Kuka suojelisi kirjaa?

Teksti: Marika Räsänen ja Seppo Heikkinen

Kirjahyllyminimalistiikka on ollut jo pidemmän aikaa vallalla sisustuksessa. Kirjahylly ja ennen kaikkea kirja tuntuu olevan nou nou ikävänä pölynkerääjänä ja sisäilman pilaajana. Epämuodikkaita kirjoja on liikaa eivätkä antikvariaatitkaan suostu ottamaan niitä vastaan.

Joskus maailman aikaan tilanne oli toinen.

Tämän päivän syntymäpäiväsankarin, Tuomas Akvinolaisen (kuoli 1274, dies natalis 7. maaliskuuta), teokset olivat kysyttyjä niiden kirjoitusajankohdista lähtien. Vuonna 1274 Pariisin yliopiston taiteiden (humanistinen) tiedekunta vaati palautettavaksi yliopistoon kaikki sellaiset teokset, joiden kirjoittamisen Tuomas oli aloittanut työskennellessään yliopistossa. Vuonna 1308 dominikaanisääntökunta antoi jäsenistöään koskevan kiellon, jonka mukaan opiskelijat sen enempää kuin opettajatkaan eivät saaneet myydä eteenpäin hallussaan olevia Raamatun tai Tuomaan tekstejä. Vuoden 1315 Bolognan säädöksen mukaa kaikissa korkeampaa teologista opetusta antavissa dominikaanien kouluissa piti olla ”käsikirjastona” kaikki Tuomaan teokset. Täydelliseen kokoelmaan tähtäsi myös paavi Johannes XXII, joka haali Tuomaan tekstejä omaan kirjastoonsa Avignonissa.

Oman aikansa oppineissa ympyröissä Tuomas nautti lyömättömän kristinopin tuntijan maineesta. Tästä vinkkelistä katsottuna onkin usein argumentoitu, että Tuomaan pyhyys ja virallinen pyhimykseksi julistaminen (kanonisaatio) vuonna 1323 perustui hänen kirjoittamiinsa teksteihin. Taiteessa Tuomaan yhdeksi suosituimmaksi tunnuskuvaksi, attribuutiksi, vakiintuikin nopeasti hänen sylissään oleva, jumalaista tietoa säteilevä kirja.

Eikö tällaiselta kirjan pyhimykseltä sitten voisi odottaa kirjoihin ja kenties kirjastoihinkin ulottuvia ihmetekoja? Toki, mutta tällaisia tapauksia ei ole löydettävissä montaa keskiaikaisesta materiaalista. Ensimmäinen kirjoihin esineinä kohdistunut Tuomaan ihme on tallennettu vasta tammikuun 1369 jälkeen Toulousesta. Tuo ajankohta osui ranskalaisten ja englantilaisten joukkojen uudelleen kiihtyvien taistelujen vaiheeseen osana satavuotista sotaa. Ihmekertomuksen mukaan englantilaiset joukot ryöstelivät Toulousea ympäröivällä maaseudulla matkalaisia, jotka useimmiten olivat kauppiaita. Erään kerran kauppiaiden mukaan oli lyöttäytynyt pappismies, joka ajatteli olevan turvallisempaa liikkua joukossa kuin yksin. Seurueen kauppiaat joutuivatkin ryöstetyksi mutta ”nähdessään vaaran uhkaavan sekä omaisuuttaan että henkeään pappi teki uhrilupauksen Jumalalle ja autuaalle Tuomaalle, että jos hänen onnistuisi pelastaa kirjansa jumalattomien käsistä, hän lahjoittaisi tietynpainoisen vahakirjan pyhimyksen kunniaksi ja vierailisi hartaasti hänen haudallaan niin pian kuin kykenisi. Suuri ihme tapahtui: kun väkivaltaiset, raa’at ja vihamieliset miehet saapuivat, he luopuivat raakuudestaan ja unohtivat vihansa. Ja paitsi että he eivät tehneet papille mitään pahaa, he siunauksellisen tunnustajan [Tuomaan] ansiosta tulivat hänen seurakseen, tuekseen ja avukseen.”

Tavallisimmin Tuomaan ihmekertomukset listasivat parantuneita sairauksia ja niiden mukaan hänen hautaansa koristivat ruumiinjäsenten muotoiset kiitoslahjat, vahasta tai hopeasta valmistetut kädet, käsivarret ja jalat, eivät kirjat. Levottomina aikoina kirjoitetun edellä siteeratun ihmekertomuksen rauhantahtoinen eetos on liikuttava. Toisin kuin joissain varhaisemmissa ihmekertomuksissa, tarinan ”konniakaan” ei kohtaa karmea rangaistus, vaan kertomuksella on kaikkien osallisten kannalta onnellinen loppu.

Tuomaan pyhimysmaine kirjan ja oikean opin puolustajana kasvoi aivan uusiin mittoihin katolisen vastareformaation ajalla 1500-luvun lopusta alkaen. Esimerkiksi roomalaiset kirjanpainajat ja -sitojat valitsivat Tuomaan suojeluspyhimyksekseen vuonna 1600.

Sähköiset kirjat ja aineistot lisääntyvät, mutta keskiajan tutkijalle ne eivät korvaa koodeksia tai vanhaa painettua kirjaa. Kaipuu kirjastoihin, jotka pandemia sulki aika tavalla tarkalleen vuosi sitten, on suuri.

**

Kuva: firenzeläisen Jacopo del Casentinon (aktiivinen 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla) maalaus Tuomas Akvinolaisesta sylissään kirja. Musée du Petit Palais’n kokoelmat, Avignon (kuvannut MR).

Sitaatti Bolognan dominikaaniarkistossa säilytettävästä nk. Cividale-käsikirjoituksesta, f. 126r (translitterointi SH)