Sammalpunkit kertovat historiallisista ympäristönmuutoksista (FI/EN)
Palsasoiden sammalpunkkien lajisto muuttuu, kun ilmasto lämpenee ja ikirouta sulaa. FM Inkeri Markkulan väitöstutkimuksen mukaan sammalpunkit voivat kuitenkin auttaa historiallisten ympäristönmuutosten tutkimisessa. Väitöstilaisuutta 8.5. klo 12 voi seurata etänä.
Subarktiset ikiroutasuot, eli palsasuot, ovat vaarassa kadota, kun ilmasto lämpenee. Samaan aikaan niiden lajisto tunnetaan vielä puutteellisesti. Markkula selvitti väitöstutkimuksessaan ilmaston lämpenemisen ja ikiroudan sulamisen vaikutuksia subarktisten soiden hajottajaeliöiden, sammalpunkkien, eliöyhteisöihin.
Pohjoiset palsasuot kertovat ilmaston muuttumisesta
Markkulan tutkimuskohteena olivat palsasuot. Palsasuo on pohjoinen suoyhdistymätyyppi, joille tunnusomainen piirre on turpeesta muodostuneiden palsojen sisältämä ikirouta. Ilmaston lämpeneminen sulattaa palsojen ikiroutaa, mikä aiheuttaa muutoksia soiden kosteusoloissa, kasvillisuuden rakenteissa ja mikroelinympäristöjen monimuotoisuudessa.
– Palsasuot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista ekosysteemeistä. Koska ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät palsasoilla hyvin konkreettisesti, ne toimivat eräänlaisena ”early warning”- eli ennakkovaroitusekosysteeminä. Palsasoita tutkimalla voidaan saada tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisten alueiden lajikirjoon, Markkula kertoo.
Sulava ikirouta ja korkeammat lämpötilat muuttavat soiden lajistoa
Tutkimukset toivat ilmi, että jotkut sammalpunkkilajeista suosivat elinympäristönään palsakumpuja, ja nämä lajit ovat vaarassa hävitä, kun ikirouta sulaa. Lämmityskokeet osoittivat, että korkeammat talvilämpötilat vähentävät sammalpunkkien määrää pohjoisilla soilla. Koealueella sammalpunkkien lajiston monimuotoisuus väheni, kun ympärivuotiset lämpötilat kohosivat kaksi astetta.
Sammalpunkit hyödyttävät ilmastonmuutostutkimusta
Sammalpunkit eivät ainoastaan kärsi ilmastonmuutoksen seurauksista, vaan ne voivat hyödyttää ilmastonmuutostutkimusta ilmentämällä historiallista ikiroutadynamiikkaa. Markkula löysi tutkimuksissaan kolme sammalpunkkilajia, jotka ilmentävät vahvasti ikiroudan esiintymistä. Näitä lajeja voidaan käyttää apuna historiallisen ikiroutadynamiikan tutkimisessa.
Väitöstilaisuus perjantaina 8.5. klo 12:00
Turun yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina. Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat vähintään ääniyhteydessä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/65913902642
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.
/
Oribatid mites in sub-Arctic peatlands. Dissertation defence 8.5.2020 at 12.00 – 16.00
MSc Inkeri Markkula defends her dissertation in Biology entitled ”Oribatid mites (Acari: Oribatida) in sub-Arctic peatlands: a multidisciplinary investigation into climate change, permafrost dynamics and indicator values of subfossils”.
This thesis provides novel information about the impacts of climate change on sub- Arctic oribatid mite communities. The studies highlight the conservational importance of palsa mires, and the importance of seasonal effects to be included in climate change studies. Moreover, findings of this thesis can help to understand the history of permafrost aggradation and degradation in peatlands, as oribatid mites can contribute to multi-proxy approaches aiming to reconstruct past environmental conditions. The results are significant, because understanding of past permafrost dynamics will help to predict future climate feedbacks and associated ecosystem shifts in changing sub-Arctic peatlands.
Doctoral dissertation defences of the University of Turku are not organised as public events due to the coronavirus situation. The Doctoral Candidate, Opponent and Custos must at least have a voice connection. The audience can participate in the defence by remote access: https://utu.zoom.us/j/65913902642