Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmä toi helsinkiläisen Miian perheeseen valoa
Helsinkiläinen erityislapsen äiti Miia Orasvuo ehti hakea apua vuosien ajan ennen kuin oikeanlainen tuki löytyi. Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmässä hän oppi uusia toimintatapoja arkeen ja löysi vertaistuesta tärkeän turvan.
Miia Orasvuo tietää, miltä tuntuu yrittää pärjätä yksin. Kolmen lapsen yksinhuoltaja on elänyt vuosia arkea, jossa yhden lapsen erityistarpeet ovat vieneet lähes kaiken energian.
– En ole ollut päivääkään töissä lapsen syntymän jälkeen. Arki on sitonut niin paljon, että oma elämä ei ole ollut etusijalla, Orasvuo kertoo.
Perheen kuopus on nyt 9-vuotias erityislapsi, jolla todettiin ADHD viime vuonna. Avun hakeminen alkoi jo paljon aiemmin.
– Ensimmäisen kerran soitin lastensuojeluun, kun lapsi oli kolmevuotias. Oli paljon sellaisia haasteita, joita en ollut kokenut aiempien lasten kanssa. Silloin todettiin, ettei ollut riittäviä perusteita erityisavulle.
Tuolloin Orasvuo ei vielä tiennyt neurokirjon häiriöistä tai ADHD:sta juuri mitään.
– Ajattelin vain, että lapsi on villi ja vilkas.
Seitsemänvuotiaana lapsen haasteet olivat kasvaneet niin suuriksi, että Orasvuo haki jälleen apua. Myöhemmin, jo ollessaan avun piirissä, hän kuuli ensimmäistä kertaa Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmistä.
– Muistan, että melkein suutuin koko ajatuksesta. Olin niin väsynyt ja pettynyt siihen, ettei meitä ollut aiemmin kuultu.
Orasvuo ohjattiin Helsingin kaupungin kautta Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmään, jota toteutti kaupungin neuropsykiatrisen perhevalmennuksen tiimi. Siellä hän koki ensimmäistä kertaa tulleensa aidosti kohdatuksi.
– Oli lottovoitto, että löytyi ihmisiä, jotka kuuntelivat. Minun elämässäni isoin asia oli se, että minut nähtiin ihmisenä.
Arki oli jatkuvaa selviytymistä
Ennen Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmään osallistumista tavallisetkin tilanteet saattoivat muuttua jatkuvaksi kamppailuksi, Orasvuo kertoo.
– Ihan kaikki oli vaikeaa. Siirtymävaiheet, syöminen, hiusten harjaaminen, pukeminen. Mikään ei mennyt kerrasta perille. Tuli valtavasti inttämistä eikä koskaan saanut taukoa.
Lapsi vaati jatkuvaa valvontaa ja kuormitus näkyi koko perheen elämässä.
– Korttipakka on meinannut kaatua moneen kertaan. Kun palvelujärjestelmästä ei tullut ymmärrystä, olo oli todella yksin jätetty.
Ryhmästä uusia keinoja ja sisäistä rauhaa
Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmissä harjoitellaan myönteisiä kasvatuksen keinoja ja pyritään vahvistamaan lapsen hyvää käytöstä sekä helpottamaan arjen vuorovaikutusta.
Orasvuolle ryhmä merkitsi paljon enemmän kuin uusia kasvatusvinkkejä. Ryhmässä hän oppi ennen kaikkea rauhoittamaan itseään.
– Erityislapsen kanssa vanhempi helposti tulistuu ja alkaa juosta tilanteiden perässä. Olen oppinut hengitysharjoituksia ja sitä, että kaikkeen ei tarvitse reagoida heti ja että inttämiseen ei tarvitse lähteä mukaan. Voi myös kääntää selän ja antaa tilanteen rauhoittua.
Pienet muutokset näkyvät myös arjessa. Orasvuo kertoo alkaneensa lukea lapselleen enemmän ja suhtautuvansa itseensä aiempaa lempeämmin.
Vaikka suuria muutoksia lapsen käyttäytymisessä ei ole tapahtunut hetkessä, Orasvuo kokee suunnan olevan oikea.
– Tämä on pitkä matka. Välillä tuntuu, että mennään yksi askel eteenpäin ja kymmenen taaksepäin. Mutta samalla lapsi koko ajan kasvaa ja kehittyy.
”Vertaiset ovat lääke”
Vanhemmuusryhmissä tapaa muita vanhempia, jotka kamppailevat arjessa samojen haasteiden kanssa. Vertaistuki ja jaetut kokemukset ovat olleet erityisen tärkeitä myös Orasvuolle.
– Vertaiset ovat lääke. Kun omassa arjessa ei ole ihmisiä, jotka eläisivät samanlaista elämää, jää todella yksin. Moni ystävä katoaa vuosien aikana ympäriltä.
Ryhmässä muiden vanhempien kokemukset loivat tunteen siitä, ettei tarvitse selvitä yksin.
– Se yhteenkuuluvuuden tunne on parantava voima.
Syksyllä Orasvuo osallistuu ryhmään uudelleen. Hän uskoo, että asioiden toistaminen auttaa viemään oppeja syvemmälle arkeen.
Yksi asia on kuitenkin jo nyt muuttunut: toivottomuuden tilalle on tullut toivo.
– Seitsemän vuotta oli sellainen olo, ettei tästä tule mitään. Negatiivinen kehä vain voimistui. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että voin rakentaa jotain hyvää.
Orasvuo kertoo suosittelevansa Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmään osallistumista kaikille, joilla on vaikeuksia lasten käytöksen kanssa.
– Ihmeelliset vuodet voi pelastaa kokonaisia perheitä. Meidän elämään vanhemmuusryhmä on tuonut valoa. Se on ollut kuin lyhtypylväs pimeässä.