Kevään ylioppilaan puhe

Elias Forsgren piti ylioppilaan puheen kevätjuhlassa 31.5.2025

Arvoisat juhlavieraat, rehtori, opettajat, riemuylioppilaat ja vastavalmistuneet.

On haikeaa jättää tämä koulu jopa seitsemän vuoden jälkeen. Osa teistä on pysynyt tämän koulun oppilaana sitäkin pidempään. Näihin vuosiin mahtuu paljon muistoja. Jokainen luokkaretki ja vuosittaiset juhlat. Siirtyminen alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta lukioon. Jotkin tarinat päättyivät ja uudet alkoivat. Minun tarinani lukiovuosista alkoi, kun kesällä tulimme tekemään ensimmäisiä kurssivalinnat. Näin paljon uusia kasvoja, mutta myös monia tuttuja. Kesäloman jälkeen vietimme yhteisen päivän Kunstenniemessä ja mietin, keiden kanssa sitä tulisikaan viettämään seuraavat vuodet koulussa. Nyt tiedän, että sain viettää ne hyvässä seurassa.

Jokavuotisten joulu- ja kevätjuhlien ohella juhlimme myös kulttuuripäiviä, wanhojen tansseja, TJ100:a ja penkkareita. Kuhunkin näistä liittyy hauskoja ja ainutlaatuisia muistoja. Näiden upeiden tapahtumien lisäksi tahdon muistaa lukiosta myös aivan tavalliset koulupäivät. Päivät, jolloin sain oppia jotakin mielenkiintoista, tai istua kavereiden kesken ruokalassa ja nauraa itseni kipeäksi. Ja olihan meillä usein hauskaa ihan kesken oppituntienkin.

Hyvät ylioppilaat. Jokainen meistä on saavuttanut tänään jotain arvokasta. En voisi sanoa, että nämä vuodet olisivat olleet helppoja. Oli tarinasi millainen tahansa, siihen kuului varmasti paljon töitä, kymmeniä kursseja ja useita koeviikkoja. Jännite kasvoi aina ylioppilaskokeisiin saakka ja katkesi lopulta, kun kukin meistä sai kuulla valmistuvansa. Tästä saavutuksesta saa olla iloinen. Hyvät ylioppilaat, muistakaa nauttia.

Yhteisistä tapahtumista ja miljööstä huolimatta jokainen kirjoitti oman tarinansa. Erilaisia kaveriporukoita, lempiaineita, kurssivalintoja ja vapaa-ajan viettoja. Kymmeniä tarinoita siitä, miten meistä tuli ylioppilaita. Kiitos teille, uudet ylioppilaat, että te olitte mukana minun tarinassani.

Kiitos Turun normaalikoulun ammattitaitoisille opettajille. Kiitos erityisesti musiikin ja kuvataiteen opettajille, Susannalle ja Hannalle, jotka opetitte tälle pidättyväiselle pojalle luovuutta ja itseilmaisua. Kiitos Riikka Teirolalle, että sait minut innostumaan uudelleen lempiaineestani, matematiikasta. Kiitos erityisopettaja Jaana Hyväriselle tarvitsemastani tuesta, jotta jaksoin opiskella. Kiitos lukiomme ihanalle rehtorille, jolta ei jäänyt huomaamatta opiskelijoiden ahkera työ. Kiitos opolle, opiskeluterveydenhuollolle, keittiön väelle sekä muille koulun tärkeille työntekijöille. Kiitos myös valmistuneiden rakkaille läheisille, jotka ovat olleet tukena näinä vuosina.

”Ei elämää voi hallita, / ei onnea omistaa. / Voi vain hetken rakastaa / ja uskaltaa uneksia”. Näin kirjoitti syntymäpäiväkaimani Eino Leino runossaan. Lukio on tarina, jonka loppu saa jäädä avoimeksi. Nyt on aika unelmoida tulevasta lähteä rohkeasti sitä kohti. Lukio oli yksi tarina, mutta elämä on niiden kokoelma. Aloita nyt seuraava tarinasi.

Kiitos!