Elämän parasta vai pahinta aikaa?
Koulun käytävät vilisevät opiskelijoita. Koulun käytävät tuntuvat samaan aikaan ahtailta mutta tyhjiltä. Jännittää mennä yksin syömään. Ahdistaa kantaa yksin tarjotin pöytään. Eikä ketään kenen kanssa mennä tapahtumiin. Kaikilla muilla on kavereita paitsi minulla. Eikö yliopistovuosien pitänyt olla elämän parasta aikaa? Niin meille luvattiin.
Korkeakoulukulttuuria Suomessa pidetään hyvin yhteisöllisenä. Ensimmäinen viikko on täynnä tutustumisleikkejä, tapahtumia ja aktiviteettejä, sekä monilla kursseilla työskennellään ryhmissä ja keskustellaan. Tulet kuulemaan: ”Fuksiviikko on elämän parasta aikaa! Saat niin paljon samanhenkisiä kavereita!” Monet odottavat fuksiviikkoa sormet syyhyten ja menokengät jalassa. Entä jos orientaatioviikko onkin jollekin vaikeinta ja kurjinta aikaa, ja ensimmäinen viikko on vasta alkusoittoa koko viidestä vuodesta.
Kun opintopolkuun kilahtaa tieto uudesta opiskelupaikasta, moni miettii nopeasti uusia kavereita ja kokemuksia. Yhdelle opiskelupaikka tarkoittaa uutta mahdollisuutta ja uutta alkua. Toinen odottaa saavansa ensimmäisen ystävän ikinä – edes yhden ystävän, jolle puhua. Odotukset ovat vähintään yhtä korkealla kuin ala-asteen ensimmäisenä koulupäivänä. Kun odotukset uudesta mahdollisuudesta luoda ystäviä on asetettu korkealle, pudotus yksinäisyyteen on julma. Mitä jos yhtään samanhenkistä ystävää ei löydy? Mitä jos kaikki löytävät oman porukan, mutta en itse kuulu yhteenkään?
Joka neljäs opiskelija kokee haitallista yksinäisyyttä, ja yli puolet kaikista opiskelijoista tuntevat joskus olevansa yksinäisiä. Monet yksinäisyyttä kokevat luulevat olevansa yksin tunteittensa kanssa, mutta kohtalontovereita on paljon. Yksinäisyys voi tuntua puristuksen tunteena rinnassa. Se voi masentaa ja ahdistaa. Olo on arvoton ja näkymätön. Tunne siitä, ettei itsestä ole mihinkään vahvistuu päivä päivältä. Riski keskeyttää opiskelut kasvaa, kun opiskelumotivaatio laskee. Pitkittynyt yksinäisyys voi oireilla lukuisin eri tavoin.
Vaikka mikään ainejärjestö, hanke tai toiminta ei voi kenellekään antaa lahjapaketissa ystävää tai poistaa yksinäisyyttä korkeakouluista yhdessä yössä, monet tahot pyrkivät tukemaan yksinäisyyttä kokevia, tuomaan näitä ongelmakohtia tietoisuuteen ja tarjoamaan konkreettista apua. Yksinäisyys ei ole yksin sitä kokevan taakka, vaan me kaikki kannamme vastuuta siitä, että ketään ei jätetä yksin. Kun seuraavan kerran astut koulun ovista sisään, muista edellinen virke tarkasti.
Me kaikki haluamme tuntea olevamme jollekin toiselle tärkeitä. Haluamme kokea olevamme osa yhteisöä.
Älä jää yksin yksinäisyyden kanssa. Äläkä jätä ketään yksin.
Tukiopiskelija Riina
