Pienipainoisena keskosena syntyneiden lasten yksinäisyys ja sosiaalinen kompetenssi 10-11 -vuotiaana ja siihen vaikuttavat tekijät

PsM Susanna Salomäki

​(väitöskirjatyön suunnitelman tiivistelmä)

Tausta:

Pienipainoisin Sosiaaliset vaikeudet korostuvat iän myötä, sillä vuorovaikutussuhteet muuttuvat monimutkaisemmiksi. Toisaalta juuri lievät puutteet olisivat parhaiten kompensoitavissa ympäristön tuella. Pienipainoisilla keskosilla on kohonnut riski heikkoon sosiaaliseen kompetenssiin (”kaveritaitoihin”), mikä lisää riskiä yksinäisyyteen. Yksinäisyys, varsinkin kroonistuessaan, ennakoi monia sairauksia ja runsasta terveyspalveluiden käyttöä.

Tavoitteet:

Tämän tutkimuksen päämääränä on selvittää pienipainoisten keskosten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden kehitystä murrosiän kynnyksellä sekä mallintaa varhaislapsuudesta alkaen niitä, lapsen yksilönkehitykseen ja perheen toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä, jotka mahdollisesti altistavat pienipainoisina keskosina syntyneet lapsen sosiaalisen kompetenssin ongelmille ja yksinäisyydelle.

Aineisto:

Tutkimuksessa käytetään PIPARI kehitysseuranta-aineistoa, joka on kerätty Tyksissä vuosina 2001 – 2006 syntyneiltä pikkukeskosilta (n=170), täysiaikaisilta verrokeilta (n=134) ja lasten vanhemmilta.

Menetelmät:

Tutkimuksessa selvitetään lasten itsensä arvioimaa sosiaalista kompetenssia ja yksinäisyyttä 11-vuoden iässä kyselylomakkeilla. Pienipainoisten keskosten tuloksia verrataan täysiaikaisena syntyneiden verrokkilasten tuloksiin. Sosiaalisen kehityksen riskitekijöiden kartoittamiseksi pienipainoisten keskosten kognitiivista kehitystä arvioidaan 2-, 5- ja 11-vuotiaina psykologisin kykytestein. Heidän käyttäytymispiirteitään arvioidaan 4-vuotiaana kyselylomakkeella. Vanhempien psyykkistä vointia arvioidaan kyselylomakkeilla lapsen ollessa 2-, 4- ja 11-vuotias.