Vanhempien piirreresilienssin kehittyminen lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana
Raskausaika, synnytyksen jälkeinen aika ja pikkulapsiaika ovat kaikki suurten ilojen, muutosten ja haasteidenkin kausia. Vanhempien psyykkinen oireilu on suhteellisen yleistä, ja arviot vanhempien mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä vaihtelevat 10 % ja 38 % välillä (Ertel et al., 2011; Reupert & Maybery, 2016; van Santvoort et al., 2015). Huomio kiinnitetään usein oireisiin ja niin sanottuihin riskitekijöihin, jotka voivat heikentää mielenterveyttä. Riskitekijöiden huomiointi onkin tärkeää, mutta yhtä tärkeää olisi huomata niin sanotut suojaavat tekijät.
Suojaavilla tekijöillä viitataan asioihin, jotka tukevat mielenterveyttä ja erityisesti antavat suojaa haitallisten kokemusten ja elämäntapahtumien negatiivisia vaikutuksia vastaan. Suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi sosiaalinen tuki, tunnetaidot, kognitiivinen kyvykkyys, ongelmanratkaisutaidot, turvallinen elinympäristö, hyvä fyysinen terveys sekä optimismi. Resilienssi, jolla viitataan kykyyn kohdata ja toipua vastoinkäymisistä, rakentuu suojaavien tekijöiden avulla. Voit tutustua tarkemmin resilienssin rakentumiseen FinnBrainin animaation avulla:
Resilienssi on laaja ja monitasoinen käsite, ja sitä voidaan hahmottaa esimerkiksi yhteisöllisellä tai yksilöllisellä tasolla. Seuraavaksi esitellyssä tutkimuksessa keskitytään yksilötason resilienssiin, niin kutsuttuun piirreresilienssiin (trait resilience). Piirreresilienssi on yksilöllinen ominaisuus, joka auttaa navigoimaan kuormittavissa tilanteissa ja selviytymään vastoinkäymisistä. Piirreresilienssiä mitataan usein itsearviointina kyselylomakkeilla, jolloin se edustaa erityisesti yksilön henkilökohtaista kokemusta ja uskomusta siitä, miten hän selviää stressaavista tilanteista tai vastoinkäymisistä. FinnBrain-tutkimuksessa käytetyn piirreresilienssimittarin eri osiot heijastavat muun muassa kykyä sietää muutosta, kohdattuja ongelmia, painetta ja ikäviä tunteita.
Piirreresilienssin on todettu olevan yhteydessä parempaan mielenterveyteen, kuten vähäisempään masennukseen ja ahdistukseen (Anyan & Hjemdal, 2016; Cheng et al., 2020; Hu et al., 2015; Laird et al., 2019). Vastaavia tuloksia saimme myös aikaisemmassa tutkimuksessamme FinnBrainissa, jossa vanhempien piirreresilienssi oli yhteydessä vähäisempään masennus- ja ahdistusoireiluun raskausaikana (Mondolin et al. 2024). Vaikka piirreresilienssin tärkeys mielenterveydelle on toistuvasti osoitettu, sen perustavanlaatuisista rakenteista, kuten pysyvyydestä ajassa, tai siihen vaikuttavista tekijöistä, on vasta kertymässä tietoa.
FinnBrainissa pyrimme vastaamaan osaan näistä avoimista kysymyksistä tarkastelemalla FinnBrain-vanhempien piirreresilienssiä noin kuuden vuoden seuranta-ajalla, aina raskausajan alkupuolelta siihen asti, kun lapsi on viisivuotias. Piirreresilienssin lisäksi tarkastelimme seuranta-aikana koettuja kuormittavia elämäntapahtumia, kuten perheenjäsenen tai lapsen vakavaa sairastumista, taloudellisia vaikeuksia tai vanhemman tai isovanhemman kuolemaa, sekä vanhempien kokemia masennus- ja ahdistusoireita.
Alustavien, vielä julkaisemattomien tulosten mukaan sekä äitien että isien piirreresilienssi lisääntyi lievästi kuuden vuoden seurannassa. Niin ikään raskausajan piirreresilienssillä pystyttiin ennustamaan piirreresilienssiä kuuden vuoden päästä. Tasoltaan pysyvintä piirreresilienssi oli niillä vanhemmilla, jotka arvioivat resilienssinsä korkeaksi; korkean resilienssin omaavista äideistä 66 % raportoi korkeaa resilienssiä kuuden vuoden päästä, isistä 64 %. Toisaalta niistä vanhemmista, jotka raskausaikana raportoivat matalaa piirreresilienssiä, äideistä 50 % ja isistä 56 % koki matalaa piirreresilienssiä myös kuuden vuoden seurannassa. Keskitason piirreresilienssissä oli enemmän vaihtelua. Seuranta-aikana koetut kuormittavat elämäntapahtumat eivät vaikuttaneet piirreresilienssiin, vaikka ne olivatkin yhteydessä lisääntyneeseen psyykkiseen oireiluun. Tulosten voidaan ajatella viittaavan piirreresilienssin pysyvyyteen yli ajan ja elämäntapahtumien.
Kiinnostava tulos oli myös se, että piirreresilienssillä pystyttiin ennustamaan masennus- ja ahdistusoireita kuuden vuoden jälkeen jopa silloin, kun lähtötason masennus- ja ahdistusoireiden vaikutus huomioitiin. Korkeampi piirreresilienssi oli yhteydessä vähäisempään psyykkiseen oireiluun, mikä on sikäli merkittävää, että lähtötason psyykkisen oireilun tiedetään olevan yksi voimakkaimpia ennustajia myöhemmälle oireilulle, ja piirreresilienssillä oli tämän yhteyden lisäksi nähtävissä omaa itsenäistä, suojaavaa vaikutusta psyykkiseen oireiluun.
Nämä alustavat tulokset viittaavat siihen, että näinkin dynaamisella, muutosten täyteisellä ajanjaksolla, piirreresilienssissä on kohtalaista pysyvyyttä, mutta myös alttiutta muutokselle. Piirreresilienssi näyttää antavan suojaa masennus- ja ahdistusoireita vastaan. Toistaiseksi ei ole tiedossa – eikä todennäköisesti olemassakaan – yksiselitteistä tietä siihen, miten piirreresilienssiä voidaan vahvistaa. Kuitenkin tieto siitä, että se voi kehittyä, on jo tärkeä.
Todennäköisesti resilienssin vahvistamiseen on lukuisia reittejä, ja esimerkiksi lapsiperheitä kohtaavien ammattilaisten olisikin tärkeää kuulla herkällä korvalla vanhemman kokemusta siitä, millaiset asiat häntä auttavat selviytymään vastoinkäymisistä. Toisella voi korostua ihmissuhteet ja niistä saatu tuki, toisella taas tietyt ajatusmallit tai toimintatavat, tai vaikkapa liikunta. Joka tapauksessa keskeistä olisi kuulla ja tarvittaessa yhdessä vanhemman kanssa tutkia kokemusta siitä, millaiset asiat arjessa antavat voimaa ja lisäävät hyvinvointia. Näiden voimaa antavien tekijöiden avulla voidaan tasapainottaa vastoinkäymisistä aiheutuvia kuormittavia kokemuksia.
Tietyssä mielessä piirreresilienssin voi nähdä ikään kuin turvaverkkona. On paljon helpompaa ottaa haasteita ja vastoinkäymisiä vastaan, jos on perustavanlaatuinen tunne siitä, että tarvittaessa siellä jossain oleva ”turvaverkko” ottaa vastaan. Sekä näin kliinisen psykologin että resilienssitutkijan näkökulmasta tällaisen ominaisuuden huomioiminen ja kehittäminen vaikuttaa erittäin perustellulta ja tavoiteltavalta.
Resilienssissä riittää vielä paljon tutkittavaa, mutta tutkimus kerrallaan saamme siitä lisää tietoa. Lämmin kiitos jokaiselle FinnBrain-tutkimukseen osallistuneelle äidille, isälle, huoltajalle ja lapselle – kiitos kaikille FinnBrain-perheille tämän tutkimuksen mahdollistamisesta. 🍎
Viivi Mondolin
PsM, psykologi, väitöskirjatutkija
Viitteet:
Ertel, K. A., Rich-Edwards, J. W., & Koenen, K. C. (2011). Maternal depression in the United States: Nationally representative rates and risks. Journal of Women’s Health, 20(11), 1609–1617. https://doi.org/10.1089/jwh.2010.2657
Reupert, A., & Maybery, D. (2016). What do we know about families where parents have a mental illness? A systematic review. Child and Youth Services, 37(2), 98–111. https://doi.org/10.1080/0145935X.2016.1104037
van Santvoort, F., Hosman, C. M. H., Janssens, J. M. A. M., van Doesum, K. T. M., Reupert, A., & van Loon, L. M. A. (2015). The Impact of Various Parental Mental Disorders on Children’s Diagnoses: A Systematic Review. Clinical Child and Family Psychology Review, 18(4), 281–299. https://doi.org/10.1007/s10567-015-0191-9
Anyan, F., & Hjemdal, O. (2016). Adolescent stress and symptoms of anxiety and depression: Resilience explains and differentiates the relationships. Journal of Affective Disorders, 203, 213–220. https://doi.org/10.1016/j.jad.2016.05.031
Cheng, C., Dong, D., He, J., Zhong, X., & Yao, S. (2020). Psychometric properties of the 10-item Connor–Davidson Resilience Scale (CD-RISC-10) in Chinese undergraduates and depressive patients. Journal of Affective Disorders, 261, 211–220. https://doi.org/10.1016/j.jad.2019.10.018
Hu, T., Zhang, D., & Wang, J. (2015). A meta-analysis of the trait resilience and mental health. Personality and Individual Differences, 76, 18–27. https://doi.org/10.1016/j.paid.2014.11.039
Laird, K. T., Lavretsky, H., Paholpak, P., Vlasova, R. M., Roman, M., St Cyr, N., & Siddarth, P. (2019). Clinical correlates of resilience factors in geriatric depression. International Psychogeriatrics, 31(2), 193–202. https://doi.org/10.1017/S1041610217002873
Mondolin, V., Karlsson, H., Tuulari, J. J., Pelto, J., Karlsson, L., Nordenswan, E., & Kataja, E. L. (2024). Childhood maltreatment, trait resilience and prenatal distress among expecting mothers and fathers in the FinnBrain Birth Cohort Study. Journal of Affective Disorders, 344, 41–47. https://doi.org/10.1016/j.jad.2023.10.026