Tuomas Akvinolais -työpajojen raportti: ”Aluksi tuntui oudolta koko homma”

Teksti: Johanna Korhonen

Iästä ja koulutuksesta riippumatta ääni läpäisee ihmisen, tuntuu resonanssina kehossa, rentouttaa ja kiidättää ajatukset vaikkapa keskiaikaiseen luostariin.

Osana Näe, kuule, tunne, koe – moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen liturgioissa -hanketta toteutettiin noin 20 työpajaa, joissa Hilkka-Liisa Vuori esitteli ja opetti osallistujille eräitä näkökulmia Akvinolaisen liturgioiden lauluihin ja laulujen moodeihin. Osaan työpajoista kuului lauluosuuden lisäksi luento-osuus, joissa Marika Räsänen, Seppo Heikkinen ja Hilkka-Liisa Vuori kertoivat Tuomas Akvinolaisesta kulttuurihistorian, runouden ja musiikin näkökulmista.

Työpajojen tarkoitus oli viedä hankkeen sisältöä yleisölle ja vieläpä erityyppisille yleisöille: aikuisille ja nuorille, suomalaisille ja ulkomaalaisille, tutkimustyön ammattilaisille mutta yhtä lailla kenelle tahansa kiinnostuneelle. Työpajaan osallistuminen on mieleen jäävä kokemus, joka tässä tapauksessa onnistuttiin tarjoamaan yli kahdellesadalle yleisön edustajalle.

Laulutyöpajojen osalta hankkeeseen kuului palautteen kerääminen osallistujilta. Palautteen kokoamisesta ja kielellisestä analyysista vastasi Johanna Korhonen. Analyysin tulokset esitellään tässä artikkelissa.

workshop july 2016

Kuva työpajasta Leedsin keskiaikaisessa konferenssissa, Englannissa.

Vastaajista

Vastaukset koottiin 11 ryhmältä, joista seitsemän oli nuorten ja neljä aikuisten ryhmiä. Aikuisten ryhmistä kaksi liittyi keskiaikatutkimuksen tieteellisiin kokoontumisiin; työpaja oli Helsingissä pidetyn seminaarin ja toinen Leedsissä pidetyn konferenssin yhteydessä. Helsingin työpajassa oli suomalaisia ja ulkomaisia osallistujia, Leedsissä kaikki osallistujat olivat muita kuin suomalaisia. Kaksi muuta aikuisryhmää liittyivät Suomessa pidettyihin kursseihin tai konsertteihin.

Aikuisryhmien osallistujat olivat sikäli valikoituneita, että he olivat saapuneet työpajoihin oman kiinnostuksensa perusteella. Nuoret olivat yläkoulujen ja lukioiden oppilaita. Heille työpaja oli osa koulun määrittämää opetusta.

Vastaajina oli 52 aikuista ja 167 nuorta. Vastaukset saatiin lähes kaikilta työpajoihin osallistuneita. Vain harvassa ryhmässä oli jokunen, joka jätti tyhjän paperin tai ilmoitti, ettei osallistu palautteenantoon.

Kysymyksistä ja niiden muotoilusta

Jokaisen työpajan lauluosuuden päätteeksi osallistujilta pyydettiin palautteena vastaukset kahteen kysymykseen:

  1. Mitä ajattelin mielessäni?
  2. Mitä tunsin kehossani?

Tutkimuksen tekijöinä halusimme tietää, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia laulutyöpajaan osallistuminen osallistujissa herätti. Musiikki on lähtökohtaisesti ei-sanallista. Myös kehon tuntemusten kielellistäminen voi olla hankalaa, jos havainnoitsija ei ole siihen erityisesti tottunut. Jo se, että osallistuja joutuu havainnoimaan tiedostettuja ajatuksiaan ja kehonsa tuntemuksia niin, että kykenee myös muistamaan nämä itsestään tekemänsä havainnot ja kertomaan niistä, voi olla vaativaa. Kysymysten muotoilulla pyrittiin siihen, että kysymykset ovat jokaisen osallistujan ymmärrettävissä ja vastattavissa sillä tasolla ja tavalla, joka on vastaajalle ominainen.

Osallistujille kerrottiin kysymykset jo työpajan alkupuolella, jotta he osaisivat keskittyä havainnoimaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ja vastaamaan kysymyksiin tilaisuuden lopussa.

Kysymykset ovat muodoltaan ns. avoimia kysymyksiä, eli niihin ei voi vastata kyllä/ei, vaan vastaaminen edellyttää omaa tekstintuotantoa. Avoin kysymys houkuttelee vastaajaa ilmaisemaan jotain sellaista, mikä on hänelle merkityksellistä ja minkä hän onnistuu tilanteessa kielellistämään.

Avointen kysymysten arvo on siinä, että ne parhaimmillaan nostavat esiin teemoja, joita kysymyksen tekijä ei ole tullut ajatelleeksi eikä odota. Koska vastaukset voivat olla ”mitä tahansa”, avoimiin kysymyksiin saatujen vastausten analysointi määrällisin menetelmin ei ole ainakaan tämänsuuruisen aineiston osalta mielekästä, vaan työ edellyttää laadullista otetta.

Osallistujilta ei kysytty sitä, pitivätkö he kokemustaan myönteisenä vai kielteisenä. Tämä oli tietoinen valinta: moniulotteisen tilanteen pelkistäminen ”tykkään-en tykkää”-akselille jättää paljon arvokasta informaatiota huomiotta.

Monissa vastauksissa kuvastuu positiivinen tai negatiivinen kokemus, mutta monissa on myös sekä-että-piirteitä. Tämä osoittaa vastaajan kokeneen ja havainnoineen tilannetta laaja-alaisesti. Esimerkiksi yhdelle vastaajalle työpajan hengitysharjoitukset ja ”loppuhenkäys” olivat tuoneet mieleen puolison kuoleman, jota vastaaja oli surrut/suri, mutta työpajan kontekstissa vastaaja koki positiiviseksi sen, että asia nousi hänen mieleensä.

Analyysin menetelmästä

Olen käsitellyt palautteet kriittisen lingvistiikan piiriin kuuluvaa diskurssianalyysia soveltaen. Menetelmä on laadullinen: analyysissa kiinnitetään huomiota niihin teemoihin, joita vastaajat itse nostavat esiin. Tarkastelen sitä, mitä asioita vastaajat useimmin mainitsevat ja millaisin sanavalinnoin ja ilmauksin he kuvailevat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Käsittelen tarkemmin niitä teemoja, jotka esiintyivät monien vastaajien papereissa, mutta poimin mukaan myös yksittäiset mielenkiintoiset havainnot.

Vastausten mitat vaihtelivat parista sanasta kymmenen-viidentoista virkkeen mittaisiin teksteihin. Vastausaika oli rajattu enintään noin kymmeneen-kahteentoista minuuttiin, jotta vastaukset olisivat suhteellisen tiiviitä ja nostaisivat esiin vastaajan päällimmäiset mietteet.

Vaikka kysymyksiä oli kaksi, vastauksia ei ole mielekästä jaotella ensimmäisen ja toisen kysymyksen vastauksiin. Osa vastaajista noudatti kysymysten temaattista jakoa tiedostettuihin ajatuksiin ja kehollisiin tuntemuksiin täsmällisesti, osa ei vastauksissaan noudattanut jakoa tai vastasi kumpaankin kysymykseen sekaisin.

Vastaajat tuntuivat ymmärtäneen kysymykset hyvin, vaikka jako ”ajatukseen” ja ”tuntemukseen” on osin keinotekoinen; onhan jokainen tunnistettu ja kielellistetty havainto kehon tuntemuksesta luonnollisesti myös tietoinen ajatus.

 

Mitä osallistujat ajattelivat ja kokivat työpajoissa?

Vastauksien eniten esiin nousseet teemat olivat rauhallisuus ja rentoutuminen, värähtelyn kokemus, käsien liikkeet, kokemus tilasta, virkeyden ja väsymyksen tuntemukset, tilanteen ”outous”, keskiaikaa koskevat ajatukset, yhdessä laulaminen, ”ajatukseton tila” ja laulutaito. Näistä teemoista jokainen esiintyi niin suuressa osassa vastauksista, että näiden osalta voidaan puhua jaetuista kokemuksista.

  1. Rauhallisuus ja rentoutuminen

 Kaikkein yleisin vastauksissa esiin noussut teema oli rauhallisuuden kokemus ja sen aikaan saama rentoutuminen. Niiden vastakohta, levottomuus tai jännitys, mainittiin sanoina lähinnä siinä merkityksessä, että nämä poistuivat harjoitusten aikana. Muutama vastaaja kertoi jännittäneensä tilannetta, mutta sitten rauhoittuneensa ja rentoutuneensa. Vastaajat luonnehtivat kokemusta myös sanoilla onni, lämpö, ilo, lempeys, lepo ja levollisuus.

Työpajat eivät olleet luonteeltaan uskonnollisia tilaisuuksia, mutta koska asian sisältö liittyi uskontoon, kokemus heijastui joissakin vastauksissa, joissa vastaaja mainitsi pyhyyden kokemuksen tai kertoi ajatelleensa Jumalaa.

Turun linnan nunnakappelissa oli talvella pidetyn työpajan aikana kylmää, mikä näkyi vastauksissa. Osa nuorista ilmoitti kärsineensä kylmästä:

Siel oli niin kylmä että olin jäässä ja LEVOTON.

Mulla oli kylmä mutta se oli kivaa ja voisin tehdä uudestaan.

Rauhaa ja rentoutumista koskevat palautteet olivat tämäntyyppisiä:

Mieleni nautti ja rentoutui.

Laulaminen oli rentouttavaa ja meditatiivista.

Peace, relaxing, sleepiness.

Tunnelma oli rento ja rauhallinen.

Rauhallisuus, helppo hengittää.

Rentouttavaa ja hyvin kiehtovaa.

Tunsin kehossani suurta, ohutta rentoutta, rauhallisuutta kuin leijuisin avaruudessa ja katsoisin kaukana loistavaa aurinkoa, joka astronauttipukuni läpi voi kevyesti lämmittää, mutta näen silmilläni sen läsnäolon.

Harjoitus oli myös mielellisesti mukavan rauhoittava että propsit siitä.

  1. Värähtelyn kokemus

Työpajan harjoituksissa osallistujia ohjattiin tuntemaan äänen resonanssia eli värähtelyä kehossa. Hilkka-Liisa Vuori käytti puheessaan näitä sanoja, jotka sitten näkyivät myös hyvin monissa palautteissa. Muita resonanssista yleisesti käytettyjä sanoja olivat vastauksissa mm. värinä ja tärinä.

Palautteiden perusteella voi sanoa, että osallistujat kaikissa ryhmissä havahtuivat kehoresonanssin kokemiseen keskimäärin erittäin hyvin. Osa mielsi kokemuksen uudeksi ja kiinnostavaksi, osalle ilmiö oli vanhastaan tuttu. Nuorten ryhmissä värähtelyä pidettiin mm. ”hassuna”. Vain harvoissa papereissa vastattiin, ettei vastaaja ollut tuntenut värähtelyä tai muutenkaan ”mitään erityistä”.

Resonaation liike kehon eri alueilla.

Tunsin kehossani laulun resonanssin sekä ehkä vähän rentoutumista/väsymystä. En mitään sen kummallisempaa.

Äänen resonanssin osittain. Mutta olen väsynyt joten kehoni ei ole aktiivinen.

Kehossa tunsin resonanssia rinnassa.

Laulun aikana ääni värisi läpi kehon.

Äänen värinän ja kehon rentouden.

Tunsin kehon tärisevän.

Raikkautta kehossa.

Äänen värähtely kehossa ja varsinkin toisen kehossa oli yllättävän voimakas.

Tunsin resonanssia, että teen jotain fyysistä.

Tunsin resonointia kehossa. Se oli liikuttavaa ja myös hieman pelottavaa.

  1. Käsien liikkeet

Laulutyöpajoissa pyydettiin osallistujia seuraamaan käsillään äänen liikettä kehossa ja eläytymään käsillään myös ympärillä olevaan tilaan. Käsien liikuttelu osana laulua oli osallistujien mielipiteitä eniten jakava asia koko aineistossa. Osa koki sen miellyttäväksi ja asiaan kuuluvaksi, osa vierasti. Vierastajia oli vähemmän kuin niitä, jotka kokivat ”käsillä laulamisen” mielenkiintoiseksi tai hyväksi.

Käsiliikkeet tuottivat vaivaa joillekin osallistujille, jotka vastauksistaan päätellen kokivat, että ne pitää ”opetella” sen sijaan, että ne vain luontevasti tulisivat ”kunkin omalla käsialalla” käden seuratessa äänen kulkua kehossa.

Ajattelin vähän koska äänen tuottaminen, käsien liikkeet, ohjaajan kuunteleminen ja katsominen vei aluksi huomion.

Mukava kun käsi ja ääni toimivat yhdessä.

Käsi auttoi hahmottamaan musiikin.

Käsien liikuttaminen auttoi oppimisessa ja laulamisessa.

No ne käsijutut oli aika ärsyttäviä mutta laulaminen oli hassun hauskaa.

Itse olisin halunnut kääntyä enemmän itseeni joten käden liikuttaminen ei tuntunut hyvältä.

Ajattelin käsien liikettä ja kuvittelin suuren kirkkosalin edessäni.

Liikkeet paljon vaikeampia oppia kuin melodia.

Lähinnä ajattelin käsillä tehtäviä liikkeitä.

Olen aina pitänyt vaikeana ja ärsyttävänä käsieleiden mukaan laulamista ja sitä ajattelin nytkin. Jostain syystä en hahmota yhtään käden korkeuden ja äänen korkeuden yhteyttä.

The effort to follow instructions tended to overrule my listening to the body. 

  1. Kokemus tilasta

Työpajoja järjestettiin erilaisissa tiloissa Turun linnan Nunnakappelista seurakuntasaleihin ja muihin vähemmän akustisiin tiloihin asti. Työpajan ohjaaja Vuori puhui tilan ulottuvuuksista riippumatta siitä, millaisessa tilassa oltiin, mutta mainitsi toki tämänkaltaisen laulun soivan parhaiten keskiaikaisissa kivikirkoissa tai vastaavissa tiloissa. Osallistujia opastettiin havainnoimaan äänen etenemistä ja sointia tilassa. Useat vastaajat kertoivat siirtyneensä ajatuksissaan johonkin toiseen tilaan.

Työpajan loppupuolella ohjaaja pyysi osallistujia makaamaan lattialle, kasvot lattiaan päin. Tästä oli sekä myönteisiä että kielteisiä kommentteja.

Ajattelin, että lattia oli likainen.

Keho nautti kirkon lattiasta.

Saan tuntea kirkon soivan minun äänestäni.

My body was longing for a medieval church, also the body is grateful.

Tämän olisi voinut järjestää yhdessä tämän alueen monista keskiaikaisista kirkoista!  Tila olisi soinut vielä vahvemmin.

En ollut kirkossa vaan jossain omassa maailmassa.

I liked the contact to the floor.

I felt the echo of the room especially when lying down.

Minusta tuntui kuin olisin ollut jossain muualla.

  1. Väsymyksen ja virkeyden tuntemukset

Vastauksista käy ilmi, että työpajan aikana moni vastaaja tunnisti itsessään joko väsymyksen tai virkeyden kokemuksia. Jotkut tunsivat molempia.

Esimerkiksi selkä ja niska vähän aukesivat.

Tuli väsynyt olo. Ajattelin ruokaa.

Tunsin lattiaa ja väsymys.

Tunsin väsymystä kehossa.

Tuli ehkä vähän väsyneeksi kun piti silmiä kiinni.

Rentouduin ja virkistyin kyllä, samalla tosin oli hämmentynyt olo.

TOISAALTA olin virkeä, toisaalta väsynyt.

Väsymystä, rauhoittavaa tunnetta. Vatsan kurnimisen. En syöny aamupalaa.

Ajatukseni vaihtelivat ilosta hämmennykseen ja väsymykseen.

  1. Tilanteen ”outous”

Laulutyöpajaan osallistuminen ei useimmille osallistujille ollut mitenkään tuttu tilanne. Se oli uusi käytännössä kaikille nuorille ja myös osalle aikuisista. Aikuisissa oli mukana sekä tämäntyyppistä laulua aiemmin harrastaneita että asiaa teoreettisesti tuntevia, joilla ei ollut asiasta käytännön kokemusta.

Ylivoimaisesti yleisin adjektiivi, jolla etenkin nuoret kuvailivat tilannetta, oli ”hassu”. Myös ”outo” toistui usein. Konteksteista päättelen, että näiden sanojen merkitykset käyttäjilleen eivät tässä sisältäneet kuitenkaan negatiivisia mielleyhtymiä. Enemmän niillä pyrittiin kuvaamaan tilanteen erikoisuutta tai ennenkokemattomuutta. Aikuisvastaajat käyttivät vastaavista tilanteista enemmän sanoja ”hämmentävä/hämmentynyt”, ”yllättävä” tai ”mielenkiintoinen”.

Jotkut aikuisvastaajat pitivät outona laulujen sanojen kuvastamaa pyhimyskulttia.

Erikorkuisten äänten vaikutus eri kohdissa kehoa yllätys, hyvin miellyttävä tuntemus.

Mietin että tekstit olivat hyvin outoja ja erikoisia nykyihmiselle ja perusluterilaiselle etenkin.

Pyhimyskultti tuntuu oudolta, siis sanat.

Tunnelma oli melko harras, ”onpas outoa”.

Aivot pistivät aluksi hanttiin, ego sanoi että tässä ei ole järkeä.

Ajattelin ensin että tämä on vähän outoa mutta kun sain ajatuksesta kiinni, innostuin ehkä vähän enemmän ja laulukin alkoi sujua.

Tunsin aivoissani hassuja hetkiä.

Ajattelin, että näytän tyhmältä, mutta se unohtui pian.

Tuntui hassulta.

Aluksi tuntui oudolta koko homma. Mutta tavallaan mielenkiintoista kuitenkin.

Aluksi tilanne vaikutti hieman hassulta, mutta loppujen lopuksi tämä oli mielenkiintoinen kokemus.

Tunsin mystisiä tunteita.

Tyhmää sillä aikuiset makasivat lattialla (nuori vastaaja)

Mietin että onko tuo nainen ihan ok.

Tuntui: sekavalta.

Jess. Ihan mukavaa, tuntui jännältä.

Ajattelin että se oli outoa mutta hienoa.

Jotenki höpsöä mutta kiva oli kokeilla.

Laulu oli aika mystinen ja että tämä on toinen maailman mikä ei ole millään tavalla sidonnainen meidän maailmaamme.

  1. Keskiaikaa ja maisemaa koskevat ajatukset 

Työpajassa sijoitettiin tehtävät harjoituksen keskiaikaan, ja sana esiintyi ohjaajan puheessa usein. Tämä näkyi myös vastauksissa: moni oli tiedollisen tason ajatuksikseen nimennyt nimenomaan keskiajan ajattelemisen ja pohtimisen. Keskiaika-ajatus saattoi liittyä rakennukseen, mutta myös maisemaan. Joidenkin maisema-ajatuksissa ei ollut mukana ajoitusta.

 Ajatus oli luostarissa jossain lämpimässä, toisaalta hyvin tässä hetkessä.

Keskiaikaisen tavallisen kansan elämää.

Ajattelin keskiaikaa, ja ystävääni joka kääntyi katoliseksi ja harkitsee katoliseksi papiksi ryhtymistä.

Laakeita sumuisia niittyjä ja harmaita kirirakennuksia – tämä oli paras kohta koko jutussa

Metsä, tyyni vedenpinta, kuolema

Mielikuvina minulle tuli mieleen ranta tai metsäaukio.

Sininen.

Ajatuksissani tunsin olevani luostarissa tai jollakin itämaisella matkalla.

Mietin Notre Damea ja luostareita ja saaristolaiskyliä.

Ajatukseni ajelehtivat kokemassani Roomassa. Miljööksi muotoutui Rooman Santa Maria in Trastevere. Kirkko joka kauneudellaan ja akustiikallaan sokaisi kaikki aistit.

Mieleen tuli että keskiajan ihmiset ei välttämättä ole ymmärtäneet laulujen sanoja. – – Ajattelin myös että jumalanpalvelus on varmaan ollut mystinen ja taianomainen kokemus sen ajan ihmiselle.

Tuli sellainen tunnelma, että oli keskiaikaisessa kuorossa, kun laittoi silmät kiinni ja lauloi mukana. Tuli mystinen tunnelma.

Ajattelin että keskiaikainen laulu oli kaunista.

Se oli kaunista ja kun suljin silmät, pystyin kuvittelemaan keskiaikaisen kuoron laulamassa.

Tuntui roomalaiselta.

Nunnia, luostareita.

Hobitti-elokuvassa on samanlaista musiikkia.

  1. Yhdessä laulaminen

Moni vastaaja nosti esiin yhdessä laulamisen positiivisena kokemuksena. Yhdessäkään vastauksessa ei ollut mitään kielteistä mainintaa siitä, että laulettiin yhdessä.

Yhteisöllisyyttä joka tuntuu laulaessa koko kehossa.

Yhdessä tekeminen tuntui hyvältä.

How nice it is to feel other people singing with you!

Yhdessä tekemisen harmoniaa.

Tunsin yhteyttä kehooni ja muihin ihmisiin. 

  1. ”Ajatukseton tila”

Työpajojen osallistujia kehotettiin toisaalta tunnistamaan ajatuksiaan ja havaintojaan, toisaalta keskittymään hetkeen ja tilanteeseen ja antamalla rentoudelle ja ”ajatuksettomuudelle” tilaa. Ajatuksia kysyttäessä varsin moni nostikin esiin sen, että ”ajatukseton tila” oli luonnistunut, joten maininnan arvoisia tietoisia ajatuksia ei ollut.

Yritin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, asiaa oli paljon.

Ajattelin uloshengitystä.

Halusin tyhjentää mielen kiireisen päivän ajatuksista. Se onnistuikin.

I thought of nothing.

Nothing at times.

Not too much.

En ajatellut mitään.

  1. Laulaminen

Laulutyöpajoihin ei edellytetty osallistujista minkäänlaista kokemusta tai laulutaitoa. Osa vastaajista oli laulanut työkseen tai harrastuksekseen, mikä tuli ilmi vastauksista. Jotkut vastaajat olivat tunteneet epävarmuutta siitä, voivatko osallistua, koska kokivat laulutaitonsa vaatimattomaksi tai puutteelliseksi. Tämän esiin ottaneet ihmiset antoivat myönteistä palautetta siitä, että olivat osallistuneet ja kokeneet onnistuvansa.

Yritin kontrolloida ääntäni ja kaikkea minussa, sitten annoin mennä ja se oli hyvä. Kiitos lempeän laulamisen idean opettamisesta!

En osaa laulaa. Kuinka suuri osa munkeista ja nunnista osasi lukea nuotteja, kuinka suuri osa oppi korvakuulolta? Mitä tehtiin munkille tai nunnalle joka ei koskaan oppinut laulamaan? Benedictuksen sääntö taitaa kyllä määrätä, että lauluun osallistutaan kykyjen mukaan.

 

Havaintoja vastaajaryhmien yhtäläisyyksistä ja eroista

Vastauksia analysoidessani kiinnitin huomiota siihen, onko aineistoista havaittavissa merkittäviä eroja nuorten ja aikuisten sekä alan tutkijoiden ja muiden osallistujien välillä. Ymmärrettäviä eroja esiintyi jonkin verran. Aikuiset kirjoittivat keskimäärin pidempiä vastauksia kuin nuoret. Nuoret ottivat oman väsymyksensä ja myös turhautumisen tunteensa esiin aikuisia reipassanaisemmin. Tutkijat saattoivat vastauksissaan viitata omaan muuhun tietämykseensä tai esim. kiittää teoreettisen osaamisen soveltamisesta käytäntöön työpajassa.

Erojen sijaan merkittävämpänä havaintoja pidän kuitenkin sitä, että perustuntemukset olivat kaikilla ryhmillä samat. Työpajoissa toteutettu laulu koettiin samalla tavalla rentouttavaksi ja rauhoittavaksi. Äänen resonanssi eli värähtely koettiin kaikissa ryhmissä hyvin samantapaisesti ja kuvailtiin samoilla sanoilla ja ilmaisuilla.

Tilahavainnoissaan nuoret olivat aikuisia kriittisempiä sen suhteen, että harjoitus edellytti lattialla makaamista, tai sitten aikuiset eivät tuoneet mahdollista kritiikkiään eriin. Yhteisöllisen laulamisen ottivat esille vain aikuisvastaajat. ”Ajatuksetonta tilaa” kokivat kaikki ryhmät samansuuntaisesti.

Kokemusmaailmojen erot näkyivät ehkä siinä, että nuorten mielikuvissa nousivat esiin elokuviin liittyvät kuvat ja ajatukset muutamassa vastauksessa.

Johtopäätöksiä

 Työpajojen tarkoituksena oli sekä jakaa että koota tietoa. Ajattelimme, että työpaja on mielenkiintoinen tapa esitellä keskiaikaa ja sitä koskevaa tutkimusta yleisölle. Vastauksista päätellen tiedon jakaminen kokemusperäisenä, osallistujien omiin aistihavaintoihin nojaavana toimintana oli onnistunutta. Uusi tieto niveltyi osaksi kunkin vastaanottajan omaa kokemusmaailmaa.

Tunnistamisen ja onnistumisen kokemus näkyi vastauksissa paljon useammin kuin päinvastainen tilanne; hyvin vähän oli vastauksia, jotka olisivat kuvastaneet osallistujan jäämistä jollain tapaa ulkopuolella.

Tiedon kokoaminen toteutettiin palautteiden muodossa. Menetelmää ja sen tuloksia voidaan pitää onnistuneina. Osallistujien vastaukset vahvistivat tutkimusryhmän käsitystä siitä, että viesti oli mennyt perille.

Vastausten sisältö oli osin odotettu; rauhoittavuus, rentouttavuus ja värähtelyn kokeminen olivat niitä tavoitteita, joita olimme työlle itsekin asettaneet. Samalla oli mielenkiintoista saada tietää niistä odotushorisonttimme ylittävistä ajatuksista, joita itse kullakin osallistujalla oli. Esimerkiksi se, miten jotkut vastaajat kuvailivat tajunnassaan näkyneitä maisemia tai yhdessä laulamisen kokemusta oli tietoa, jota emme olisi voineet saada millään muulla tavalla.

Kommentti ohjaajan näkökulmasta /Vuori Hilkka-Liisa

Lähtökohtana laulutyöpajassa oli yksittäisillä vokaaleilla tuotetut äänet: perusääni, sen kvintti, alakvartti ja sekunti. Äänen tuottoa seurasi kehon resononoinnin havainnointi. Tämä tapahtui käsillä omaa kehoa kuunnellen. Kehotilan kuuntelusta siirryttiin tilan kuunteluun ja sen seinien, katon ja lattian kokemiseen ja lopulta toteuttamaan lauluja. Työpajassa ensisijaista ei ole se, pystyykö laulamaan ns. oikein tiettyjä ääniä vaan halu kuunnella ja etsiä kehon ja tilan resonaatiota sekä uskaltautua yrittämään korkeampien ja matalampien äänien tuottamista. Teknisesti äänen tuotto on lähellä puheääntä – kaikki laulavat hiljaa, mutta pyrkien tekemään sen vapaasti kurkkuaan ahdistamatta. Näin voidaan saavuttaa keho- ja tilatietoinen hymisevä äänimeri, joka voi osaltaan auttaa johdattelemaan laulajaa mietiskelevän musiikin, keskiajan luostarien laulujen tunnelmaan. Työpajan lauluiksi valitsin tunnelmiltaan eli moodeiltaan toisistaan eroavat keskiaikaiset sävelmät. Keholliset harjoitukset ovat osa meditatiivisen laulamisen pedagogiikkaani.

Ryhmät olivat yllättävän homogeenisia riippumatta iästä, koulutuksesta tai kulttuurista. Muuttujista tekijöistä merkittävin oli tila. Kaikuisa tila vahvisti musiikin arkaaista kokemusta. Laulut, jotka on luotu soimaan keskaikaisissa holveissa, tekivät vahvimman vaikutuksen rikkaasti soivissa kirkoissa ja kappeleissa.

Toinen huomio liittyy heittäytymisen rohkeuteen. Kehon pienet liikkeet pään, niskan ja rintakehän avaamisena ja toisaalta suuret liikkeet kuten makaaminen lattialla kasvot alaspäin ja sen jälkeen kurotus seisovana kohti holveja saivat aikaan yhtä lailla kokemusta tilasta. Osallistujista välittyvä sanaton palaute näkyi oivalluksen ilmeinä ja puhuttu palaute kertoi, kuinka pieni liike saattoikin olla yllättävän voimakas avaamaan sisäistä kokemusta ja suuri liike auttoi kuulemaan tilaa.

Vaikeimpana asiana osallistujat kokivat käsillä kuuntelemisen. Käsillä kuunneltiin kehon resonaatiota, niillä kurotettiin kuuntelemaan tilaa ja lisäksi niiden avulla opeteltiin sävelmän kulkua piirtämällä keskiajan kirkkolaulun neumeja ilmaan. Toisaalta, moninainen heittäytyminen tekemiseen sai aikaan ilmiön, jota pedagogina tavoittelin. Osallistujat lauloivat lauluja huomaamattaan, koska kaiken keskittymisen keskellä oikean melodian löytyminen ei ollutkaan oudoin asia.  Jokainen sävelmä ja keskiaikainen moodi etsittiin kehon ja liikkeen kautta. Olennaista ei ollut ikä eikä koulutus vaan uteliaisuus hetken läsnäolossa. Äänen ja kehon liikkeen lisäksi käytössämme oli vaihdellen myös tuoksuja ja makuja, kirkkotilojen kuvat ja veistokset sekä luentoihin liittyvä kuvamateriaali.

Abstract

Workhops on The Medieval Offices of Saint Thomas Aquinas were part of a larger scientifical and artistic research performed by Hilkka-Liisa Vuori, Johanna Korhonen, Marika Räsänen and Seppo Heikkinen with the support of Kone foundation. The focus on the workshops was in sensorial experience, body resonance and modes of the chants. Albeit the groups attending the workshops were very diverse, the results were very similar regardless of the age, education and the structure of a group.

Key words: liturgy, Thomas Aquinas, resonance, body, sensory experience, Gregorian chants, modes.

Avainsanat: litrugia, Tuomas Akvinolainen, resonanssi, kehollisuus, aistillinen kokeminen, Gregoriaaniset laulut, moodit.

Johanna Korhonen is a journalist and a singer. DMus Hilkka-Liisa Vuori is a singer, a teacher and a researcher in medieval music. Together they form a duo Vox Silentii. The CD on Thomas Aquinas chants is duo’s 12th recording.

Projektista:

Oheinen Johanna Korhosen kirjoittama artikkeli on raportti työpajoista, jotka liittyivät Koneen säätiön tuella toteutettamaamme monitieteelliseen ja taiteelliseen tutkimukseen Turun yliopiston puitteissa vuosina 2015–2019. Hankkeen Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa tutkijat ovat olleet kulttuurihistorioitsija, FT Marika Räsänen, latinisti, FT Seppo Heikkinen, toimittaja, laulaja, Johanna Korhonen, FT Antti Lampinen ja pedagogi, MuT Hilkka-Liisa Vuori.

Ryhmämme työskentelymuotoina ovat olleet luennot, konsertit ja työpajat. Tieteellisen tutkimuksen tulos on julkaistu Sibelius-Akatemian DocMus-kirjasarjassa kesäkuussa 2019 Vuoren, Räsäsen ja Heikkisen kirjoittamana kirjana The Medieval Offices of Saint Thomas Aquinas. Aiheesta on luettavissa myös pienempiä artikkeleita suomeksi ja englanniksi. 

Taiteellinen yhteistyö on ulottunut dominikaaneihin, josta tuloksena on CD-levy Felix Thomas, lumen mundi. Medieval chants for the feasts of Thomas Aquinas. Levyn laulajina ovat veli Marie-Augustin O.P.  ja Vox Silentii (Vox Silentii 2016).

Tutkimusvuosina pidimme noin 20 laulutyöpajaa.