Tietoa tuoksukista
Tuoksukit (Ambrosia) on alunperin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kasvisuku. Sukuun kuuluu useita lajeja, joista erityisesti marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia) on levinnyt ihmisen mukana ympäri maailmaa. Suomessa marunatuoksukkia tavataan vuosittain muutamia tai muutamia kymmeniä yksilöitä, mutta se ei vielä pysty lisääntymään meillä lyhyiden kesien takia. Ilmastonmuutoksen myötä kesien ja syksyjen lämmetessä on kuitenkin mahdollista, että marunatuoksukin siemenet ehtivät kypsyä meilläkin, jolloin se voi vakiintua myös meidän lajistoomme. Myös mahdollinen sopeutuminen voi auttaa lajia lisääntymään näillä leveysasteilla.
Marunatuoksukin siitepöly on vahvasti allergisoivaa. Sitä voi syyskesäisin tulla Suomeen kaukokulkeumana etelämpää Euroopasta, ja erityisesti pujoallergikot voivat saada siitä oireita. Siitepölytiedotus tiedottaa kaukokulkeumista Norkko-sivustolla.
Miksi tuoksukki on haitallinen?
Tuoksukin siitepöly on voimakkaasti allergisoivaa. Erityisesti pujoallergikot voivat saada oireita tuoksukin siitepölystä.
Marunatuoksukki
Tieteellinen nimi: Ambrosia artemisiifolia
Heimo: Asterikasvit – Asteraceae (Mykerökukkaiskasvit – Compositae)
Yksivuotinen ruohokasvi.
Korkeus: 10–150 (– 250) cm. Yleensä kookas, pysty, voimakkaasti haarova. Varsi vihreä, joskus punertava, selvästi karvainen. Kookkaiden yksilöiden varsi tyvestä puutunut.
Lehdet: Varren alaosassa vastakkain, yläosassa kierteisesti. Heleän vihreitä. Lehtilapa ohut, 1–2 kertaa pariliuskainen. Liuskat kapeita, tavallisesti otakärkisiä.
Kukka: Hede- ja emikukat erillisiä. Hedekukat muodostavat 10–15 kukan mykeröitä. Mykeröt ovat pieniä, vihreitä, nuokkuvia ja puolipallomaisia. Niitä on runsaasti ja ne sijaitsevat varsien päässä pitkinä terttuina. Emimykeröt ovat yksikukkaisia, ja ne sijaitsevat pieninä ryhminä ylimmissä lehtihangoissa hedemykeröstöjen alapuolella.
Hedelmä: 2–3 mm pituinen soikeahko pähkylä, jonka toisessa päässä muutama lyhyt piikki.
Kasvupaikka: Pihat, tienpientareet, joutomaat, pellonreunat, puutarhajätteen kaatopaikat. Viihtyy häirityillä kasvupaikoilla. Tavataan usein linnunruokintapaikkojen lähellä.
Kukinta-aika: (Elo–)syys–lokakuu.
Tuoksukki maailmalla
Tuoksukit ovat alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Marunatuoksukin siemeniä alkoi kulkeutua viljalastien mukana Amerikasta Eurooppaan jo 1800-luvulla, mutta laji alkoi levitä täällä voimakkaasti vasta 1900-luvun alkupuolella. Sen siemeniä saapui yhä uusien viljalastien seassa aina uudestaan. Leviäminen vaikuttaa kiihtyneen 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alkuvuosikymmeninä.
Marunatuoksukki on siis vieraslaji – sellainen eliölaji, joka on levinnyt ihmisen toiminnan avulla omalta elinalueeltaan toiselle alueelle, minne se ilman apua ei olisi päässyt. Tuoksukkien tapauksessa valtameren yli. Vieraslajin saapumista uudelle alueelle seuraa usein viive, ennen kuin se alkaa levitä uudessa ympäristössään.
Nykyisin marunatuoksukin levinneisyysalue käsittää Pohjois-Amerikan lisäksi suuren osan Eurooppaa sekä osia muun muassa Keski- ja Etelä-Amerikasta, Kiinasta, Japanista, Etelä-Koreasta, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Etelä-Afrikasta. Euroopassa sitä on kaikkein runsaimmin Kaakkois- ja Etelä-Euroopassa. Suomea lähinnä olevat varmuudella lisääntyvät populaatiot sijaitsevat Tanskassa ja Pohjois-Saksassa. Mahdollisesti myös Etelä-Ruotsissa marunatuoksukit ehtivät ainakin lämpiminä syksyinä tuottaa kypsiä siemeniä. Ensimmäinen havainto marunatuoksukista Suomessa on tiettävästi 1920-luvulta.
Ilmastonmuutoksen myötä lajin levinneisyysalueen ennakoidaan siirtyvän pohjoisemmaksi.
Marunatuoksukin esiintyminen on tiiviisti yhteydessä ihmisiin. Se viihtyy avoimilla ja häirityillä kasvupaikoilla, kuten peltojen rikkaruohona, joutomailla sekä teiden varsilla.
Marunatuoksukki katsotaan haitalliseksi vieraslajiksi maailmanlaajuisesti, koska se aiheuttaa haittaa niin ihmisten terveydelle kuin taloudellekin. Sen voimakkaasti allergisoiva siitepöly on merkittävä terveyshaitta ihmisille, ja tehokkaasti leviävänä peltorikkana se aiheuttaa levinneisyysalueellaan maanviljelylle huomattavia satotappioita.
