Mitä vaikutuksia Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmällä on ollut itseeni, lapseeni ja perheeseemme?

Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmään osallistunut vanhempi kertoo kokemuksistaan ryhmään osallistumisesta ja vanhempainohjauksen vaikutuksesta perheen arkeen.

Perheeseemme kuuluvat kaksi vanhempaa ja nyt 9-vuotias (tässä kuvattujen tapahtumien aikaan 8-vuotias) lapsi. Lapsemme pääsi kouluterveydenhuollon kautta kaupungin Lasten erikoisyksikön hoidon piiriin ADHD-epäilyn vuoksi. Taustalla oli lapsen väkivaltaista käytöstä ja keskittymisvaikeuksia koulussa.

Lapsellamme aloitettiin ADHD-selvitykset. Tutkimukset ja sopivan hoidon löytäminen kestivät lopulta noin vuoden, joten akuuttiin tarpeeseen meille tarjottiin Ihmeelliset vuodet -ryhmää, koska oman lapsemme tarpeisiin sopiva ryhmä oli juuri alkamassa.

Ajatus arkiaamuisin tapahtuvista viikoittaisista kokoontumisista puolen vuoden ajan tuntui meistä vanhemmista ajatuksena aluksi varsin raskaalta, koska olemme molemmat kokopäivätöissä ja lapsemme oireilu oli jo valmiiksi syönyt voimavaroja ja kuormittanut arkeamme. Säännöllisen arkiaamun järjestely olisi meiltä molemmilta iso panostus jo ihan aikataulullisestikin ja edellyttäisi järjestelyitä töissä.

Päätimme kuitenkin osallistua aloitushaastatteluun saadaksemme tietää, mistä oli kyse. Haastattelussa meille kävi selväksi, että kyse ei ollut vain lukupiiristä, jossa keskusteltaisiin Ihmeelliset vuodet -teoksesta, vaan meille olisi tarjolla vertaistukea, harjoituksia ja intensiivistä työskentelyä. Myös ohjaajien ammattitaito ja asenne vakuuttivat.

Tämä oli ainoa tukitoimi sen hetkisessä tilanteessamme samalla, kun terveydenhuollon ammattilaiset selvittelivät erilaisin kyselyin ja havainnoin diagnoosia. Tilanne ei ollut ilmiselvä, joten piti tehdä lisäselvityksiä.

”Lapsemme väkivaltainen käytös koulussa ja kotona loppui kokonaan”

Näin jälkikäteen ajateltuna ryhmästä oli iso apu perheellemme. Huomasin suuria muutoksia lapsessamme. Konkreettisin muutos on se, että lapsemme väkivaltainen käytös koulussa ja kotona loppui kokonaan. Lapsi toimii aiempaa joustavammin arjessa, eli esimerkiksi aamutoimet sujuvat nyt pääosin ilman vanhempien kanssa riitelyä ja raivokohtauksia. Aamutoimissa hyödynsimme systemaattisesti Ihmeellisten vuosien tarrapalkintojärjestelmää, ja se on nyt poistunut käytöstä ja toimivat aamutoimet muodostuneet rutiineiksi, kuten ryhmässä opastettiinkin.

Lapsi on alkanut jo hiukan puhua omista tunteistaan ja havainnoista, joita hän tekee esimerkiksi vanhempien tunteista sekä sanoittaa vaikeita tilanteita jälkikäteen. Aiemmin hän ei halunnut keskustella vaikeista asioista lainkaan. Opettajan mukaan sosiaaliset suhteet koulussa ovat parantuneet, ja lapseen saa paremmin yhteyden. Lapsi myös aloitti mielellään jalkapalloleirin, ja vaikuttaa viihtyvän siellä, vaikka hän aiemmin vastusti harrastusehdotuksia.

”Olen ylpeä itsestäni, lapsestani ja perheestämme”

Ryhmästä sain keinoja ylläpitää ja edistää hyvää käytöstä ja vahvistaa lapsen itsetuntoa sekä ennaltaehkäistä ongelmia. Lisäksi sain hyvin konkreettisia toimintamalleja ja ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. Nämä työkalut oikeasti toimivat, ja uskon niihin. Tämä on antanut minulle itseluottamusta ja rauhaa kasvattajana.

Aiemmin olin hyvin ahdistunut lapseni käytöksestä, jota en useinkaan ymmärtänyt ja johon puuttumiseksi minulla ei mielestäni ollut oikein mitään käytännön keinoja, vaikka olin lukenut paljon pedagogista kirjallisuutta ja erilaisia oppaita. Ihmeelliset vuodet on auttanut myös minua itseäni kehittämään omaa tunnesäätelyäni samalla, kun olen sitä harjoitellut yhdessä lapseni kanssa.

Olen systemaattisesti lisännyt yhteistä läsnäoloaikaa ja leikkiä lapseni kanssa ja huomannut yhteisen ajan itse asiassa ”maksavan itsensä takaisin” moninkertaisena, kun arjen tilanteet ja ongelmat ovat helpottuneet ja lapsi on tyytyväisempi. Ryhmä on auttanut normalisoimaan vaikeaksi ja häpeällisiksi kokemiani asioita, ja olen tullut tietoiseksi omista, lapseni ja puolisoni vahvuuksista. Olen ylpeä itsestäni, lapsestani ja perheestämme.

”Meillä on yhteinen kieli, jolla puhua kasvatuksesta”

Aiemmin riitelimme puolisoni kanssa lapsen kasvatusasioista, ja iso osa riidoista käytiin myös lapsen kuullen, jolloin kotona oli jatkuvasti ikävä ja jännitteinen ilmapiiri.

Koska osallistuimme molemmat ryhmään, pääsimme siellä strukturoidussa, turvallisessa ja positiivisessa ilmapiirissä keskustelemaan kasvatusasioista. Nyt meillä on aiempaa enemmän yhteistä ymmärrystä toimivista keinoista, ja hahmotamme myös erilaisia lähtökohtiamme ja omaa perhetaustaamme aiempaa paremmin.

Aiemmin emme juuri koskaan kehuneet toisiamme ja keskityimme ongelmiin. Nyt olemme päässeet harjoittelemaan positiivista vuorovaikutusta.

Meillä on yhteinen kieli, jolla puhua kasvatuksesta ja yhteinen työkalupakki, jota käytämme. Lapsemme ADHD-diagnoosi varmistui lopulta ryhmän loppuvaiheessa, ja saimme lääkityksen, mutta käytämme rinnalla edelleen Ihmeelliset vuodet -työkalupakkia.

”Käänteentekevä vaikutus siihen, että perheemme asiat lähtivät positiiviseen kierteeseen”

Parasta menetelmässä on minusta konkreettisuus, kokeileva asenne, käytännönläheisyys, seuranta ja vertaistuki. Vaikka saimme paljon tutkimuspohjaista tietoa erilaisten toimintamallien hyödyistä, ne eivät jääneet pelkiksi teorioiksi, vaan kaikki asiat vietiin juuri meidän perheellemme sopivaa käytäntöön: ensin harjoiteltiin ryhmässä, sitten kokeiltiin kotona, ja sitten kokemuksia pääsi saman tien purkamaan vertaisryhmässä. Harjoittelua seurattiin viikkopuheluin ja reflektiotehtävin jatkuvasti, jolloin myös oma edistyminen nousi esiin ja itsetunto vahvistui.

Koska asioita annosteltiin viikon pätkissä, niitä rohkeni kokeilla myös silloin, kun jokin menetelmä ei aluksi tuntunut mahdolliselta tai omaan perheeseen toimivalta. Osallistuin sellaisella asenteella, että viikon nyt voi mitä tahansa testata. Usein yllätyinkin monen menetelmän soveltuvuudesta, kun sitä rohkenin kokeilla. Tosin ilman ryhmän ja ohjaajien tukea en olisi ottanut käyttöön tai edes ymmärtänyt monia sellaisia toimintamalleja, jotka näin jälkikäteen ajateltuna ovat olleet ratkaisevia oman perheemme hyvinvoinnin kannalta.

Aion jatkaa Ihmeelliset vuodet -menetelmien hyödyntämistä tulevaisuudessa, ja minusta on hienoa, että saimme apua nyt vielä, kun meillä oli voimavaroja käsitellä asioita eivätkä perheemme ongelmat ehtineet eskaloitua.

Uskon, että meillä kävi onni paitsi sen suhteen, että pääsimme ryhmään, myös siitä näkökulmasta, että saimme ryhmällemme osaavan ohjaajaparin. Itseäni sitoutti ryhmään vahvasti se, että näin, miten hyvin jokainen tapaaminen oli valmisteltu ja miten paljon ohjaajat panostivat ryhmäämme. Se sai myös minut motivoitumaan harjoituksiin. Minut vakuutti myös se, että ohjaajat osasivat kertoa paljon menetelmän toimivuudesta aiemmasta kokemuksestaan. Loistava asia konseptissa on oman kokemukseni mukaan myös se, miten ohjaajat jatkuvasti itse mallintavat hyvää toimintaa suhteessa meihin osallistujiin. Tällä oli myös iso merkitys minulle.

Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmä toimii mielestäni malliesimerkkinä ennaltaehkäisevästä varhaisen puuttumisen keinosta, joilla uskon olleen käänteentekevä vaikutus siihen, että perheemme asiat lähtivät positiiviseen kierteeseen.