Antenataalinen inflammaatio ja pikkukeskosen aivolöydökset

Taustaa:

Istukan tulehdus eli korionamnoniitti on ennenaikaisen synnytyksen merkittävä riskitekijä, ja lisäksi korioamnioniitin on ajateltu lisäävän sekä keskosten että täysiaikaisena syntyneiden lasten aivokomplikaatioita ja neurologisen kehityksen ongelmia. Keskushermostovaikutusten on ajateltu välittyvän sytokiinien kautta. Sytokiinien geneettisen säätelyn on esitetty olevan yhteydessä tulehduksen aiheuttamiin keskushermostovaikutuksiin, sillä interleukiini (IL)-6 geenin säätelyalueen -174 ja -572 genotyyppien on osoitettu olevan yhteydessä keskosten aivolöydöksiin ja heikompaan neurologiseen kehitykseen.

Tavoitteet:

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia histologisen korionamnioniitin yhteyttä pikkukeskosen aivolöydöksiin, aivojen osatilavuuksiin sekä kuuloradaston toimintaan. Lisäksi tutkimme IL-6 -174 ja -572 genotyyppien yhteyttä histologiseen korionamnioniittiin, vastasyntyneisyysajan infektioihin sekä aivolöydöksiin ja aivojen osatilavuuksiin pikkukeskosilla.

Aineisto:

Tämä tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta (Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja kehitys imeväisiästä kouluikään, PIPARI), jossa kuuden vuoden kohorttia (lapsia n=274) seurataan kouluikään saakka. Tutkimukseen kutsuttiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa 1/2001-12/2006 välillä syntyneet alle 1501 g painavat keskoset, sekä huhtikuun 2004 jälkeen lisäksi kaikki alle 32 raskausviikolla syntyneet keskoset.

Menetelmät:

Tutkimuslapsista kerättiin taustatietoja kyselylomakkeilla sekä äidin ja lapsen potilaskertomuksista. Tutkimuslasten istukat analysoitiin tulehdusmuutosten selvittämiseksi. Lasten verinäytteet kerättiin IL-6 genotyyppien selvittämiseksi (GG/GC/CC). Aivot kuvannettiin toistuvilla ultraäänitutkimuksilla sairaalahoidon aikana ja lasketussa ajassa, jolloin tehtiin myös aivojen magneettikuvaus (MRI). MRI-kuvista analysoitiin aivojen osatilavuudet. Lisäksi aivojen diffuusiotensorikuvaus tehtiin lasketussa ajassa, ja tästä määritettiin colliculus inferiorin fraktionaalinen anisotropia sekä diffuusiovakio. Aivorungon herätevastetutkimus tehtiin kliinisen seurannan mukaisesti mediaani-iässä 30 vuorokautta lasketun ajan jälkeen.

Tulokset:

Tutkimuksessa todettiin, että histologinen korionamnioniitti ei lisännyt poikkeavia aivolöydöksiä eikä vaikuttanut aivojen osatilavuuksiin eikä kuuloradaston toimintaan pikkukeskosilla. Lisäksi selvitimme, että IL-6 -174 GG ja -572 GC genotyypit olivat yhteydessä histologisen korionamnioniitin suurempaan riskiin sekä IL-6 -174 CC genotyyppi oli yhteydessä sepsiksen suurempaan riskiin. Tutkitut IL-6 genotyypit eivät olleet yhteydessä poikkeaviin aivolöydöksiin, mutta basaaliganglioiden ja talamuksen pienentynyt tilavuus oli yhteydessä sekä IL-6 174 CC genotyyppiin että -572 GG genotyyppiin.

Löydöstemme perusteella histologinen korionamnioniitti ei ole itsenäinen riskitekijä pikkukeskosen poikkeavalle aivojen kehitykselle. Tulokset eivät poissulje histologisen korionamnioniitin haitallista vaikutusta keskosen aivojen kehitykselle, mutta riski ei vaikuttaisi olevan suurempi kuin muiden keskosuuteen liittyvien taustatekijöiden aiheuttama riski. Löydöksemme viittaavat siihen, että IL-6 säätelyalueen polymorfiat saattavat vaikuttaa sekä puolustuskykyyn vakavia infektioita vastaan että pikkukeskosen aivojen kehitykseen.