Vielä kerran Tuomas!

Haaveeni julkaista Tuomas Akvinolaisen (k. 1274) reliikkien siirroista kertovia latinankielisiä tekstejä toteutuu! Suomen Kulttuurirahasto myönsi tutkimushakkeelle Tuomas Akvinolaisen reliikkien tekstit (TArt) hankeapurahan. Apurahoja juhlistetaan huomenna SKR:n vuosijuhlassa (27.2.2019).

Osa tutkimuksemme teksteistä on aikaisemmin julkaisemattomia 1300- ja 1400-lukujen vaihteesta säilyneitä käsikirjoituksia, osa on julkaistu 1600-luvulla. Myös vanhat editiot kaipaavat päivittämistä.

Tutkimuksemme lähteistä suurin osa on syntynyt Ranskan Toulousessa ylistämään kaupungin ja sen yliopiston uutta suojeluspyhimystä: Tuomas Akvinolaista. Tuomaan pyhä ruumis siirrettiin Etelä-Italiasta, Fondista (ruumiin luita) ja Privernosta (pääkallo) Ranskaan, Toulouseen, minne ne saapuivat tammikuussa 1369. Tällaiset siirrot olivat keskiaikaisessa kulttuurissa tavallisia. Pyhäinjäänteiden arvo oli niiden sisältämässä yliluonnollisessa voimassa, siinä, että Jumalan uskottiin toimivat reliikkien kautta.

Kun Tuomaan reliikit oli sijoitettu Toulousen dominikaanikirkkoon, paikkaan, jonne paavi Urbanus V (paavina 1362–1370) oli määrännyt ne siirrettäviksi, uudella hautapaikalla alkoi tapahtua silminnäkijäraporttien mukaan erilaisia parantamisihmeitä.

Yliopiston lukuvuoden aloitusjuhlallisuudet ja muita akateemisia riittejä ryhdyttiin järjestämään haudalla. Samoin haudasta huolehtimiseen perustettiin kaupunkilaisista muodostunut maallikkoyhteisö, eräänlainen kilta. Varainkeruuseen uuden reliikkialttarin tekemiseksi osallistuivat dominikaanit yli maakuntarajojen.

Toulousen lisäksi Tuomaan arvokkaita reliikkejä lahjoitettiin 1300-luvun lopulta 1400-luvun alkuun mm. Ranskan ja Aragonian kuninkaille sekä Montpellierin ja Napolin dominikaaneille.

Reliikkikultin tiedetään teksteinä ja lauluina (liturgiset nuottikäsikirjoitukset) levinneen koko Eurooppaan; keskeisimmät tekstit saivat ranskan, italian ja saksankieliset käännökset 1300-luvun lopun ja 1400-luvun aikana. Huomattavaa on, että kulttiin liittynyt tekstuaalinen kertomatraditio on harvinaisen värikäs. Sen silmiin pistävimpiä kohtia ovat syytökset ruumiin keittämisestä ja reliikkien varastamisesta. Jälkimmäiseen tapaukseen liittyen on käsikirjoituksiin taltioitu pitkiä paavi Urbanus V:n ja tuolloisen dominikaanisääntökunnan johtajan Elias Toulouselaisen välisiä vuoropuheluja.

Haluamme projektillamme tuoda myöhäiskeskiaikaisessa kulttuurissa tuotettuja tekstejä helpommin saavutettavaksi ja sitä tietä menneisyyden kulttuuria tutummaksi. Tuomaan reliikkikultti levisi ilmiömäisesti aikana, joka tutkimuksessa yleensä leimataan reliikkikulttien osalta nuukahtaneeksi, itseään toistavaksi ja uusiutumiskyvyttömäksi. Tuomaan reliikkikultin tarkastelu pöllyttää käsityksiämme myöhäiskeskiaikaisten reliikkien arvosta ja Tuomaan jälkimaineen puhtaasta teologis-filosofisesta luonteesta.

Projektissa toimivat dosentit Marika Räsänen (hankkeen johtaja, TY, kulttuurihistoria) ja Seppo Heikkinen (HY, klassilliset kielet) sekä professori Constant Mews (Monash, Melbourne)