Hevosvaras ja vikuroija Jumalan armosta

Teksti: Seppo Heikkinen

Yhä jatkuvat Tuomaan ihmeet Toulousessa…tämän tarinan päähenkilö kulkee tittelillä hostiarius, jonka olen kääntänyt kievarinpitäjäksi. Käytännössä kyseessä on voinut olla esim. luostarin vierastalon ylläpitäjä. Termi on sikäli kiperä, että se voi esiintyä myös mm. “portinvartijan” merkityksessä (oik. ostiarius < ostium, ‘ovi’; keskiajan latinassa h voidaan helposti joko ottaa tai jättää). Kontekstin perusteella kyseinen hostiarius, oli hänen tarkka toimensa mikä hyvänsä, on kuitenkin ilmeisesti toiminut myös panttilainaajana, minkä takia hän tässä tarinassa joutuu pahaan pulaan…

“Eikä vähäisempi osoitus pyhimyksen voimasta ollut se, mikä tapahtui eräälle kievarinpitäjälle samoina päivinä Tuomaan vaikutuksesta. Kun näet tälle kievarinpitäjälle oli ylhäinen Johannes de Pretis, Fumelin herra, luovuttanut rahalainaa vastaan pantiksi hevosen, jonka hinta oli arvion mukaan tuhat kultafrangia, kävi niin, että tuon samaisen hevosen kähvelsi tallistaan varas. Kun kievarinpitäjä näin ollen oli suuren menetyksensä johdosta joutunut ahdinkoon eikä hänellä ollut käteistä sen korvaamiseksi, hän kääntyi pyytämään apua pyhältä Tuomaalta. Tuolloin itse varas, joka ei voinut lähestyä kaupungin portteja, koska vartijat olivat esteenä Garonne-joen ylittävän Badaclumim sillan kohdalla, yritti kuitenkin kahlata hevosineen joen yli. Mutta sama voima, joka sai Bileamin, Beorin pojan aasin olemaan piittaamatta isäntänsä tahdosta, sai nyt tottelevaisen ja kesyn hevosen niskuroimaan pyhimyksen kunnian ylistämiseksi niin, että vaikka sen selässä istuva varas kuinka sitä yritti kannustaa, se ei antanut periksi edes tämän suistuessa valjaista ja satulasta. Ja voitokseen sai tuo kievarinpitäjä seuraavana päivänä takaisin kaipaamansa hevosen.”

Kuva: Livia Immonen