Carolyn Webster-Stratton: Ihmeelliset vuodet -ohjelman tärkein innovaatio on jatkuva kehittäminen

Lasten, vanhempien ja ammattilaisten tueksi kehitetyn Ihmeelliset vuodet -ohjelmaperheen taivalta ja tulevaisuutta tarkasteltiin Turun yliopiston seminaarissa tiistaina 8.9.2026. Ohjelman kehittäjä, professori emerita Carolyn Webster-Stratton kertoi, miksi varhainen tuki, vanhemmuuden vahvistaminen ja jatkuva tutkimukseen perustuva kehittäminen ovat olleet ohjelman ytimessä alusta lähtien.

Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen järjestämässä seminaarissa Carolyn Webster-Stratton palasi ohjelman syntyyn ja kehitykseen sekä tarkasteli sen tutkimusperustaa ja kansainvälistä laajentumista. Seminaari kokosi yhteen tutkijoita, sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia sekä Ihmeelliset vuodet -menetelmän käyttäjiä.

Webster-Stratton pohti seminaarissa, mikä on ollut Ihmeelliset vuodet -ohjelmaperheen suurin innovaatio.

– Vastaus ei ole uusin teknologia tai päivitetty käsikirja. Suurin innovaatio on jatkuva sitoutumisemme oppimiseen, kehittämiseen ja sopeutumiseen niin, että samalla pysymme kiinni näyttöön perustuvissa periaatteissa ja siinä, mitä lapset, perheet ja opettajat tarvitsevat, Webster-Stratton sanoi seminaarissa.

Kun Webster-Stratton alkoi kehittää Ihmeelliset vuodet -ohjelmaa, lähtökohtana oli ajatus siitä, että lasten hyvinvointia voidaan vahvistaa tukemalla niitä aikuisia, joilla on lapsen elämässä keskeinen rooli. Vuosikymmenten aikana ajatuksesta kasvoi kansainvälinen ohjelmaperhe, jota on kehitetty, tutkittu ja toteutettu eri puolilla maailmaa. Suomessa Ihmeelliset vuodet on ollut käytössä jo yli 20 vuoden ajan.

Varhainen tuki alkaa vanhemmista

Carolyn Webster-Strattonin mukaan yksi Ihmeelliset vuodet -ohjelman keskeisistä lähtökohdista on ollut tarjota tukea mahdollisimman varhain.

– Mitä aikaisemmin interventio aloitetaan, sitä parempi, hän sanoi seminaarissa.

Varhaisessa tuessa vanhemmilla on keskeinen asema. Webster-Strattonin mukaan vanhemmat ovat lasten sosialisaation vahvimpia toimijoita, minkä vuoksi myös Ihmeelliset vuodet -ohjelman kehittämisessä lähdettiin liikkeelle vanhemmuuden vahvistamisesta ja perheiden voimavarojen tukemisesta.

Ohjelman tutkimusperustaa rakennettiin vaiheittain. Ensimmäisissä tutkimuksissa tarkasteltiin pienten lasten vanhempien ryhmämuotoista tukea. Myöhemmin tutkimuksiin otettiin mukaan myös perheitä, joissa lapsilla oli diagnosoituja käytösongelmia ja joissa perheiden taloudelliset lähtökohdat olivat haastavampia.

Tutkimuksissa on tarkasteltu muun muassa ryhmämuotoisen ja yksilöllisen tuen eroja. Webster-Strattonin esittelemissä tuloksissa molemmat lähestymistavat tuottivat myönteisiä muutoksia, mutta ryhmämuotoisen ohjelman saaneilla vaikutukset säilyivät pitkällä aikavälillä paremmin.

Yhtenä selityksenä Webster-Stratton nosti esiin vertaistuen:

– Ryhmässä vanhemmat eivät saaneet tukea ainoastaan ammattilaisilta, vaan myös toisiltaan. Ryhmän aikana syntyneet ihmissuhteet saattoivat jatkua vielä ohjelman päätyttyä.

Tutkimus pitää ohjelmat liikkeessä

Ihmeelliset vuodet -ohjelmaperheen kehittämisen keskiössä on Webster-Strattonin mukaan ollut jatkuva tutkiminen ja oppiminen. Hänen omassa tutkimustyössään ohjelman eri osa-alueita on tarkasteltu vuosikymmenten aikana lukuisissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. Lisäksi ohjelmasta on tehty tutkimusta eri maissa, ja kansainväliset tutkimukset ovat tuottaneet näyttöä ohjelmien toimivuudesta erilaisissa toimintaympäristöissä.

Ohjelmaperheen kansainvälinen levittäminen on edellyttänyt myös laajaa kouluttajien ja ryhmänohjaajien verkostoa. Webster-Strattonin mukaan Ihmeelliset vuodet -ohjelmien parissa on koulutettu maailmanlaajuisesti jo yli 80 000 ryhmänohjaajaa.

Webster-Stratton kertoi, että he ovat myös tutkineet eri tapoja kouluttaa menetelmäosaajia.

– Kasvokkain toteutetun ja verkossa tapahtuvan koulutuksen välillä ei havaittu suuria eroja tyytyväisyydessä, mutta kasvokkain tapahtuva koulutus sai parempia arvioita erityisesti osallistumisen ja sitoutumisen näkökulmasta. Toisaalta verkkokoulutus tarjoaa mahdollisuuden levittää ohjelmaa entistä laajemmin.

Ohjelman jatkuva kehittäminen on tarkoittanut myös sitä, että sen sisältöjä on muokattu uuden tutkimustiedon sekä vanhemmilta ja opettajilta saadun palautteen perusteella. Viime vuosina ohjelmiin on lisätty esimerkiksi sisältöjä lasten resilienssin ja vanhempien sekä lasten itsesäätelyn tukemisesta.

Seminaarissa esiteltiin lisäksi Suomessa tehtävää tutkimusta. Esimerkiksi Ihmeelliset vuodet TCM-menetelmän tutkimuksessa tarkastellaan parhaillaan muun muassa sitä, millaisia vaikutuksia menetelmällä on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisten ryhmänhallintataitoihin ja ryhmän työrauhaan sekä säilyvätkö mahdolliset muutokset seurannassa.

Carolyn Webster-Stratton osallistui vierailullaan kansainväliseen Ihmeellisten vuosien mentoreiden tapaamiseen. Vierailu piti sisällään myös koulutusta suomalaisille menetelmäosaajille, keskusteluja Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen väen kanssa sekä tutustumista Suomessa tehtävään interventiotutkimukseen.