Opettajien Erasmus+ -blogi

Me kolme Turun Norssin lukion opettajaa vietimme joulukuussa 2023 antoisan Erasmus+-viikon La Lagunassa Teneriffalla. Kurssille ”Conflict Management, Emotional Intelligence and Bullying Prevention” osallistui lisäksemme opettajia Irlannista, Latviasta ja Ruotsista. Tavoitteena oli saada työkaluja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen luokassa. Pääsimme tekemään monenlaisia käytännön harjoituksia, joista hyödymme työssämme, ja hauskaa oli! Kurssiin kuului myös retki Teide-tulivuoren juurelle.
 
Poimimme muutaman vinkin jaettavaksi: 

1. Uuteen ryhmään tutustuminen voidaan tehdä esimerkiksi “Lumipallo”-harjoitteen avulla, jossa jokainen kirjoittaa kolme asiaa itsestään erillisille lapuille. Laput rypistetään “lumipalloiksi” ja niitä heitellään luokassa. Tämän jälkeen jokainen poimii lattialta kolme lappua ja yrittää löytää lappujen kirjoittajat. Lopuksi esitellään ryhmän jäsenet lappujen avulla toisille.

2. Tunneälyä voidaan harjoittaa “Tunnepuhelimen” avulla. Ryhmä asettuu jonoon. Viimeinen jonossa valitsee hiljaa mielessään taululla olevasta listasta tunteen, koputtaa edessä olevaa olalle ja näyttelee tunteen hänelle. Hän puolestaan koputtaa edellään olevaa olalle ja näyttelee tunteen tälle. Muut odottavat silmät suljettuina vuoroaan. Lopuksi jonon ensimmäinen arvaa, mikä tunne oli kyseessä.

3. Hyväntahtoisuutta voidaan edistää arjen pienillä teoilla. Oiva keino tähän on “Hyväntahtoisuuden hillopurkki”. Jokainen ryhmäläinen kirjoittaa lapulle päivittäin 1–3 asiaa. Lappuun voi kirjoittaa esimerkiksi siitä, mitä hyvää on tehnyt muille tai mitä kivaa itselle on tapahtunut. Lappuun voi myös laittaa jonkin kehun ryhmän jäsenestä. Laput laitetaan hillopurkkiin ja luetaan ääneen viikon päätteeksi.
 
Keskellä pimeintä syksyä oli virkistävää päästä vaihteeksi itsekin opiskelemaan.
 
Mari, Terhi ja Sara

Ankeana lokakuun lopun viikkona pääsin nauttimaan Nizzan +20 asteen lämmöstä ja Välimeren auringosta. Sen lisäksi, että sain hyvän annoksen D-vitamiinia, sain nauttia oikein hyödyllisestä ja miellyttävästä opettajille tarkoitetusta kielikurssista.

Varsinaisia oppitunteja pienessä 3 hengen ryhmässä oli joka aamupäivä, ja iltapäivät jatkuivat täydellisessä kieli- ja kulttuuri-immersiossa muiden ryhmäläisten kanssa. Pienessä ryhmässä oppitunnit olivat hyvin intensiivisiä. Tunnit koostuivat lähinnä keskusteluista, joihin opettaja oli kyllä valinnut materiaalia, mutta emme aina aivan pysyneet aiheessa vaan keskustelut etenivät omalla painollaan, puheliaista opettajista kun oli kyse. Varsinkin yksi kollega oli vähintään yhtä edistynyt tai vielä edistyneempi kuin minä, joten kykenimme osallistumaan täysipainoisesti. Nuori kurssinvetäjämme kyllä pystyi myös tuomaan lisäarvoa, varsinkin kulttuurin osalta, mutta myös sanastollisesti.

Tärkein anti oli kuitenkin totaalinen sukeltaminen suulliseen kieleen sekä ranskalaiseen kulttuuriin 9-10 tuntia päivässä. Suullinen kielitaitoni sai kaipaamaani buustia ja päivitystä. Kurssista oli myöskin se hyöty, että nyt minulla on Sloveniassa tuttu opettajakollega, jonka kanssa voin tehdä oppilasprojekteja etänä. Lisäbonuksena sain hyviä kuvia käytettäväksi IB-lukion suullisissa kokeissa, joissa opiskelijan ja opettajan välinen keskustelu lähtee liikkeelle opiskelijan kuvailemasta kohdekulttuuriin liittyvästä kuvasta.

Yhdistin matkaan myös muutaman oman päivän, jotta saatoin käydä tervehtimässä vanhoja ystäviä. Tässä matkassa yhdistyivät siis hienosti huvi, hyvinvointi ja ammatillinen hyöty.

Pia

Saimme huhtikuussa 2024 viettää viisi arvokasta päivää Katedralskolanin vieraana Skarassa, Ruotsissa, tarkemmin IB:n ruotsin ja äidinkielen opettajan Helena Runelidin ”varjoina”. IB-sensorinakin toimiva Helena otti meidät vastaan avosylin, ja seurasimme hänen työviikkoaan hyvinkin tarkasti. Pääsimme mukaan IB-kokouksiin ja lopuksi kivaan, yhteiseen illanviettoon ruotsalaisten kollegoiden kanssa.

Tällainen kollegan työn havainnoiminen toisenlaisessa koulukulttuurissa osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Katedralskolan i Skara itsessään on suuri koulu, mutta sen IB-osasto on kutistunut merkittävästi. Opetus pienissä A-ja B-kielen sekaryhmissä on hyvin henkilökohtaisesti räätälöityä, mikä puolestaan näkyi välittömyytenä ja myönteisenä tunnelmana. Eniten ehkä yllätti se, että kansallisen lukion äidinkielen opsia ja sen vuoksi oppimateriaalejakin uusitaan selvästi harvemmin kuin mihin olemme tottuneet omassa työssämme.

Utöver en inblick i det svenska skolsystemet, gav skuggningen oss konkreta tips på bokval och nya bekantskaper med svenska författare. Vi fick idéer för hur gemenskapen i skolan kunde ökas, till exempel bjöd IB-studerandena varandra på fika en gång i månaden. Dessutom fick vi ta del av Skaras mångsidiga historia och hittade även där kopplingar till litteraturen, bland annat fick vi skåda Sveriges äldsta bok Skaramissalet. Besöket gav oss förutom nya insikter också nya kontakter och en möjlighet till samarbete över landsgränserna.

Sara ja Linda

Sain viettää toukokuussa 2024 viikon Dublinissa elvyttämässä englannin suullista kielitaitoani Erasmus+ Teachers Academyn kurssilla. Ensisijainen oppimistavoitteeni tälle viikolle oli puhumaan rohkaistuminen.  Kurssilla oli minun lisäkseni kolme opettajaa Italiasta ja kaksi Ranskasta. Kielitaidoiltamme olimme hyvin erilaisia, mutta innokkuus vuorovaikutukseen tuotti lähes keskeytymätöntä keskustelua. Jo toisena päivänä saavutin oman tavoitteeni: viiden minuutin norssi-esitys venyi 20 minuuttiin. Tiesin, että ääntämys raastaa korvaa ja virheitä vilisee, mutta ei haitannut. Voittajafiilis!

Koulupäivien jälkeen tutustuimme mm. Dublinin keskustaan ja keskeisiin nähtävyyksiin. Temple Bar-alueen pubi-kulttuuri, Traditional Irish dance ja Ginness-oluen valmistus tulivat tutuiksi. Irlannin historiaan tutustuimme EPIC-museossa ja maaseuturetkellä hurmasivat sekä Irlannin myyttinen historia että Howthin kalastajakylän rantavesien tuttavalliset hylkeet. Kurssin viimeisenä päivänä sain hypätä kielikylpyni syvään päähän: aamunbussin kuljettaja oli reitillään ensimmäistä kertaa ja minun ajo-ohjeillani selvisimme läpi Dublinin keskustan. Voittajafiilis taas!

Viikon kurssin aikana vahvistui myös uskoni opettajan valtavaan merkitykseen oppimisessa. Läsnäoleva, hyväksyvä ja kannustava opettaja loi meille epävarmoille opiskelijoille turvallisen ilmapiirin, jossa meistä melko kehnoista kielen osaajista kehkeytyi suupaltteja.

Loisto viikko Dublinissa! Osansa oli myös hienolla säällä sekä ystävällisillä ja iloisilla dublinilaisilla, jotka jalkautuivat sankoin joukoin kaduille ja kujille nauttimaan keväästä – ja oluesta.

Jaana

Sain tilaisuuden lokakuussa 2024 tilaisuuden osallistua Erasmus Plus –koulutukseen Alicantessa Espanjassa. Kurssi liittyi Turun normaalikoulun hankkeeseen: MOVE-monikulttuuriselta Varissuolta monikulttuuriseen Eurooppaan. Koulutus ja koulun projekti ovat osa Euroopan unionin opettajille suunnattua ohjelmaa, jossa tavoitteena on luoda kontakteja eurooppalaisten opettajien välille. Tavoitteena on myös kehittää aitoa yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita eurooppalaisten koulujen välillä, joissa oppilaat ovat mukana.

Kirjoittajan piti oikeastaan osallistua European Citizenship – kurssille, mutta kurssin peruminen viime hetkellä aiheutti muutoksen suunnitelmiin. Tilalle tuli “Mindfulness and Meditation: well-being at school and life” – kurssi. Joskus nopeat muutokset johtavat mukaviin lopputuloksiin. Kurssi osoittautui historian ja yhteiskuntaopin opettajalle erittäin hyödylliseksi, sillä se tarjosi kokonaan uusia näkökulmia oppilaiden kohtaamiseen lukiossa. Kurssin järjestäjänä oli Angel Callardon Erasmus –kursseihin erikoistunut liikeyritys, joka järjestää koulutuksia eri puolilla Eurooppaa non-stop-periaatteella. Kokemus näkyi koulutuksen järjestämisessä, kurssin sisältö ja ohjaajat osasivat asiansa.

Kurssin sisältö jakautui kolmeen teemaan: oman opettajuuden reflektointiin, muutoksen tiedostamiseen ja muiden huomioimisen merkityksen ymmärtämiseen. Oman työn reflektoinnissa ei ollut kyse ammatillisen osaamisen pohdinnasta, vaan keinoista selvitä kiireisen työn paineiden alla itseensä luottaen ja tasapainonsa säilyttäen. Tähän liittyi runsaasti erilaisia mielenhallintaan liittyviä harjoituksia, jotka muuten toimivat mainiosti. Muutoksen kohdalla keskityttiin oppilaiden aikuistumiseen ja kasvuun, kognitiivisten taitojen moninkertaistumiseen yläkouluiästä lukion loppuun. Tämän muutoksen laajuus hämmentää, vaikka näitä asioita jokainen on opettajankoulutuksessa opiskellut, niiden osalta on hyvä päivittää tietonsa usein. Oppilaat elävät opintojen aikana ”aivomyrskyn” keskellä, kaikki tiedollinen toiminta ja kognitiiviset kyvyt moninkertaistuvat aiempaan verrattuna. Tietoisuus muutoksen oppilaissa aiheuttamasta hämmennyksestä voi auttaa opettajaa kohtaamaan oppilaita eri tilanteissa oppilaiden ja koko koulun hyvinvointia lisäävällä tavalla. Tietoisuus auttaa toimimaan oppilaan kasvua tukevalla tavalla. Kurssi tarjosi mielenkiintoisia oppilaiden keskittymistä kohentavia metodeja, rauhoittumista hetkeen ennen kokeita, oppitunneilla ja erilaisissa oppimiseen liittyvissä hetkissä.

Juha

Sain viettää hiihtoloman 2025 itävaltalaisessa oppikoulussa Klagenfurtissa. Ingeborg Bachmann Gymnasium on noin 900 oppilaan koulu, jossa on oppikoulun luokat 1-8, eli suomalaisittain luokat 5-9 ja lukio. Olen itse aikoinani aloittanut oppikoulussa ennen peruskoulun tuloa, joten systeemi on tuttu. Oppikouluun valitaan akateemisesti orientoituneita opiskelijoita, joten kaikilla on suht´ hyvät oppimisvalmiudet. Ryhmät ovat aika pienet, sillä niissä on 20-25 oppilasta. Lähes kaikissa näkemissäni luokissa oli risti seinällä ja Itävallan vaakuna. Luokat on sisutettu perinteisesti, opettajat käyttävät eniten liitutauluja, joita on yleensä kaksi alas- ja ylöspäin liikuteltavaa. Luokissa on toki myös telakka, joten opettaja voisi näyttää materiaalia myös tietokoneelta. Dokumenttikameroita ei ole, ja läksyt ja tehtävät tarkastettiin vain suullisesti. Ikkunoissa ei ollut verhoja mutta ikkunoiden ulkopuolella sähköisesti alaslaskettavat metalliset rullaverhot, kuten täällä on tapana.Oppituntien ajat poikkeavat kovasti meidän ajoistamme, varsinkin aikainen aloitus tuntui puolilomalla haastavalta! Oppitunnit kestävät 50 minuuttia ja taukoja on vain muutama päivän aikana. Siksi muutamat oppilaat syövät jotain pientä ja juovat oppitunneilla.

1. 45-8.35
2. 35-9.35
3. 35-10.25
4. 25-11.15
5. 30-12.20
6. 20.13.10

Kuten aikataulusta käy ilmi, ei opiskelijoilla ole pitkää ruokatuntia. Itävallassa ei ole (kuten ei monissa muissakaan eurooppalaisissa kouluissa) ilmaista kouluruokailua, vaan koulussa on pieni kioski, josta voi ostaa syötävää ja juotavaa. Sen nauttimiseen on varattu pienehkö tila, jossa voi ostaa juomia myös automaatista. Yleensä oppilailla ja opettajilla on eväät mukana. Iltapäivisin on pienemmille oppilaille iltapäiväkerho ja kerholaiset voivat ostaa ruokaa kuuden euron hintaan.

Koska koulu on oppikoulu, niin opiskelijoiden edellytetään oppivan ja osaavan. Näin ollen koulu ei tarjoa mitään tukiopetusta, vaan huoltajat kustantavat itse nuorensa tukiopetuksen. Sitä varten on erityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat maksullista tukiopetusta eri oppiaineissa. Koulussa on kerran viikossa kouluvalmentaja, jolle voi mennä kertomaan huolistaan. Psykologi vastaa useammasta koulusta, joten hänen vastaanotolleen ei pääse helposti.

Sain seurata mm. englannin, saksan (äidinkielen), biologian, fysiikan ja opinto-ohjauksen oppitunteja. Kerroin aina tunnin alussa itsestäni ja miksi olen koulussa, ja oppilaat saivat myös kysyä minulta asioita. Varsinkin lukioikäiset esittivät todella hyviä kysymyksiä. Keskustelin opettajainhuoneessa useiden opettajien kanssa (heitä on noin 130) ja välitunneilla myös oppilaiden kanssa. Kaikki tapaamani nuoret olivat kohteliaita ja ystävällisiä, myös muualla matkan aikana tapaamani nuoret.

Opettajien opetusvelvollisuus on nykyään kaikilla 22 oppituntia, ja jos on toiminut opettajana ennen uudistusta, sai pitää vanhan alemman opetusvelvollisuuden eläkkeeseen asti. Isossa opettajanhuoneessa oli yksi monistuskone ja muuten pöydät olivat täynnä kirjoja ja vihkoja, vain muutama tietokone näkyi siellä täällä. Yhden opettajan mielestä vohvelirauta työpöydällä on mukavampi kuin tietokone 😊

Koulussa on avara kirjasto, josta oppilaat voivat lainata kirjoja myös kotiin. Siellä on myös muutamia kirjasarjoja oppitunnille luettavaksi, mutta oppilaat joutuvat myös ostamaan luettavaksi tarkoitettuja romaaneja, kuten viidesluokkalaiset Roald Dahlin Matildan. Oppikirjat saadaan koulusta, mutta vihot pitää hankkia itse. Täällä kirjoitetaan paljon vihkoon, ja osaksi varmaan siksi näkemäni oppitunnit olivat varsin opettajajohtoisia.

Tietokoneita ei siis juurikaan näkynyt, ei opettajilla eikä oppilailla, vaikka koulussa kyllä käytetään iPadeja. iPadien käyttö lukion tunnilla oli kyllä samanlaista kuin meillä, eli muutamalla nuorella fysiikan tunti meni shakin peluussa. Kännyköitä ei saanut käyttää oppitunnilla ja niitä todellakin näkyi siellä vähemmän kuin meillä.

Alkuviikosta 7. luokan (meillä 2. vk) opiskelijat lukivat englannin tunnilla the Visit-nimisen näytelmän (eri kuin se filmi the Visit!), jota he menivät katsomaan vierailunäytökseen teatteriin. Nelosluokkalaiset puolestaan saivat teatterikokemuksen koulussa, kun wieniläinen englantilainen teatteriseurue tuli esittämään lyhyen hauskan näytelmänsä. Pääsin mukaan neljäsluokkalaisten esitykseen. Molemmissa tapauksissa oppilaat maksoivat 9 euroa sisäänpääsyä.

Vierailun aikana mietin digitaalisen ja perinteisen taulu ja liitu -opetuksen hyviä ja huonoja puolia. Ehkä niitä yhdistelemällä voisi saada parhaimman tuloksen, jossa visuaalinen tuki on aina saatavilla myös hitaimmille ja muissa maailmoissa haahuileville ja toisinaan opettaja ja opiskelijat voivat  rakentaa taululle opittavan kokonaisuuden yhdessä keskustellen.

Katrina

P.S. Ingeborg Bachmann (1926-1973) oli merkittävä itävaltalainen runoilija ja kirjailija, joka on haudattu Klagenfurtiin.

Pääsimme Erasmus+ -ohjelman kautta opiskelemaan opettajan hyvinvointia ja resilienssiä Teacher resilience and Wellbeing-kurssilla Teneriffan saarella, La Lagunan kaupungissa 10.2.-15.2.2025. Kurssin tuotti Teacher Academy, joka on keskittynyt tarjoamaan eurooppalaisille opettajille monipuolisia koulutuksia kielikoulutuksista ainespesifeihin kursseihin.  

Valitsimme tämän aihepiirin kurssille, koska opettajan työhön liittyvä kiire ja jatkuvat muutokset kuormittavat. Halusimme löytää työkaluja, joilla huolehtia omasta jaksamisesta ja palautumisesta. Kurssillamme oli osallistujia Puolasta, Itävallasta, Irlannista, Tšekeistä sekä Alankomaista. Opettajien ikäjakauma oli laaja, uransa alkuvaiheessa olevia nuoria pedagogeja ja toisaalta useamman vuosikymmenen opettajauran opettajakonkareita. Yhteistä meille kaikille osallistujille oli se, että koemme opettajan työn mielekkääksi, mutta haastavaksi. Haluamme tukea omaan työhyvinvointiimme ja työssä jaksamista.  

Jo itse kurssin käytännön toteutus tuki hyvinvointia.  Opiskelu Teneriffalla tuntui rennolta, ja tehokkuusajattelusta pyrittiin selkeästi eroon.  Ns. koulupäivät eivät olleet pitkä, mutta kurssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja osallistava, mikä edellytti osallistujilta koko ajan läsnäoloa ja aktiivisuutta. 

Kurssin opettajana toimi Sherry Moon, jonka osaaminen aiheesta oli vaikuttavaa. Kurssin aikana ei pidetty yhtään luentoa tai kalvosulkeisia, vaan asioita opiskeltiin aktiviteettien kautta. Osa aktiviteeteista oli fyysisiä ja osa keskittyi omaan mieleen ja ajatteluun. Harjoitteiden jälkeen pohdittiin yhdessä harjoituksen ideaa, pedagogista soveltamista sekä tunnusteltiin omia tuntemuksia harjoituksesta. Opettajana Moon luki taitavasti meidän opiskelijoiden tunnetiloja ja energiatasoja ja tarvittaessa muokkasi ohjelmaa sen mukaan.

Osa opiskelusta toteutettiin luonnonpuistossa, jossa pääsimme nauttimaan myös Teneriffan upeasta luonnosta. Toinen luontoretki toteutettiin el Teide-tulivuorelle, mutta retki oli enemmän tutustumispainotteinen kuin pedagoginen opintoretki. Kurssiviikon aikana oli mahdollisuus osallistua erilaisiin retkiin esimerkiksi opastettuun kierrokseen La Lagunan kaupungissa sekä La Orotavan laaksoon. Saimme ihailla yli tuhat vuotta vanhaa lohikäärmepuuta, joka on saaren ylpeys!  

Muistiinpanoja ei kurssin aikana juurikaan tehty, mutta kurssin lopussa tehtiin yhteisesti koonti tehdyistä harjoitteista. Osa harjoitteista tehtiin myös useampaan kertaan, jolloin ne eivät unohdu niin nopeasti. Näillä varmistettiin se, että harjoituksia on ollut helppo palauttaa mieleen, ja olemmekin toteuttaneet näitä harjoituksia jo oppitunneilla, ryhmänohjaajan tuokioilla sekä kouluttaneet oman työyhteisön opettajia.  

Vaatii suomalaisilta tehopakkauksilta paljon, että pystyy adaptoitumaan tällaiseen rauhallisuuteen ja hitauteen, jossa asiat kyllä etenevät, mutta hitaasti. Kurssin aikana oli aikaa pohtia ja tunnistaa omia ajatuksia ja tunteita, mikä syvensi oppimiskokemusta. Voimme lämmöllä suositella tätä kurssia kaikille, jotka haluavat tukea omaa työhyvinvointiaan ja huolehtia omasta jaksamisestaan. Ainakin tämän kurssin sisältö oli sen verran liikunnallinen, että hyvä peruskunto on tarpeen, jotta selviää fyysisistä harjoituksista ja ulkona pidettävistä opiskelupäivistä.  

 Anu & Marianna

Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut, että innostuisin kompostoinnista niin, että siitä voisi kirjoittaa matkakertomuksen, olisin todennäköisesti vain nauranut. Mutta tässä sitä nyt ollaan – matkalaukussa kestävän kehityksen oppeja, ja repussa eväänä intoa jakaa ne teillekin!

Osallistuin Erasmus⁺ ohjelman avulla Zero-Waste School -koulutukseen Valencian kauniissa kaupungissa, Espanjassa 17. – 22. helmikuuta 2025. Koulutuksen järjesti Europass Teacher Academy – Valencia, ja kouluttajamme oli asiasta erittäin innostunut italialainen Iacopo Falciani. Osallistujat olivat luokanopettajia, aineenopettajia, erityisopettajia ja ammatillisia opettajia Portugalista, Puolasta, Unkarista, Tsekinmaalta, Saksasta ja minä Suomesta. Tiedossa oli paitsi oppimista, myös käsillä tekemistä, verkostoitumista ja jännittäviä jäteaiheisia haasteita. Kurssi ei ollut pelkkää istumista ja PowerPointteja, vaan ihan oikea käytännön seikkailu kohti ympäristötietoisempaa tulevaisuutta.

Aloitimme perehtymällä Zero Waste -ajattelun perusperiaatteisiin ja opimme tuntemaan 5R:n periaatteen: Refuse (kieltäydy), Reduce (vähennä), Reuse (käytä uudelleen), Recycle (kierrätä) ja Rot (kompostoi). En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka iso ero on siinä, että hallitaan resursseja etukäteen sen sijaan että vain korjataan jälkiä. Opin myös, miksi lineaaritalous – ota, käytä, heitä pois – ei enää yksin riitä. Tulisiko minusta koulumaailman kompostipioneeri? Teoria oli vasta alkusoittoa. Pian olimmekin rakentamassa kuvitteellista (ja vähän konkreettistakin) ympäristötietoista luokkahuonetta. Saimme ideoita ja työkaluja jäteauditointeihin, ekotiiliprojekteihin ja koulun omien Zero Waste -kampanjoiden järjestämiseen. Kukapa olisi arvannut, että roskapussin sisältö voi olla pedagoginen aarre? Kyllä ainakin oma pääni alkoi heti suunnitella Zero-Waste teemaviikkoja ja siivoustalkoita myös omassa koulussani. Projektipohjaisen oppimisen kautta löysin uusia tapoja sitouttaa oppilaita vastuulliseen ympäristötoimintaan.

Yksi kurssin tärkeimmistä oivalluksista oli, että ympäristökasvatus ei ole vain biologiaa tai maantietoa. Se on osa kaikkea opetusta. Draama, kuvataide, yhteiskuntaoppi – kaikki voivat kantaa kortensa kekoon. Opin, miten oppilaslähtöiset projektit voivat kasvattaa johtajuutta ja oikeaa vaikuttamista. Harjoittelimme luovia ja kriittisen ajattelun työkaluja, joiden avulla oppilaat voivat tarkastella ja ratkaista todellisia ympäristöongelmia omassa yhteisössään. Kurssiviikon kruunasivat lukuisat tutkimuskierrokset Jardin del Turia -puistossa taide-elämyksiä hakien sekä Mercado Central -kauppahallin täydet hedelmä- ja vihanneslaatikot silloin, kun tehtävänämme oli suunnitella Zero-Waste ateriakokonaisuus sekä jännittävä goosechase -applikaato silloin, kun etsimme eläinaiheisia muraaleja vanhan kaupungin kujilla. Oli inspiroivaa nähdä, miten toiset koulut ympäri Eurooppaa elävät todeksi kestävän kehityksen arvoja – ihan arjessaan. Jotkut olivat rakentaneet kompostointijärjestelmiä, toisilla oli jopa “roskattomat eväät” -päiviä. Sain taas kerran kokea, miten luovuus, kriittinen ajattelu ja yhteisöllisyys kukoistavat, kun oppiminen ei ole pelkkää pänttäämistä vaan se on tekemistä ja yhdessä pohtimista.

Kirsikkana kurssikakussa oli kansainvälinen yhteistyö. Oli hienoa jakaa kokemuksia opettajien kanssa eri puolilta Eurooppaa. Puhuimme samaa kieltä – vaikka aksentit vaihtelivat – sillä yhteinen intohimo kestävään kehitykseen yhdisti meitä heti. Tästä syntyi verkosto, joka ei loppunut kurssin päättyessä.Matkaterveisin, Riitta Rajala