Kestävyyskasvatusta yläkoulussa
Kahdeksannen luokan scienceopetuksen teemana on ollut kestävä kulutus ja kiertotalous. Oppitunneilla tavoitteena on ollut ymmärtää ilmiöitä sekä kemian että biologian näkökulmasta. Lisäksi tunneille haluttiin sisällyttää aiheita kaikista kestävän kehityksen osa-alueista eli ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävästä kehityksestä. Oppituntien aiheet nivoutuivat myös Agenda 2030 -tavoitteisiin. Oppitunnit ovat olleet opettajaharjoittelijoidemme suunnittelemia ja toteuttamia.
Mistä muovit tulevat ja minne niiden pitäisi mennä?
Oppitunnin aiheena oli kestävä kehitys ja kierrätys. Oppitunti toteutettiin harjoitustuntina liittyen harjoittelun opetussuunnitelman tavoitteeseen ymmärtää kestävyyskasvatuksen osaamistavoitteiden merkitystä omassa oppiaineessa. Tunnilla tutkittiin muovipakkausten materiaalimerkintöjä ja selvitettiin muovinäytteiden avulla, mitä raaka-aineita kunkin pakkauksen valmistukseen on käytetty.
Oppilaat saivat pareittain tutkittavaksi muovista valmistetun tuotepakkauksen, jonka valmistusmateriaali selvitettiin symbolimerkintöjen perusteella. Valmistusmateriaalin perusteella oppilaat selvittivät internetistä, miten muovi tulisi kierrättää.
Opittiin, että monien muovien pääraaka-aine on öljy. Lisäksi opittiin, että muoveille on biopohjaisia vaihtoehtoja, kuten selluloosasta valmistettuja pakkauksia.
Tunnilla opittiin myös mitä muoveille tapahtuu luonnossa. Biologian tunnilla oli aikaisemmin opiskeltu ravintoketjuista ja -verkoista, ja tällä tunnilla opittiin, miten mikromuovit rikastuvat ravintoketjuissa. Jopa ihmisen verestä ja istukasta on löydetty mikromuoveja.
Tunnilla pohdittiin, miten koulussamme kierrätys on järjestetty. Huomattiin, että kierrätys ei ole kovin tehokasta, koska kierrätysastioihin päätyy vääriä roskia. Tästä huolestuneina oppilaat tekivät ja esittivät tietoiskuja kierrätyksestä.
Pako kulutusyhteiskunnasta
Oppitunnin tavoitteena oli ymmärtää, kuinka suuri haaste kuluttaminen on yhteiskunnalle. Tavoitteena oli oppia keinoja, joilla kestävyyttä voidaan lisätä ja ymmärtää, miten esimerkiksi vaateteollisuus, ruoantuotanto ja metsäteollisuus haastavat kestävyyttä.
Opetusharjoittelija halusi kokeilla pelillisyyttä opetusmetodina. Pako kulutusyhteiskunnasta –pakopeli mukailee Työväenmuseo Werstaan Teollisuusmuseossa pelattavaa pakopeliä, joka käsittelee kulutusyhteiskuntaa ja siihen linkittyviä ilmiöitä. Pelissä selvitetään teollistumisen tuottamia ongelmia ja kerätään näihin ratkaisun avaimia.
Oppilaat pelasivat kolmen oppilaan ryhmissä etsien ratkaisuja erilaisiin haasteisiin. Teemat, joihin pelissä perehdyttiin ovat tiede ja tekniikka, kulutuksen vähentäminen, lait ja sopimukset, kansalaisaktivismi ja kestävä elämäntapa.
Pelissä ratkaisun avaimet ovat toimintatapoja, joilla erilaisia yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia voidaan ratkoa tarkoituksena tuoda esiin, kuinka jokainen voi toimia tärkeiden asioiden puolesta omalla tavallaan. Pelin lopuksi käytiin purkukeskustelu, jossa syntyi hyvää pohdintaa kulutuksesta ja omista keinoista vähentää sitä. Harjoittelija kommentoi oppituntia parhaaksi pitämistään tunneista, koska pääsi hyödyntämään omia vapaa-ajan kiinnostuksiaan opetuksessaan ja onnistui herättämään ajatuksia kulutuksen seurauksista.
Epäreilupeli
Opetusharjoittelija toteutti monialaisten oppimiskokonaisuuksiin liittyvän oppitunnin lautapelin avulla. Epäreilupeli on elämyksellinen ja toiminnallinen lautapeli, jossa pyritään pääsemään köyhyyden kierteestä koulutielle. Peli on osa Fida Internationalin Ulkoministeriön tuella toteuttamaa oppimateriaalia. Oppitunnin tavoitteena oli tutustua sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen haasteisiin. Pelissä oppilaat olivat lapsia Bangladeshin slummissa ja pyrkivät pääsemään kouluun. Matkalla tuli vastaan erilaisia haasteita, mutta myös onnenpotkuja. Peli havainnollisti konkreettisesti kuinka vaikeaa joskus on päästä kouluun.
Pelin kautta maailman epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus nousi pohdittavaksi ja keskusteluun. Purkukeskustelussa oppilaat kertasivat ja jakoivat kokemuksiaan pelistä. Harjoittelija koki, että kestävän kehityksen haasteista opitaan ikään kuin vaivihkaa pelin lomassa. Pelin avulla asiat jäävät eri tavalla mieleen.