Turku Mood and Memory Lab @ FinnBrain esittäytyy!
FinnBrainissä on tänä vuonna käynnistynyt uusi tutkimuslinja: Muistisairauksien varhaiset psyykkiset riskitekijät. Voi kuulostaa erikoiselta tutkia muistisairauksia pääasiassa terveiden lapsiperheiden joukossa, mutta mikäli luet pidemmälle, ymmärrät, miten sekin on mahdollista!
Tutkimuslinja koostuu FinnBrainissä mahdollistuvien osatutkimusten lisäksi myös muissa aineistoissa tehtävistä selvityksistä. Hankkeen päämääränä on masennuksen, ahdistuneisuuden, sekä lievempienkin psyykkisten oireiden ja myöhemmän muistisairausriskin välisen yhteyden parempi ymmärtäminen. Ilmiöön pureudutaan kolmessa eri aineistossa: melko nuorilla ja pääasiassa terveillä aikuisilla FinnBrain-kohortissa, iäkkäillä lievästä muistihäiriöstä kärsivillä henkilöillä PET-kuvantamisaineistossa, sekä muistihäiriöpotilaiden magneettikuvantamisaineistossa, osana laajempaa biopankkitutkimusta. Tutkimuslinjamme valottaa psyykkisten oireiden ja myöhemmän muistisairausriskin yhteyden luonnetta suurissa aineistoissa. Toisaalta kyseisen yhteyden tarkempia biologisia mekanismeja päästäneen jatkossa selvittämään myös pienemmissä ja valikoiduissa tutkittavien alaryhmissä. Tulokset todennäköisesti edistävät erityisen suurta tautitaakkaa aiheuttavien sairausryhmien, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä muistisairauksien, ennaltaehkäisyn strategioita.
Tämän uuden tutkimuslinjan puitteissa on syntynyt oma tutkimusryhmänsä: Turku Mood and Memory Lab. Meitä on tässä ydintiimissä toistaiseksi viisi: päätutkija Noora, gradututkija Matias, väitöskirjatutkija Sarah, sekä lääketieteellisten opintojen syventäviä tutkielmiaan tekevät Enni ja Anna. Lisäksi ryhmän liepeillä on tietysti paljon muutakin väkeä, ja esim. muihin kuin FinnBrain-aineistossa tehtäviin tutkimuksiin kuuluu runsaasti yhteistyötä muiden tutkimusryhmien kanssa. Finnbrainiläisiäkin on projektissa mukana paljon suurempi poppoo, kuin vain me viisi ”momelaista”: mm. FinnBrainin päätutkijat, koordinaattorit, datatiimiläiset ja kuvantamistutkijat ovat tukevasti samassa veneessä, mistä olemme iloisia ja kiitollisia.
Miksi tutkimme ahdistusta, masennusta ja Alzheimerin tautia (AT) yhdessä? Nämähän ovat kuitenkin omia häiriöitään. Tässä kohtaa on vielä hyvä tarkentaa, että haluamme tutkia myöhään alkavaa eli late-onset AT:ta (LOAT), joka kattaa jopa 99% yli 60-vuotiaiden AT:sta. Työmme pohjautuu mm. seuraavanlaisiin havaintoihin: On huomattu, että masennus aikuisiässä, ja jo ennen keski-ikää, lisää jonkin verran riskiä sairastua myöhemmällä iällä muistisairauteen (mm. Larsen ym. 2022, Elser ym. 2023). Yhteyden luonne on kuitenkin epäselvä. Mahdollisia yhteyttä selittäviä mekanismeja ovat esimerkiksi aivokudoksen lieväasteinen tulehdustila ja “stressiakselin” eli hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toiminnan muutokset (Fonken ym. 2018). Sen lisäksi, että masennus itsessään aiheuttaa samankaltaisia kognitiivisia oireita kuin AT, esimerkiksi työmuistin heikkeneminen ja toiminnanohjauksen ongelmat, näyttäisi se myös kiihdyttävän aivojen vanhenemista. Tämän korkeamman ”aivoiän” yhteys on sitä vahvempi mitä pidempään masennusjakso on kestänyt, ja korkeampi aivoikä assosioituu myös kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen myöhemmin keski-iällä. (Brenowitz ym. 2021, Huang ym. 2022., Dintica ym. 2023). Ahdistuksen ja apaattisuuden on esitetty olevan myös AT:n tautiprosessin aikaisia indikaattoreita, sillä ne ovat yhteydessä AT:lle tyypillisten aivokudokseen kertyvien beeta-amyloidiplakkien (Aβ) kasvun ja kognitiivisen heikkenemisen kanssa (Johansson ym. 2020). Samassa tutkimuksessa huomattiin apatian linkittyvän aivojen valkean aineen muutoksiin sekä aivokuoren harmaan aineen surkastumiseen eli atrofiaan. Ei kuitenkaan tiedetä, kumpi on ns. kana ja kumpi muna. Kaiken kukkuraksi, masennuksen sukurasitteen on havaittu olevan yhteydessä heikentyneisiin kognitiivisiin kykyihin, myös ei-masentuneilla (Cullen ym. 2023). AT:n aivomuutosten tiedetään alkavan jopa vuosikymmeniä ennen oireiden ilmenemistä. AT:n ns. biomarkkereita, kuten Aβ:a, voidaankin havaita nuoremmilla terveillä henkilöillä, joilla on AT-sukurasitetta. Ei kuitenkaan tiedetä, missä järjestyksessä eri biomarkkereiden muutokset sairauden syntymekanismeissa tapahtuvat, tai miten yksi biomarkkeri voi vaikuttaa toiseen. (Mosconi ym. 2014) Muun muassa näistä syistä tunnetaan hyvin huonosti sitä, ketkä (nuorista) aikuisista olisivat varsinaisesti suurentuneessa riskissä saada muistisairaus vanhuusiällä. Tuo tieto olisi kuitenkin valtavan arvokasta, jotta muistisairauksien ennaltaehkäisyn strategioita voitaisiin kohdentaa oikeisiin ihmisiin.
Mielenkiintoisia yhteyksiä, näkökulmia ja pohdintoja riittää niinkin paljon, että niistä saisi tekstiä tuhansien sivujen verran -jätettäköön siis detaljien tarkastelu tuleviin tieteellisiin julkaisuihin.
Matiaksen gradututkimus
Kerromme tässä vähän tarkemmin tiimimme ensimmäisestä FinnBrain-osatutkimuksesta, joka tulee olemaan pitkälti Matiaksen käsialaa.
On epäselvää, altistaako masennus suoraan Alzheimerin taudille (AT) vai onko kyseessä monimutkaisempi yhteys, jossa vaikutukset voivat kulkea molempiin suuntiin. Yksi mahdollisuus on, että AT:n perinnölliset riskitekijät voivat lisätä myös masennuksen ja ahdistuksen riskiä jo aikuisiällä. Tässä tapauksessa masennuksella ja AT:lla olisi jaettuja riskitekijöitä, jotka vaikuttavat molempien sairauksien taustalla. Toisaalta masennus voi sekä altistaa AT:lle että jakaa sen kanssa yhteisiä taustariskejä, jolloin syntyisi riskitekijöiden kehä, joka kasvattaisi AT:n puhkeamisen todennäköisyyttä. FinnBrain-tutkimuksessa pyrimme selvittämään tätä monimutkaista yhteyttä. Ensimmäisenä tutkimme, onko AT:n sukurasitteella yhteyttä aikuisiällä koettuihin masennus- ja ahdistusoireisiin. Tutkimuksessa käytämme FinnBrainin 2-vuotiskyselyitä, joissa kartoitetaan sukuhistoriaa neurologisten sairauksien osalta. Tietoa voidaan analysoida monella tapaa: esim. vertailemalla osallistujia, joilla on muistisairautta suvussa niihin, joilla ei ole sukurasitetta, tai keskittymällä pelkästään AT:iin. Erityisen kiinnostavaa on myös selvittää, onko sillä merkitystä, kummalta puolelta sukua riski tulee, äidin vai isän puolelta.
Toivomme, että tutkimuksen avulla saamme paitsi itsessään tärkeää tietoa, myös hyvän lähtökohdan myöhempään ilmiöiden tarkasteluun erilaisista yhteyden mekanismeihin pureutuvista näkökulmista. Masennusta, ahdistusta ja AT:a voidaan tulevaisuudessa tarkastella esimerkiksi neuroinflammaation, unen häiriöiden tai aivojen rakenteellisten muutosten vinkkeleistä. Samalla tuotamme lisää tietoa muistisairauksien ennaltaehkäisevistä ja/tai suojaavista tekijöistä.Odotamme innolla, millaisia tuloksia Matias saa, palataan siis asiaan!
Olemme juuri avanneet myös uudet nettisivumme https://www.turkumoodandmemory.com/, joten edistystämme voi halutessaan seurata myös sieltä.
Toivotamme lukijoille mitä parhainta alkusyksyä!
Terkuin,
Noora ja Matias
Turku Mood and Memory Lab, FinnBrain
Viitteet
Brenowitz ym. Depressive Symptoms Imputed Across the Life Course Are Associated with Cognitive Impairment and Cognitive Decline. J Alzheimers Dis. 2021;83(3):1379-1389.
Cullen ym. Cognitive Function in People With Familial Risk of Depression. JAMA Psychiatry. 2023 Jun 1;80(6):610-620.
Dintica ym. Long-term depressive symptoms and midlife brain age. J Affect Disord. 2023 Jan 1;320:436-441.
Fonken ym. Stress and aging act through common mechanisms to elicit neuroinflammatory priming. Brain Behav Immun. 2018 Oct;73:133-148.
Huang ym. Longitudinal association between depressive symptoms and cognitive decline among middle-aged and elderly population. J Affect Disord. 2022 Apr 15;303:18-23.
Johansson ym. Apathy and anxiety are early markers of Alzheimer’s disease. Neurobiology of Aging, 85, 74–82. https://doi.org/10.1016/j.neurobiolaging.2019.10.008
Larsen ym. Depression in adulthood and risk of dementia later in life: A Danish register-based cohort study of 595,828 men. J Affect Disord. 2022 Apr 1;302:25-32.
Mosconi ym. Brain imaging of cognitively normal individuals with 2 parents affected by late-onset AD. Neurology. 2014 Mar 4;82(9):752-60.