Pikkukeskosten neuromotorinen pitkäaikaiskehitys 11 vuoden ikään saakka ja sitä ennustavat tekijät: PIPARI-tutkimus

Taustaa:

Pikkukeskosuus on riski aivovauriolle ja poikkeavalle kehitykselle. Vaikka CP-vamman esiintyvyys on alkuvaiheen tehohoidon kehittymisen myötä vähentynyt, lievempiä neuromotorisia ongelmia esiintyy edelleen merkittävästi pikkukeskosina syntyneillä lapsilla. Varhaiset aivojen kuvantamistutkimukset voivat auttaa tunnistamaan pitkäaikaisseurantaa tarvitsevat lapset sekä antamaan vanhemmille tietoa kehitykseen liittyvistä riskeistä.

Tavoitteet:

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää lasketun ajan aivojen rakenteellisen magneettitutkimuksen, sarjoittaisen aivojen ultraäänitutkimuksen, ja pitkäaikaisseurannan aikana tehtyjen yksityiskohtaisten neurologisten tutkimusten ennustearvo pikkukeskosten kehitykselle 11 vuoden ikään asti osana PIPARI–tutkimusta (Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään). Tavoitteena oli myös kuvailla aivotilavuuksien yhteys neuromotoriseen pitkäaikaiskehitykseen.

Menetelmät:

Prospektiivinen seuranta sisälsi neurosensorisen kehityksen arvioinnin 2 vuoden korjatussa iässä, kognitiivisen kehityksen arvioinnin 5 vuoden kronologisessa iässä, sekä neuromotorisen kehityksen arvioinnin 11-vuotiaana.

Tulokset:

Varhaiset aivojen kuvantamistutkimukset sekä yksityiskohtaiset neurologiset tutkimukset ennustivat pikkukeskosten pitkäaikaiskehitystä kaikissa ikäpisteissä. Neurologisten tutkimustulosten yhdistäminen aivojen magneettitutkimuksen tai ultraäänitutkimusten löydöksiin paransi yksittäisen kuvantamistutkimuksen ennustearvoa. Pienemmät aivotilavuudet liittyivät heikompaan neuromotoriseen suoriutumiseen. Suurimmalla osalla pikkukeskosina syntyneistä lapsista oli ikätasoinen neuromotorinen kehitys ja liikuntaharrastus 11-vuotiaana. Pitkäaikaista kliinistä seurantaa suositellaan ainakin kaikille niille pikkukeskosille, joilla on todettu vaikea aivovaurio.