Aivokuvantamisessa todettujen löydösten merkitys keskosen kehitykselle

(väitöskirjatyön tiivistelmä)

Taustaa:

Keskosuuteen liittyy riski aivojen normaalin kehityksen häiriöille. Aivojen poikkeavuuksien yhteyksistä lapsen myöhempään kehitykseen tarvitaan lisää tietoa.

Tavoitteet:

Tässä väitöskirjakokonaisuudessa selvitettiin aivojen ultraääni- ja magneettikuvauksissa todettujen löydösten merkitys keskosena syntyneen lapsen kognitiiviseen ja neuropsykologiseen kehitykseen. Aineisto: Näissä osatöissä oli mukana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1/2001-12/2006 välillä syntyessään <1501g painaneet keskoset. Lisäksi mukana oli välillä 11/2001-12/2003 täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneitä verrokkilapsia.

Menetelmät:

Keskosille tehtiin vastasyntyneinä aivojen ultraäänitutkimuksia ja aivojen magneettikuvaus. Osalle lapsista tehtiin uusi magneettikuvaus viiden vuoden iässä. Psykologi arvioi lapsen kehitystason kahden vuoden iässä. Viiden vuoden iässä psykologi tutki lasten kognitiivisen tason ja neuropsykologisia toimintoja (muistia, käden ja silmän yhteistyötä, kielellisiä toimintoja, tarkkaavaisuutta ja toiminnan ohjausta).

Tutkimustulokset:

Eri aivoalueiden tilavuuksien mittaaminen lasketussa ajassa antaa lisätietoa keskosten kehitystä ennustettaessa, koska poikkeavat tilavuudet lasketussa ajassa olivat yhteydessä heikompaan kehitykseen sekä kahden että viiden vuoden iässä. Kaudotalaamiset kystat, nesteen täyttämät rakkulat aivojen syvissä osissa, olivat yhteydessä heikompaan kognitiiviseen kehitykseen ja neuropsykologisiin vaikeuksiin viiden vuoden iässä. Vastaavia vaikeuksia esiintyi kuitenkin myös keskosilla, joilla ei ollut todettavissa aivojen kuvantamistutkimuksissa poikkeavuuksia, mikä korostaa kaikkien keskosten kehityksen seuraamisen tärkeyttä aivokuvantamislöydöksistä huolimatta.

2000-luvulla syntyneiden keskosten kehitysennuste osoittautui paremmaksi kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä syntyneiden. 2000-luvulla syntyneillä keskosilla oli viiden vuoden iässä yhtä hyvä kognitiivinen taso kuin suomalaisilla lapsilla keskimäärin. Heillä oli kuitenkin enemmän vaikeuksia neuropsykologisissa toiminnoissa kuin täysiaikaisina syntyneillä lapsilla. Eniten ongelmia esiintyi visuomotorisissa toiminnoissa, eli käden ja silmän yhteistyössä, mutta vaikeuksia tuli esiin myös tarkkaavaisuudessa, toiminnanohjauksessa, kielellisissä toiminnoissa ja muistitoiminnoissa. Keskosten seurannassa olisi siis tärkeää tutkia kognitiivisen tason lisäksi eri neuropsykologisia toimintoja, jotta perheille olisi mahdollista tarjota sopivaa tukea ja kuntoutusta. Keskosten neuropsykologisten toimintojen arvioinnissa vanhemmille suunnattu kyselylomake osoittautui täydentävän hyvin psykologin tutkimusta.