Suomen allergiakasveja

Pähkinäpensasta (Corylus avellana) esiintyy Lounais-Suomessa paikoitellen runsaana. Se kukkii varhaiskeväällä samaan aikaan lepän kanssa, yleensä jo maaliskuussa tai aiemminkin. Pähkinäpensaan siitepöly sekä hedelmät eli hasselpähkinät voivat aiheuttaa oireita niille allergikoille, jotka yleensä saavat oireita myös koivun siitepölyaikana.

Rannoilla ja kosteikoissa kasvava tervaleppä (Alnus glutinosa) ja kuivempien kasvupaikkojen harmaaleppä (Alnus incana) aloittavat kukintansa Etelä-Suomen lämpimimmillä kasvupaikoilla usein maaliskuussa, maan ollessa vielä jäässä. Lepän siitepöly on ristiinreagoivaa koivun kanssa, ja siksi jotkut koivuallergikot voivat saada oireita jo lepän siitepölyaikana.

Koivu on Suomen yleisimpiä lehtipuita ja myös yleisimpiä siitepölyallergiaoireiden aiheuttajia. Oireita aiheuttavat niin rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) kuin vaivaiskoivu (Betula nana). Koivun siitepölyaika alkaa Etelä-Suomessa tavallisesti huhtikuun viimeisellä viikolla, Utsjoella kesäkuun alussa.

Pihapuuna kasvavaa koivua ei kannata kaataa allergiaoireiden helpottamiseksi, sillä sen siitepölyä on kukinta-aikaan keväällä kaikkialla. Koivun siitepöly voi kulkeutua ilmakehän yläkerroksissa tuhansia kilometrejä.

Vaatteiden tai lemmikkieläinten mukana sisätiloihin kulkeutuneen koivun siitepölyn allergeenit voivat säilyttää allergeenisuutensa jopa 12 kuukauden ajan, mutta oireita voi ehkäistä nihkeäpyyhinnällä sekä välttämällä siitepölyaikana asunnon tuulettamista ja pyykin kuivausta ulkona.

Heinät (Poaceae) ovat yleisimpiä allergiakasvejamme. Heinälajeja on paljon, ja ne kukkivat hiukan eri aikoihin pitkin kesää. Heinien siitepölykausi alkaakin eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun lopulla, kestäen elokuulle. Huippukausi on tavallisesti heinäkuussa. Pohjois-Lapissa ja ulkosaaristossa heinien siitepölymäärät eivät yleensä nouse korkeiksi. Yleisimmät allergiaa aiheuttavat heinälajimme ovat nurmitähkiö eli timotei (Phleum pratense) sekä nurmipuntarpää eli alopekuuri (Alopecurus pratensis).

Pujo (Artemisia vulgaris) on mykerökukkaisiin kuuluva rikkakasvi. Se on yleinen kasvi suuressa osassa Suomea aina Etelä-Lappiin asti. Pujon siitepöly ei kulkeudu kauas kasvupaikoilta, joten allergiaoireita voi helpottaa kitkemällä tai niittämällä pujoa asuntojen, koulujen, päiväkotien ja vastaavien lähettyviltä. Pujon voi kitkeä alkukesällä juurineen tai niittää kasvustot ennen kukintaa, mutta myös kasvineste on allergisoivaa, joten siltä kannattaa suojautua esimerkiksi kumihansikkain.

Elo-syyskuussa Suomeen voi tulla kaukokulkeumana tuoksukin siitepölyä. Erityisesti pujoallergikot voivat saada sen siitepölystä allergiaoireita. Euroopassa kasvaa useita tuoksukkilajeja, mutta yleisin ja hankalin allergialaji on marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia). Marunatuoksukki on yksivuotinen ja ruohovartinen asterikasvi, joka muistuttaa ulkonäöltään hieman pujoa.

Suomessa tuoksukki ei kasva vakiintuneena, mutta sitä tavataan vuosittain muutamia tai muutamia kymmeniä yksilöitä, sillä sen siemeniä tulee maahan pääasiassa lintujen talviruokinnassa käytettävien siemenseosten mukana.

Marunatuoksukista löydät lisää tietoa sivultamme Tuoksukki.

Pajujen (Salix) siitepöly ei leviä tuulen mukana kovin herkästi, mutta se voi aiheuttaa siitepölyallergian oireita lepälle ja koivulle herkistyneille. Pajut ovat maassamme hyvin yleisiä pensasmaisia tai puumaisia kosteikko- ja piennarkasveja, jotka aloittavat kukintansa yhtä aikaa lepän kanssa maalis-huhtikuussa.

Pajut ovat siitä erikoisia, että ne hyödyntävät sekä tuulta että hyönteisiä pölytyksessään. Pajujen kukinnot ovat elintärkeä ravinnonlähde varhaiskeväällä herääville kimalaisille ja muille mesipistiäisille. Sen vuoksi niillä on välillisesti erittäin suuri merkitys mustikan, hedelmäpuiden ja marjapensaiden pölytyksen onnistumisen kannalta.

Pääsiäisen aikaan maljakkoihin kerättävät pajunoksat valkoisine pajunkissoineen eivät vielä vapauta siitepölyä, vaan pölytyksen ajankohdan huomaa siitä, että pajunkissat kasvavat ja niihin muodostuu keltaisia heteitä. Pajulajeja on paljon, ja viimeiset pajut kukkivat kesäkuun alussa.

Etelä- ja Lounais-Suomessa kasvaa luonnonvaraisina ja puistopuina tuulipölytteisiä jaloja lehtipuita, joiden siitepöly voi aiheuttaa joillekin allergiaoireita. Näitä ovat tammi (Quercus robur), vaahtera (Acer), saarni (Fraxinus excelsior) ja jalava (Ulmus glabra). Muualla Suomessa jaloja lehtipuita kasvaa vain puistopuina.