Kasvuympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin moniulotteisesti

FinnBrain järjesti marraskuussa osana 15 -vuotisjuhlavuottaan lasten ja perheiden kanssa toimiville ammattilaisille koulutuspäivän: ”Mikä suojaa, mikä haavoittaa”. Koulutuksessa käsiteltiin monialaisesti lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta haavoittavia ja suojaavia ympäristötekijöitä. Tilaisuuteen osallistui yhteensä noin 350 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista laajasti eri sektoreilta.

”On tärkeää ymmärtää sekä suojaavat että haavoittavat tekijät lapsen kasvun ja kehityksen taustalla, jotta voimme tukea perheitä parhaalla mahdollisella tavalla”, painottaa lasten ja nuorten psykologi, professori Riikka Korja.

Pohja hyvinvoinnille rakentuu sikiöaikana

FinnBrainissa olemme tutkineet perheiden hyvinvointia jo raskausajasta alkaen ja erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut varhaisen stressin vaikutukset syntyvän lapsen kehitykseen ja terveyteen. Tämä on olennaista, sillä lapsen hyvän kasvun ja kehityksen siemenet muovataan varhain – perimän ja ympäristön vuorovaikutus alkaa jo hedelmöityksestä.

”Näyttäisi siltä, että monet sairaudet ja kehitykselliset häiriöt ovat kuin puun oksia, joita yhdistää sama runko. Me keskitymme tutkimaan runkoa, juuria ja siemeniä eli varhaisia riski- ja suojaavia tekijöitä”, toteaa FinnBrain hankkeen perustaja, emeritusprofessori Hasse Karlsson.

Äidin ja isän hyvinvointi jo raskauden aikana on lapsen tulevan kehityksen kannalta olennaisen tärkeää. Varhainen stressialtistus, eli vanhempien psyykkinen oireilu, voi heikentää lapsen hyvinvointia, sillä aivot ovat alttiita ympäristön haitallisille vaikutuksille jo raskauden alkuvaiheista alkaen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jokaisessa perheessä on stressiä ja kohtuullinen stressi on jopa hyödyllistä. Haitallista on erityisesti kasaantunut ja pitkittynyt stressi ja vanhempien krooninen psyykkinen oireilu heijastuu lapsen psykososiaalisessa oireilussa.

Varhaisen kehityksen polkuja

FinnBrain on myös mukana InterLearn-huippututkimusyksikössä, jossa tutkitaan mielenterveysongelmien ja oppimisvaikeuksien yhteyksiä yhteistyössä Jyväskylän yliopiston psykologian ja kasvatustieteiden laitosten tutkijoiden kanssa.

Huippututkimusyksikön on tavoitteena tunnistaa yksilöllisiä kehityspolkuja sekä näiden taustalla olevia riski- ja suojaavia tekijöitä. Tällä hetkellä profiileja on tehty viiden vuoden ikään asti kielen kehityksen, toiminnanohjauksen sekä unen kehityspolkujen suhteen.

Toiminnanohjaus ja tunnesäätelyn kehitys ovat keskeisiä lapsen oppimiselle, käyttäytymiselle ja mielenterveydelle. Olemme tunnistaneet kolme toiminnanohjauksen profiilia: alhaisen, keskitason ja korkeamman toiminnanohjauksen profiilit. Suotuisa hoivakäyttäytyminen oli yhteydessä paremman toiminnanohjauksen profiileihin. Toisaalta hyvät toiminnanohjaustaidot näyttävät suojaavan lapsen sosioemotionaalista kehitystä erityisesti ulospäin suuntautuvilta oireilta. Myös unen laatu näyttäisi olevan tärkeää toiminnanohjauksen kehityksen kannalta ja alustavien tulosten mukaan löysimme aineistostamme kolme unen kehityksen ryhmää: tavanomaisesti nukkuvat lapset, lapset, joilla on paljon yöheräilyjä, sekä lapset, joilla on unen saamisen vaikeuksia.

Kielen kehityksen osalta havaitsimme, että taaperoiässä myöhään puhumaan oppivien lasten kielelliset vaikeudet todennäköisesti jatkuvat viiden vuoden iässä. Viiveen umpeen kurominen ei ole yhtä yleistä kuin aiemmin on luultu. Näyttäisi siis siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa voidaan tunnistaa lapsia, joilla on kehityksellisiä haasteita. Tämä saattaa heijastua tulevaisuudessa myös kehityksellisten kielihäiriöiden diagnostiikassa.

”Väitän, että jo 2-vuotiaiden lasten neurokognitiivisia taitoja voi arvioida luotettavasti ja mittaustulokset kertovat 1000 päivän kehityksestä”, korostaa neuropsykologi, tutkija Eeva Eskola.

Riittävän hyvä vuorovaikutus suojaa lapsen kehitystä

Olemme havainneet, että lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen eri elementit ennustavat eri asioita lapsen kehityksessä. Vuorovaikutuksen sensitiivisyys on yhteydessä lapsen tunnetaitojen kehitykselle ja toisaalta vuorovaikutuksen ennustettavuus saattaa olla merkityksellistä erityisesti itsesäätelylle ja kognitiiviselle kehitykselle.

Vanhempien ja lapsen vuorovaikutuksen lisäksi sensitiivinen vuorovaikutus varhaiskasvatusympäristössä, merkittävin laadukkaan varhaiskasvatuksen tekijä, tukee lapsen kehitystä. Varhaiskasvatus voikin parhaimmillaan mahdollistaa varhaisen puuttumisen ja tukea perheitä arjessa.

Huomioita palvelujärjestelmään

Valtaosa suomalaisista äideistä ja isistä voi hyvin, eli heillä on matalat ahdistus ja masennusoireet sekä raskauden aikana että pikkulapsivaiheessa. Toisaalta stressitekijät kasaantuvat herkästi samoihin perheisiin ja näyttäisi siltä, että raskauden aikainen ahdistus on lisääntymässä. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei voi liikaa korostaa. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon perheiden yksilöllinen tilanne ja kohdentaa tukitoimet heidän tarpeisiinsa.

Neuvoloissa tarvitaan myös entistä enemmän molempien vanhempien tasavertaista kohtaamista. Erityisesti isät tulisi huomioida enemmän neuvoloissa ja perheen palvelujärjestelmissä. Olisi paikallaan miettiä voisimmeko järjestää neuvolaan isille jopa oman käynnin.

Perheitä ja lapsia kohdatessa on hyvä huomata, että erilaiset kehitykselliset häiriöt ovat usein päällekkäisiä, joten esimerkiksi lapsen kielen kehityksen haasteita huomatessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota myös muihin mahdollisiin oireisiin. Lapsen yksilölliset ominaisuudet, kuten lapsen temperamentti, on hyvä huomioida ja mukauttaa vuorovaikutustyyliä sen suhteen.

Palvelujärjestelmässä tulisi korostaa puheenottamisen tärkeyttä myös lapsuuden ajan haitallisten kokemusten tunnistamiseksi, etenkin jos perheeseen näyttää kasaantuvan useampia haastavia tekijöitä.

Lopuksi

Toisaalta perheet eivät elä myöskään tyhjiössä – he ovat osa laajempaa ympäristöä ja maailmanpoliittista tilannetta. Suomen mittakaavassa tarvitaan lisää poliittista päätöksentekoa lapsiperheköyhyyden ja eriarvoisuuden taltuttamiseksi. Resurssien turvaaminen sote-sektorilla on olennaisen tärkeää palveluiden saatavuuden kannalta.

Kommentti kunniavieraaltamme, psykologian emeritusprofessori Lea Pulkkiselta tiivistää hyvin päivän annin:

”Onnittelen sydämellisesti 15-vuotiasta FinnBrain-tutkimushanketta. Tässä hankkeessa toteutuu hienolla tavalla pitkittäinen, monitieteinen tutkimus, jossa ihmisen kehitystä lähestytään monilta tieteenaloilta samanaikaisesti. Tällä tavalla pystytään tutkimaan kokonaisvaltaista kehitystä. Kysymys kuuluukin: Miten saamme tämän kaiken tiedon kentälle? Millä tavalla me saamme tiedon vanhemmille, että he saisivat sen tietoperustan, jonka perusteella he voivat tehdä valintoja omien lastensa osalta.”