Laulun laboratorio
Laulun laboratorio oli osa Koneen säätiön rahoittamaa hanketta Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa. Laboratorio testasi yhdessä yleisön kanssa Tuomaalle tehtyjen laulujen sävelen ja sanojen luomia tunnetiloja ja analysoi niitä. Empiirisen kokeilun avulla Laulun laboratorio pyrki pääsemään käsiksi Tuomas Akvinolaisen muiston elävyyteen ja elämyksellisyyteen. Laboratoriossa poistui nykyajalle tyypilliset, ylikorostuneet professionaalisuuteen perustuvat raja-aidat tieteen, musiikin ja yleisön väliltä.
Laulun laboratorio piti sisällään Vox Silentii –lauluyhtyeen toteuttaman konserttisarjan Felix Thomas, lumen mundi ja julkaisi saman nimiselle CD-levyn yhteistyössä Näe, kuule, tunne, koe -hankkeen kanssa.
Laulun laboratorio käytännössä
Laulun laboratorio toimi työpajoina, joihin yleisö osallistui itse laulaen ja musiikkia kokemusperäisesti todeksi eläen. Työpajoja ohjasi musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori ja häntä avusti laulaja Johanna Korhonen. Työpajat mahdollistivat fyysisen aistikokemuksen ja affektiivisen tutkimusteorian yhdistämisen. Aktiivinen yleisösuhde edisti tutkimushankkeen tieteellisten tulosten viemistä nopeasti suuren yleisön tietoisuuteen.
Työpajoja järjestettiin vuosina 2015–2018 tieteen ja taiteen kohtauspaikalla Aboagorassa Turussa (13.8.2015), Järvenpään, Kaarinan ja Salon lukioissa (2015–2016) sekä Piikkiön koulun ilmiöpäivillä (9.-10.2.2016) Turun linnassa. Näistä työpajoista olemme julkaisseet artikkelin Historiallisessa Aikakauskirjassa 3/2016. Lisäksi laulupajoja on pidetty muun muassa Kuopiossa, Seinäjoella, Helsingissä, Kalamazoossa ja Leedsissä.
Työpajan metodologiaa
Työpajoissa haimme vastauksia kysymykseen, miten nykyajan ihminen kokee Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisten liturgioiden laulut. Tässä on muutamia teini-ikäisten suomalaisten vastauksia:
”Tunsin oloni oudoksi, koska tällaista ei yleensä tehdä, mutta samalla tuntui hienolta tehdä tätä. Ajattelin vaipuvani menneisyyteen ja laulavani luostarissa.”
”Tuntui hassulta.”
”Ensin oli alkushokki koska uusi asia mutta sitten keskittyi harjoitukseen. Rentoutti kehoa.”
”Kehossa tuntui värinää ja rentoutumista.”
Sen lisäksi, että vastaukset kertoivat henkilökohtaisista kokemuksista tietyssä ajassa ja paikassa, niiden avulla voimme päästä myös lähemmäs mennyttä: fyysisessä kokemuksessa täytyy olla jotain samaa kuin keskiajan ihmisenkin kokemuksessa, koska keho instrumenttina, äänen synnyttäjänä ja sen kokijana, on samanlainen kuin vuosisatoja sitten.
Luonnollisesti tapamme kuulla on muuttunut. Niin on muuttunut myös näkemisen, tuntemisen, haistamisen, maistamisen ja kokonaisvaltaisen kokemisen tapa. Mutta koska keho on samanlainen, tapa tuntea ääntä resonanssina kehossa voidaan rekonstruoida nytkin samanlaisena kuin kauan sitten. Annamme kokemuksille sanoituksen omasta kulttuuristamme ja kielestämme käsin, mutta hankkeessa kerätyistä yleisöpalautteista oli luettavissa yhtymäkohtia keskiaikaisten tekstien metaforiin.
Aiheesta enemmän Johanna Korhosen kirjoittamana Ossa gloriosan blogissa:
- Lauluja Turun linnassa
- Innostavia kokemuksia laulupajoista
- Tuomas Akvinolais -työpajojen raportti: “Aluksi tuntui oudolta koko homma”
Sivun kuvat: Otto Väätäinen, artikkelikuvassa ylhäällä Hilkka-Liisa Vuori Turun tuomiokirkossa