FinnBrain kongressi 2023: Mitä tiedämme lapsen varhaisen stressin ja myöhemmän terveyden yhteyksistä?

FinnBrain tutkimusryhmä järjesti jo toisen kansainvälisen kongressin, jossa käsiteltiin raskaudenaikaisen ja varhaisen stressin vaikutuksia lapsen kehitykseen ja terveyteen monitasoisesti. Ensimmäinen kongressi järjestettiin vuonna 2019 Ruissalon telakalla ja kesäkuussa 2023 saimme jälleen kokoontua yhteen Ruissalon kauniissa maisemissa ja kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja uusimmista tutkimustuloksista.

Tällä kertaa kongressin ensimmäinen päivä oli varattu kotimaiselle koulutuspäivälle, joka oli suunnattu lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille. Lapsia, nuoria ja heidän perheitään kohtaavilla ammattilaisilla on tärkeää olla mahdollisimman ajantasaista tutkittua tietoa kasvua ja kehitystä vaarantavista ja toisaalta suojaavista tekijöistä sekä niistä toimista, joilla elämäntilanteisiin liittyvää kuormitusta voidaan vähentää. FinnBrain tutkimuksen yksi tärkeä tavoite on jalkauttaa tieto käytännön työtä tekeville. Koulutuspäivässä saimmekin hyvän kattauksen tutkittua tietoa varhaisen stressin ja traumakokemusten terveysvaikutuksista sekä resilienssin, eli psyykkisen palautumiskyvyn roolista hyvinvoinnin kannalta. Tutkimusryhmän johtaja, professori Hasse Karlssonin pääviesti oli, että varhaisen stressialtistuksen vaikutukset ovat laajoja ja stressialtistus lisää monien sairauksien riskiä vähintään kaksinkertaiseksi. Lisäksi on jo saatu näyttöä siitä, että vanhempien lapsuudessa kokemat kuormittavat elämäntapahtumat (eli ns. hankitut ominaisuudet) voivat siirtyä seuraavalle sukupolvelle muun muassa siittiöiden epigeneettisten muutosten perusteella (epigenetiikka = geenien ilmentymisen säätely).

SOTE palvelujärjestelmän kehittäminen oli aihe, jota mietimme päivän aikana. Tiina Riekki Suomen Perinataali-mielenterveysyhdistyksestä korosti sitä, että perinataalipsykiatristen palveluiden tuottaminen on halvempaa kuin hoitamattomien ongelmien kustannukset.

Sanna Isosävi traumaterapiakeskuksesta toi esille, että vanhemman traumataustan tunnistaminen varhain on tärkeää, sillä vakava traumatisoituminen voi haitata vanhemmuuden säätelytehtävää.

Kirsi Peltonen Turun yliopistosta pohti turvallisen ja ennakoidun kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä palvelujärjestelmämme kaikilla tasoilla. Traumafokusoitu työote tulisi siirtää erikoissairaanhoidosta myös perusterveydenhuollon käyttöön. Lisäksi hän korosti sitä, että resilienssi ja traumatisoituminen eivät ole kolikon kaksi puolta, vaan resilienssiä ja post-traumaattista kasvua voi tapahtua myös niillä henkilöillä, joilla on voimakkaita traumaoireita. Siksi aito kiinnostus asiakkaan vahvuuksia ja resilienssitekijöitä kohtaan on tärkeää.

Nuorisopsykiatri Max Karukivi Turun yliopistosta korosti sijaishuollon kuntouttavan toiminnan merkitystä nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun yhteisasiakkaiden tukemisessa.

Kuten päivässä tuli esille, yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää. Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöjen toiminnanjohtaja Miia Hänninen ja professori Marika Jalovaara kertoivat Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöjen tiedekummitoiminnasta. Tiedekummitoiminta voisi parhaimmillaan olla toimiva keino, jolla eri toimijat voisivat yhdessä kehittää toimivia interventioita lasten hyvinvoinnin turvaksi.

Torstaina ja perjantaina oli vuorossa kansainväliset kongressipäivät, jonne saapui vieraita ympäri Eurooppaa ja aina Amerikasta asti. Saimme kongressiimme mukaan neljä keynote puheenvuoroa: Christine Heimin Charité yliopistosta, professori Noora Kotajan Turun yliopistosta, professori Martin Teicherin Harvardin yliopistosta sekä tohtori Michelle Fernandesin Oxfordin yliopistosta.

Christine Heim kertoi varhaisen stressin vaikutuksista lapsen aivojen kehitykseen. Varhaisella stressillä ja kaltoinkohtelulla on merkittäviä, osin peruuttamattomia vaikutuksia lapsen aivojen kehitykseen ja hän lopettikin puheensa Frederick Douglasinin lainaukseen: ”On helpompi rakentaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia”.

Noora Kotaja esitteli raskaudenaikaisen stressin vaikutuksia isän siittiöiden epigenomiin. Martin Teicher kertoi puheenvuorossaan siitä, miten kaltoinkohtelun kautta aivot muovautuvat ympäristöönsä, jotta yksilö pystyisi paremmin vastaamaan ympäristön mahdollisiin uhkiin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lapsuuden kaltoinkohtelu näyttäisi vaikuttavan eri aivoalueisiin sen mukaan, millaista kaltoinkohtelu on. Lisäksi kaltoinkohtelu saattaa vaikuttaa aivojen mantelitumakkeen (tunnekeskus), hippokampukseen (muistikeskus) ja talamukseen (”viestien välityskeskus”) eri lailla riippuen siitä, missä iässä kaltoinkohtelu on tapahtunut. Kaltoinkohtelun aivovaikutuksissa on nähtävissä myös selkeästi sukupuolieroja. Kaltoinkohtelu saattaa lisätä myös yleistä yliviritteisyyttä ympäristöön mahdollisten uhkien havaitsemiseksi.

Michelle Fernandes korosti puheenvuorossaan ympäristön vaikutusta lapsen kehitykseen ja hän totesi, että väestötason erot lapsen varhaisessa kehityksessä näyttävät johtuvan pääosin terveys-, sosio- ympäristö- ja ravitsemuseroista eikä niinkään geneettisistä eroista. He pyrkivät tutkimuksellaan luomaan standardit lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen mittaamiseksi.

Kongressissa kuulimme paljon uusia tutkimustuloksia myös FinnBrain syntymäkohortin omilta tutkijoilta. Eeva Holmberg ja Riikka Korja esittelivät tutkimuksia uuden ennustettavuus -mittarin yhteyksistä lapsen itsesäätelyyn ja masennusoireisiin. Näyttäisi siltä, että huono ennustettavuus lapsen ja vanhemman kommunikaatiossa olisi yhteydessä lapsen heikompaan itsesäätelykykyyn esikouluiässä. Emma Vitikainen esitteli uutta tutkimustamme telomeereistä, eli solun ”vanhenemismarkkereista”. Varhainen stressi saattaa olla yhteydessä telomeerien lyhyempään pituuteen, eli nopeampaan ikääntymiseen. Evoluutiobiologian kannalta tämä on tärkeä selviytymiskeino, sillä yksilöt saavuttavat näin nopeammin lisääntymisiän ja tämä ominaisuus mahdollistaa siis tehokkaan lisääntymisen. Eeva-Leena Kataja kertoi haitallisten lapsuuden tapahtumien (ACE’s) ja mielenterveyden yhteydestä. FinnBrain tutkimuksessa tullaan jatkossa saamaan uusia tuloksia tähän liittyen.

Kongressissa tuotiin siis esille monessa kohtaa raskaudenaikaisen ja varhaisen stressin haitallista vaikutusta lapsen terveyteen. Toisaalta resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky oli esillä monessa kohtaa kongressissa. Jos äiti voi hyvin raskauden aikana ja kokee elämänlaatunsa hyväksi, voi sillä olla suojaava vaikutus lapsen kehityksen kannalta. Resilienssi on tärkeä osa-alue myös haitallisten elämänkokemusten kannalta ja resilienssi rakentuu monen eri tekijän summana. Vaikka kaltoinkohtelun ”arvet” eivät välttämättä parane kokonaan edes tehokkaalla hoidolla, mutta hoidolla voidaan aivojen muovautuvuuden kautta lisätä resilienssiä ja sitä kautta toipumista.

Palautteen mukaan kongressi oli oikein onnistunut kokonaisuus. Kymeen hyvinvointialueen hallintoylilääkäri Annaleena Heikkilä pohti kongressin antia seuraavasti:

”Verkostoituminen on ollut tärkeää ja aivot ovat ihan kuhisseet ajatuksia siitä, miten tämä kaikki viedään arkeen. Monia yhteistyökuvioita on jo syntynyt, jotka odottavat realisoitumistaan. Haluamme kehittää varhaista interventiomallia haavoittuvassa asemassa oleville perheille.”