Tuomas ja turvonnut nainen

Teksti: Seppo Heikkinen

Tuomas Akvinolainen tunnettiin yleisesti pään, kaulan ja hartiaseudun vaivojen lievittäjänä. Mahdollisesti taustalla on jonkinlainen assosiaatio hänen hengenlahjoihinsa: on ymmärrettävää olettaa, että suuri oppinut auttaisi juuri pään seudun sairauksissa. Voipa asiaan olla osuutta myös Tuomaan fysiognomialla: hänen kerrotaan olleen grossus, crassus et calvus, ’roteva, lihava ja kalju’, ja erityisesti mainitaan hänen päänsä olleen poikkeuksellisen suuri; näitä piirteitä ei hänen muotokuvissaankaan pyritty mitenkään peittelemään.

Tässä on kaksi Toulousessa tapahtunutta parantumisihmettä, joissa Tuomas pelastaa hänen puoleensa kääntyneitä pään seudun sairauksista. Ensimmäisessä mainitaan nainen, jota vaivaavat ’maksakivut’ ja niiden hellitettyä hänen kasvonsa turpoavat. Jälkimmäisessä kerrotaan pikkupojasta, jolla lienee ollut huulihalkio, vaikkakin kuvaus on melko lennokas. Kosmeettisia haittoja ei tuohon aikaan kuvattu mitenkään kierrellen: molempia potilaita luonnehditaan ’hirviömäisen’ näköisiksi. Erikoista on myös se, että maksasta ei käytetä normaalia latinan sanaa iecur vaan kreikkalaista lainaa hepar (tässä tosin ilman h:ta). Ilmeisesti termillä on pyritty antamaan ihmekertomukselle jonkinlaista lääketieteellistä uskottavuutta.

”Samoina päivinä eräs Johanna samassa Toulousen kaupungissa oli kärsinyt maksakivuista yhdentoista kuukauden ajan, niin että välistä ja usein häntä vaivasivat ahdistus ja hengitysvaikeudet. Kokeiltuaan ensin lääkintäkeinoja hän lopulta kutsui apuun Pyhää Tuomasta ja uhrilupauksen tehtyään sai osakseen terveyden. Kuitenkin ihmettä seuraavana päivänä hänen kasvonsa näyttivät hirviömäisen turvonneilta. Niinpä hän jälleen kokemansa armon johdosta turvautui jälleen Pyhän Tuomaan apuun ja vapautui sairaudesta hänen ansiostaan.”

”Raymundalla, Grimandus de Laysonon vaimolla Sanctus Saturninuksen seurakunnassa Toulousessa oli pieni poika, jonka ylähuuli oli siten kasvanut yhteen hänen nenänsä kanssa, että häntä oli kauhea katsoa ja pojan ulkomuodossa näyttäytyi kammottava hirviömäisyys; häntä pidettiin parantumattomana ja uskottiin hänen kasvoissaan ja ulkoasussaan aina säilyvän jotain epämuodostunutta. Äiti lopulta kutsui avukseen Pyhää Tuomasta ja sai häneltä välittömästi täydellisen avun pojalleen.”

Artikkelin kuvat: Marika Räsänen