Uusi perusnäyttely opiskelijavoimin Seiliin
Seilin saaressa tehdyn tutkimuksen keskiössä ovat luonnontieteet, mutta kolmen huhtikuisen kevätpäivän aikana humanistit valtasivat saaren, kun kahden kurssin edestä museologian opiskelijoita rantautui laiturille. Rakennetun kulttuuriympäristön kurssi saapui valokuvaamaan ja tekemään mittapiirustuksia Seilin vanhoista rakennuksista. Museologian projektikurssi taas saapui saareen rakentaakseen sen päärakennukseen uuden perusnäyttelyn.
Ennen kuin pääsemme projektikurssin loppuhuipennukseen, pitää aloittaa ihan alusta. Vaikka itse näyttelyn rakentaminen tapahtui Seilissä kolmen päivän aikana 13.–15.4.2026, projektikurssilaiset aloittivat työnsä jo edellisenä syksynä. Projektikurssi on vuosittain järjestettävä museologian aineopintojen kurssi, jonka aikana tehdään projektiluontoista työtä jollekin kulttuuriperintöalan toimijalle. Tänä vuonna kurssilaisten tehtävänä oli rakentaa Seilin päärakennukseen uusi Seilin historiasta kertova perusnäyttely.
Aivan yksin ei meidän opiskelijoiden tarvinnut näyttelyä rakentaa, vaan apunamme oli museologian yliopistonlehtori Maija Mäki, biodiversiteettitieteiden laitoksen dosentti ja erikoistutkija Katja Mäkinen sekä Pro Seili-Själö ry:n edustajana Anne Wilenius. Apuaan tarjosi näyttelytekstien taitossa biodiversiteettitieteiden laitoksen asiakasvastaava Hanna Oksanen.
Kävimme alkusyksystä päiväreissulla Seilissä paikkoihin tutustumassa. Kiersimme saarta ja pääsimme myös näkemään tulevan näyttelytilan ensimmäistä kertaa. Mukaan tarttui valtava määrä valokuvia ja mittauksia seinistä, kaappien välistä ja lähestulkoon ihan kaikesta. Kattava dokumentointi oli tärkeää, sillä seuraavan kerran tulisimme Seiliin vasta näyttelyä rakentamaan. Kylttien koot ja sijainnit piti suunnitella Turusta käsin. Luonnollisesti aivan kaikkea emme osanneet syksyn reissulla ottaa huomioon ja joitakin mittoja tietoja piti kysellä tutkimuslaitoksen väeltä matkan varrella.
Seilissä vierailun jälkeen alkoi näyttelyn suunnittelu. Jokaisen museonäyttelyn kohdalla tila vaikuttaa paljon siihen, miten näyttelyä voidaan rakentaa. Päärakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan entisen kirjastotilan hyllyjä ei voitu tässä yhteydessä poistaa, joten näyttely piti rakentaa hyllyjen ympärille. Ongelmia tuotti myös se, ettei suojellun rakennun seiniin voinut porata näyttelytekstejä kiinnittäessä.
Näyttely laajeni entisestä, kun saimme yläkerrasta yhden varastokäytössä olleen entisen potilashuoneen näyttelyn käyttöön. Alusta alkaen halusimme tuoda näyttelyä myös alakerran käytävään, muun muassa aikajanan muodossa, jotta vierailijat saisivat tietoa saaren historiasta, vaikka aikaa ei olisi perehtyä yläkerran huoneisiin.
Tila lopulta määritteli sen, miten jakaannuimme tiimeihin. Yksi tiimi vastasi alakerrasta, toinen yläkerran päänäyttelystä, kolmas suunnitteli niin sanottuun “uuteen huoneeseen” sisältöä. Kukin perehtyi omaan aihealueeseensa, tutki ja kirjoitti näyttelyyn tekstiä. Museoiden näyttelytekstit ovat oma tekstilajinsa. Niihin vaaditaan erityisesti selkeyttä ja tiiviyttä. Näyttelytekstien lisäksi opimme muun muassa siitä, mitä asioita pitää ottaa huomioon eri painomateriaaleista ja niiden ripustamisesta. Näyttelyn suunnittelu oli täynnä erilaisia päätöksiä aina näyttelytekstien kielistä niihin teemoihin, joita yläkerran perusnäyttelyihin haluttiin. Vähitellen pienistä ja suuremmista päätöksistä alkoi muodostua kokonaiskuva siitä, millaista näyttelyä olimme tekemässä. Uuteen näyttelyyn päädyttiin kirjoittamaan tekstit suomeksi ja ruotsiksi, ja erilliseen näyttelyvihkoon saatiin tekstit vielä englanniksi. Erityisesti ruotsinkieltä on näyttelyyn kaivattu.
Lopulta projektikurssi huipentui itse näyttelyn rakentamiseen huhtikuun puolessavälissä. Näyttelyrakentamisessa pääsi opettelemaan esineiden esillepanoa ja tekstikylttien ripustamista käytännössä. Kaikki näyttelytekstit eivät vielä meidän Seilissä ollessamme olleet saapuneet painosta, mutta ripustimme kaikki, jotka olivat jo valmistuneet. Tekemistä riitti. Hyllyjä piti purkaa ja pyyhkiä, täytyi tehdä päätöksiä näyttelyyn tulevista esineistä ja puhdistaa ne. Lisäksi runsas määrä esinetekstejä tuli askarrella kapalevyille. Työnteon ohessa ehti myös saunoa ja nauttia aurinkoisesta kevätsäästä saariston kauniissa luonnossa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa.
Projektikurssi oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua näyttelyn tekemisen saloihin. Kurssin lopputyö, Seilin päärakennuksen uusi näyttely on kesäkaudella 2026. Tervetuloa tutustumaan!
Teksti: Saimi Mäkisalo