Ajatusvinoumista ilmastotoimien hyväksyntään

Jotta ihminen tekisi ilmastotekoja tai hyväksyisi yhteiskunnan ilmastotoimet, niiden pitäisi olla moraalisesti hyväksyttäviä. Psykologiset strategiat, arvot ja tunteet ohjaavat suhtautumistamme ilmastotoimiin. FACTOR-hankkeen ensimmäisessä työpaketissa tutkitaan ilmastosiirtymän esteitä ja mahdollistajia filosofian ja yhteiskuntatieteiden keinoin.

Millaisen maailman haluamme jättää lapsillemme? Tämä kysymys sävyttää ilmastosiirtymää: globaalia murrosta, jossa yhteiskuntaa muokataan ilmaston kannalta kestävämmäksi.

Murroksessa yhteiskunnan toimintaa alkavat ohjata osin uudet periaatteet. Jotkin elinkeinot voivat käydä kannattamattomiksi, kun taas toisista tulee menestystarinoita. Oman elinkeinon menettäminen on monelle raskas muutos ja synnyttää herkästi kokemuksen epäreilusta kohtelusta. Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset puolestaan voivat johtaa ilmastotoimien voimakkaaseen vastustukseen.

– Ilmastotoimilla pitää olla legitiimi moraalinen perusta, jotta ne voisivat olla sosiaalisesti hyväksyttäviä. Tätä oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta tutkimme, kertoo FACTOR-hankkeen ensimmäisen työpaketin vetäjä, filosofi Simo Kyllönen Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksessa on tärkeää erottaa koettu epäreiluus niistä moraalisista perusteista, joilla kokemukset pyritään oikeuttamaan. Osa koetusta epäreiluudesta on oikeutettua: Ihminen on saattanut esimerkiksi investoida koko elämänsä sellaisen yhteiskunnan salliman ja jopa edistämän elinkeinon toteuttamiseen, jonka jatkaminen osoittautuu ilmastosyistä mahdottomaksi. Tällöin on oikeutettua, että hän odottaa yhteiskunnalta taloudellista tukea tai kompensaatiota siitä, että hänen niin sanottu legitiimi odotuksensa elinkeinon jatkamisesta ei toteudu. Legitiimi odotus viittaa siihen, että toiminnan voi perustellusti olettaa olevan jatkossakin hyväksyttävää ja kannattavaa.

Toisaalta epäreiluuden kokemukset voivat heijastaa yksinkertaisesti muutoshaluttomuutta. Kun jokin muutos yhteiskunnassa on selvästi ennakoitavissa, ei legitiimiin odotukseen voida vedota perusteena uudistuksien vastustamiselle. Osa koetusta epäreiluudesta voikin pohjautua perusteettomiin odotuksiin yhteiskunnan kehityksestä tai pysymisestä ennallaan. Lisäksi kokemusten taustalla voivat vaikuttaa ihmisten tiedostamattomat vinoumat, joita työpaketissa myös tutkitaan.

Työpaketin tavoitteena on filosofian avulla arvioida, mitkä perusteet voisivat olla ilmastokontekstissa oikeudenmukaisia ja mitkä eivät.

– Kirjoitamme perusteita auki ja hyödynnämme filosofisia teorioita niiden hyväksyttävyyden ja oikeutuksen arvioinnissa, Kyllönen havainnollistaa.

Elinkeinot ja sukupolvet vaakakupissa

Oma aiheensa on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. On kysyttävä, kuinka turvallinen maailma kahdensadan vuoden päästä eläville jälkeläisillemme kuuluu ja kuinka paljon päästövähennyksiä ja muita ilmastotoimia meidän tulisi tehdä heidän hyväkseen.

– Pahimmillaan voimme luoda maailman, jossa heidän elämänsä on tosi kurjaa. Haasteita luo sekin, ettemme tiedä, millaista inhimillistä pääomaa, teknologiaa tai koulutusta tulevaisuuden yhteiskunnat tarjoavat, sanoo Kyllönen.

Ideaalitilanteessa FACTOR-hankkeen kansalaisraadit voisivat auttaa ratkaisemaan oikeudenmukaisuuden eri ulottuvuuksiin kytkeytyviä vinoumia ja ristiriitoja. Satunnaisotannalla valitut kansalaiset ponnistavat keskusteluun erilaisista sosioekonomisista taustoista, mikä toivottavasti auttaa korjaamaan vinoumia ja huomaamaan esimerkiksi vähemmistöjä, kuten saamelaisia, syrjiviä käytäntöjä. Samalla voidaan huomioida erityisesti Suomelle tärkeitä moraalisia kipupisteitä, kuten esimerkiksi oman auton omistamisen problematiikkaa.

Filosofisen työn tuloksena muovautuneita teoreettisia periaatteita peilataan kansalaisten käsityksiin, jotka piirtyvät kansalaisraadeissa. Tavoitteena on Kyllösen mukaan tunnistaa ilmastosiirtymän esteitä ja mahdollistajia ja löytää ne keinot, joilla siirtymä voisi mahdollisimman monesta tuntua reilulta.

– Toivon myös, että hankkeen myötä yhä useampi oivaltaisi, että meistä jokaisen on tehtävä osansa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Ilmastotieto suodattuu arvojen ja tunteiden läpi

Oikeudenmukaisuuden lisäksi työpaketissa tutkitaan myös ihmisen tiedonkäsittelyyn liittyviä vinoumia, joiden kautta tieto suodattuu ja jotka vaikuttavat taustalla, kun ihmiset arvioivat ilmastotietoa ja toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta.

Tiedostamattomien vinoumien lisäksi arviointeihin vaikuttavat esimerkiksi oma kokemus ilmastonmuutokseen liittyvästä riskistä, median viestit ja muiden ihmisten näkemykset. Samoin arvot ja tunteet merkitsevät paljon, kertoo tutkija Jaana Sorvali Luonnonvarakeskuksesta.

– Emme usein tiedosta, miksi tulkitsemme tietoa jollakin tavalla. Saatamme pitää tieteenvastaista uutista totena vaikkapa siksi, että se sopii omaan maailmankuvaan: ikään kuin toivomme asioita todeksi.  Havaitsemme herkemmin sellaista tietoa, joka vahvistaa omaa maailmankuvaamme.

Kysely- ja haastattelututkimusten avulla tutkijat selvittävät, missä määrin vinoumat johtavat meitä harhaan sekä millaisia taustatekijöitä ilmastotiedon vastaanottamisen taustalla on. Lisäksi tarkastellaan, miten esimerkiksi ikä, koulutus ja asuinpaikka vaikuttavat faktojen suodattumiseen.

– Tutkimuksista tiedämme jo, että naiset pitävät ilmastonmuutosta suurempana riskinä kuin miehet. Mitä koulutetumpi ihminen on, sitä enemmän hän tavallisesti kannattaa ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteitä ja uskoo myös ratkaisujen löytyvän, Sorvali toteaa

Ilmastotoimien haasteena optimismivinouma ja psykologinen etäisyys

Ei minulle mitään kuitenkaan satu. Moni meistä aliarvioi erilaisten riskien suuruutta, mitä voidaan kutsua optimismivinoumaksi. Ilmiöön liittyy myös ajatus siitä, että ratkaisut keksitään sitten tulevaisuudessa, kun todellinen kriisi on käsillä. Ilmastonmuutoksen kohdalla ihmiskunta on kuitenkin harvinaisen vaikeassa tilanteessa, kun kriisin pysäyttäminen onkin tietyn pisteen jälkeen mahdotonta ja pitäisi toimia ennakoivasti.

–Erityisesti pohjoisemmilla leveysasteilla ilmastonmuutokseen suhtautumiseen vaikuttaa usein psykologinen etäisyys: lajikato, kuivuus ja tulvien lisääntyminen mielletään tapahtuvaksi joskus muulloin, muualla ja muille ihmisille. Emme ole vielä kokeneet riittävää ilmastokriisiä omassa elämässämme, joten ilmastonmuutos ei tunnu tarpeeksi todelliselta aiheuttaakseen toimintaa, Sorvali kuvailee. – Saksan heinäkuun 2021 tulvat tosin toivat ilmastonmuutoksen vaikutukset jo aika lähelle, hän lisää.

Usein ihmiset arvioivat tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden olevan vähemmän tärkeitä kuin viikon tai kuukauden päästä tapahtuvat asiat– tästä syystä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulma on tuotava ilmastokeskustelun keskiöön, jotta emme vähennä vielä syntymättömien ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään.

Vinoumia tutkimalla halutaan syventää käsitystä ilmastotietoon liittyvien mielipiteiden kirjosta ja näiden mielipiteiden perustoista

– Kun ymmärrämme näitä psykologisia tiedonkäsittelyn prosesseja, alamme myös ymmärtää, miksi ajattelemme asioista eri tavalla. Tällöin olisi toivottavasti mahdollista päästä yli ”minä olen oikeassa ja sinä väärässä” -kiistoista kohti konkreettisia ja yhteisesti hyväksyttyjä ratkaisuja. Tulevaisuus on meidän käsissämme, Sorvali sanoo.

Kirjoittaja: Venla Valtanen

Teksti on osa juttusarjaa, jossa esitellään FACTOR-hankkeen tutkimusta. Lue juttusarjan aiemmat julkaisut:

Puntaroivat kansalaiskeskustelut vievät kohti reilumpia ilmastoratkaisuja (14.10.2021)