialla tarkoitetaan persoonallisuuden piirteistöä, jolle on ominaista vaikeus tunnistaa ja kuvailla tunteita, ulkokohtainen ajattelu sekä mielikuvituksen vähyys. Aleksitymia on liitetty moniin psyykkisiin ja fyysisiin terveysongelmiin. Ympäristötekijöillä, erityisesti haitallisilla elämäntapahtumilla, näyttäisi olevan geenejä suurempi rooli aleksitymian kehittymisessä.

Aiemmat väitöstutkimukset FinnBrain tutkimusaineistosta (Jani Kajanoja, 2019 ja Hanna Ahrnberg, 2022) ovat tutkineet aleksitymian yhteyttä psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä vanhemmuuteen. Kajanojan mukaan aleksitymiaa saattaisi olla kahta alatyyppiä: ensimmäistä alatyyppiä luonnehtivat vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita, sekä lisääntynyt masennus- ja ahdistuneisuusoireisto. Toisessa alatyypissä korostuneempana on ulkokohtainen ajattelutyyli, eikä siihen liity lisääntynyttä psykiatrista oireilua. Toisaalta ulkokohtainen ajattelutyyli lisäsi alkoholin ja tupakan kulutusta miehillä ja ylipainoa ja raskausdiabetesta naisilla. Lapsuuden haitallisten elämäntapahtumien osalta samassa väitöstutkimuksessa todettiin, että aleksitymia on yhteydessä lapsuuden emotionaaliseen vaille jäämiseen sekä kiintymyssuhdeongelmiin. Ahrnbergin väitöskirja puolestaan osoittaa, että sekä äitien että isien aleksityymiset piirteet saattavat olla yhteydessä heikompaan vanhemmuuden laatuun, joka ilmenee muun muassa heikompana reflektiokykynä sekä ongelmallisempana kiintymisen kokemuksena.

Uusin väitös jatkoi edellisten tutkimusten tuloksista keskittymällä aleksitymian piirteiden yhteydestä mielenterveyteen kahdessa erityisessä kontekstissa: lapsuudessa koetun vanhemmuuden sekä COVID-19 pandemian suhteen. Tulokset osoittivat, että aleksitymia saattaa toimia välittäjänä lapsuudessa koetun ongelmallisen vanhemmuuden ja aikuisuuden mielenterveysongelmien välillä. COVID-19 pandemiaan liittyvissä mielenterveyden muutoksissa aleksitymialla oli tärkeä rooli yhdessä muiden muuttujien, kuten koetun stressin ja olemassa olevien alkoholinkäyttöongelmien, kanssa.

Nämä kaikki löydökset yhdessä osoittavat, että aleksitymian eri ulottuvuudet ovat yhteydessä erilaisiin terveysongelmiin sekä päihteidenkäyttöön. Työt korostavat myös aleksitymian tunnistamisen merkitystä ja tukevat sen potentiaalia interventiostrategioiden kohteena.

Väittelijä Ru Li (keskellä) yhdessä ohjaajansa, prof Max Karukiven (vasemmalla) sekä vastaväittäjän, prof Juha Veijolan (oikealla) kanssa.